Viinahanat kiinni!..eiku?

Jos metrinpituinen tägilista olisi mielestäni kiva, harkitsisin jo kohta oman tägin tekemistä kirjoituksille joissa vastustetaan raiskauksen uhrien syyllistämistä yhteiskunnan taholta. "Raiskaustuomiotilastot eivät parane ennen kuin naiset lakkaavat tulemasta niin humalaan," loihe kuun alussa eläkkeelle jäänyt brittituomari Mary Jane Mowat lausumaan Oxford Mailin haastattelussa. "En väitä, että olisi oikein raiskata humalaisia naisia tai käyttää heitä hyväksi", Mowat sanoo, mutta toteaa, että valamiehistöt joutuvat usein tilanteeseen, jossa nainen ei muista, onko suostunut seksiin vai ei. "Kun valamiehistö kohtaa sellaisen tapauksen, miten heidän pitäisi reagoida?" Tämä mielenmaisema on kotimaassakin tuttu, ja sen erilaisia inhoja variaatioita putkahtelee julkisuuteenkin ikävän usein. Se ansaitsee pysyä käsiteltävien ja yhä uudelleen alas ammuttavien aiheiden listallani.


En mene nyt edes siihen että seksuaalirikos tapahtuu tavallisesti olosuhteissa joissa tekijäkään ei ole aivan selvinpäin. Miksi huomiota siis kiinnitetään etupäässä uhrin, eikä tekijän, humalatilaan? Eivätkö promillet vaikuta kunnollisten miesten estoihin mitenkään, vai eikö se ole ongelma? Hm? Pohjimmiltaan eniten minua kuitenkin kaivelee se, miksi humalajuominen nostetaan ongelmaksi vain raiskausten yhteydessä. On se merkillinen tuomari joka ei ole huomannut, että alkoholilla on vähintäänkin merkittävä sivuosa useimmissa impulsiivisissa rikoksissa. Pahoinpitelyissä, henkirikoksissa, liikennerikoksissa, jopa pankkiryöstöissä kuvioissa on ollut alkoholi tai vähintään ankaraksi äitynyt alkoholin himo. Selvinpäin useimmat ihmiset nyt vain ovat lainkuuliaisempia kuin humalassa.

Hyväksymällä alkoholin yhteiskunta hyväksyy myös alkoholin käytöstä aiheutuvat haitat ja hankaluudet. Ei tämä sen monimutkaisempaa ole.  Jos alkoholi on paitsi laillinen, myös hyväksytty päihde ja yhteiskunnassa vallitsee jonkinlainen sukupuolten tasa-arvo, naisten alkoholinkäyttöä ei ole syytä paheksua sen enempää kuin miestenkään humalajuomista. Taas meillä on vaihtoehtoja: voimme järkevästi joko paheksua kaikkea humalajuomista, tai sitten hyväksyä sen tyyppiset asiat että toisinaan alkoholin käyttö vain päättyy ikävästi, ja koska humaltumisessa ei ole lähtökohtaisesti mitään pahaa, ihmisiä ei voida syyllistää siitä vaan ainoastaan niistä rikoksista joita he viinapäissään tekevät. Siis asioista jotka he valitsevat tai joiden riskit he hyväksyvät, vaikka miten vähäjärkisessä tilassa. Uhriksi joutuminen on sen sijaan passiivista, jotakin mikä ihmiselle vain tapahtuu. Siitä ei voida järkevästi syyllistää, ei vaikka ihminen olisi saattanut itsensä tiedottomaan ja tahdottomaan tilaan, varsinkin kun se on tapahtunut yleisesti hyväksytyllä keinolla. 

Yhteiskunnassa jossa alkoholi on hyväksytty päihde, ollaan siis valittu hyväksyä myös alkoholisairauksista aiheutuvat terveydenhuollon kustannukset, menetetty työteho, sosiaaliset ongelmat –sekä se että tuomarit saavat eteensä traagisia juttuja joissa humaltumisesta on ollut monenlaista haittaa ja harmia. On vältettävä ajattelemasta, miltä kaikelta oltaisiin säästytty jos Tuo ja Nuo olisivat jättäneet ensimmäisen juomansa ottamatta ja lähdettävä siitä, että Tuo ja Nuo eivät kännätessään tehneet yhtään mitään väärää. Rikos tapahtui vasta myöhemmin, ja vaikka meidän kaikkien mielestä olisi ollut parempi jos sitä ei olisi tapahtunut, tulee ymmärtää että kysymys on pohjimmiltaan vain yhteisesti hyväksytyn riskin toteutumisesta. Siinä on minun vastaukseni Mowatille: tuomarin on hyväksyttävä tosiasiat, tilanteen epäselvyys mukaan luettuna, ja tehtävä sitten parhaansa. On otettava todistelu vastaan ja annettava perusteltu ratkaisu. Ei ole tuomarin vika jos todistelu jää huteraksi. Sekin on vain hyväksyttävä. Ihmeitä ei tarvitse tehdä, parhaansa vain. Oikeus kuitenkin kuuluu kaikille, ei ainoastaan niille absolutisteille jotka ovat esimerkillisen järkeviä, harkitsevia ja nuhteettomia. Oikeutta taas on ymmärtääkseni muun muassa se että tuomari keskittyy miettimään tapahtunutta rikosta enemmän kuin uhrin yleisesti hyväksyttyjä tekemisiä. Länsimaisessa kulttuurissa itsensä juominen humalaan kuuluu niihin tekoihin, samoin kuin minihameen käyttäminen, flirttaileminen, yksin kadulla kulkeminen ja moni muukin asia joita seksistit pitävät tekoina joiden tekijät ihan pikkuisen ansaitsevatkin tulla raiskatuiksi.

Valitessaan alkoholin hyväksymisen, yhteiskunta on valinnut myös suoriutua tämän valinnan seurauksien hoidon ja haittojen minimoinnista parhaansa mukaan. Humalaisiin naisiin kohdistuneiden raiskausten selvittely on vaikeaa, mutta myös tämä vaikeus sisältyy niihin riskeihin joita yhteiskuntamme on hyväksynyt.  Jos yhteiskunta vakavasti ja tosissaan olisi sitä mieltä että tilanne on sietämätön, naisten syrjiminen tuskin olisi ainoa keino puuttua asiaan. Ehkäpä voitaisiin esimerkiksi luoda paikkoja joissa sinkut voivat pitää hauskaa, viettää iltaa, kohdata ja  tutustua toisiinsa selvin  päin? Ehkä voitaisiin alkaa hiljalleen purkamaan alkoholin ja hauskanpidon välistä tiivistä yhteyttä? Tai, jos yhteiskunta tympääntyy alkoholihaittoihin lopullisesti, väännetään viinahanat kiinni ja kaivetaan kieltolaki koipussista. Ehkä sen valvontakin sujuisi toisella kierroksella, nykyaikaisen valtion ja sen teknologian avulla, paremmin?

Tähän voidaan tietysti vastata, että yhteiskunta hyväksyy alkoholin pakkotilanteessa. Kieltolakiakin on kokeiltu jo, ja se sujui huonosti. Parempi on lähteä siitä että kansalla on oltava laillinen keino saada päänsä sekaisin. Alkoholi on saavuttanut lähes maailmanlaajuisen hyväksynnän sallittuna päihteenä. Nykyään viihdekemia on toki sen verran kehittynyttä että kohta voitaisiin ehkä alkaa miettimään, onko alkoholi paras vastaus tähän tarpeeseen. Onhan se sentään todettu yhdeksi vaarallisimmista huumeista. Jos alkoholihaittoja ei hyväksytä mutta päihteettömyyttä pidetään täysin epärealistisena vaihtoehtona, olisiko vaihtoehtona yhteiskunnan lailliseksi päihteeksi järkevää nostaa melkein mikä muu tahansa tunnettu päätä sekoittava kemikaali?

Siihen minä en osaa vastata, logiikkani kertoo vain sen, että jos yhteiskunnassa hyväksytään alkoholi, se on sitten hyväksyttävä karvoineen, nahkoineen ja haittoineen. Se on hyväksyttävä tietäen, ettei sen käyttö pysy kaikilla sivistyneissä rajoissa. Se on hyväksyttävä tietäen että joidenkin ihmisten kohdalla riskit aina toteutuvat. Sairaalassa, turvakodissa, sosiaalitoimessa ja käräjillä nähdään niitä yksilöitä joiden kohdalla riskit ovat realisoituneet. Kun alkoholin hyväksyntä läpäisee koko yhteiskunnan, on yhteiskunnalta vastuunpakoilua syyttää riskien toteutumisesta pelkästään yksilöitä. Niin kauan kuin minä joudun selittelemään ja vastaanottamaan ihmettelyä siitä etten käytä lainkaan alkoholia, olen aika painavasti sitä mieltä että myös yhteisöllä on moraalista vastuuta alkoholihaitoista. 

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments