Vaikeneminen on kultaa

Minulla on sellainen periaate, että harkitsen viidennenkin kerran ennen kuin osallistun keskusteluihin joissa pitäisi paljastaa kuntoilutottumusteni, ruokavalioni tai terveydentilani tarkkoja yksityiskohtia. Koitan olla paljastamatta näitä myöskään käytökselläni. En selittele millään tavalla kahvilassa tekemiäni valintoja ja huolehdin liikuntakiintiöstäni vain omassa päässäni. Yritän kovasti pitää suuni kiinni kun keskustelu menee vertailemiseksi ja arvostelemiseksi- oli kohteena sitten oma tai jonkun muun elämä, ja katselen hiljaa seinille kun joku seurueessa alkaa selittää innoissaan uudesta ruokavaliostaan. Minulle sopii hyvin se että terveystietoisuuteni määrä on koko maailmalle suuri arvoitus. 

Tämä periaate johtaa tietysti tänä päivänä sosiaalisiin haasteisiin. Sen verran hanakasti (etenkin naiset) ovat tottuneet keskustelemaan näistä aiheista. Keskustelussa on usein ikävän kilpailullinen pohjavire: halutaan selvittää, kuka on paras ja kurinalaisin ja kuka luuseri. Kuka on parempi kuin muut, ketä voi oikeutetusti yrittää kyykyttää? Kenellä on resursseja noudattaa ankaraa muotidieettiä, ketä pääsisi näykkimään itsekurin puutteesta, laiskuudesta ja välinpitämättömyydestä? Näkyvästi ylipainoisena ihmisenä olen tietysti lähtökohtaisesti altavastaajan asemassa jolle varattu rooli on osoittaa häpeää, tietämystä terveellisestä ravitsemuksesta ja tilintekoa laihduttamisesta. Siihen peliin en lähde ollenkaan. Olenhan ehtinyt huomata, ettei näissä geimeissä ihmisiä kuitenkaan motivoi aito välittäminen toisten terveydestä tai hyvinvoinnista. Silkka häijyys, pätemisentarve ja kerskailu kukoistavat sitäkin enemmän, siinä määrin että voin suositella periaatettani muillekin. Vaikeneminen ei ole yhtään muodikasta, mutta se edistää hyvinvointia huomattavasti.

Mediassakin hehkutetaan julkkisten painonpudotuksia –ja kauhistellaan hanakasti jos joku on mennyt lihomaan tai vanhenemaan. Muutosten syyt eivät tietenkään kiinnosta ketään, ei myöskään se onko ne saatu aikaan terveellisillä ja jotenkuten järkevillä menetelmillä vaiko silkalla sekopäisyydellä. Painonpudotus on painonpudotus, vaikka taustalta löytyisi vakava sairastuminen tai sydänsuruja. Lihominen on paha, vaikka sen taustalla olisi myönteisiä elämänmuutoksia. Ulkonäön muutosten kommentointi edes positiivisesti onkin erinomainen keino näyttää typerykseltä, ja toisaalta hutera keino ilmaista mitään myönteistä. 

Asenteet ovat kovia ja julmia silloinkin kun ne verhotaan hyväntahtoisuuteen, eikä aina verhota. Kulttuurimme kutsuu meitä paljastamaan yksityisasioitamme vain jotta niitä voitaisiin sitten haukkua ja arvostella. Minusta ensimmäisiä askeleita hyvinvoinnin ja terveyden tiellä on kuitenkin ymmärtää, että oma keho, itsetunto ja hyvinvointi ovat liian arvokkaita asioita päätyäkseen haaskalintujen ruuaksi. Jokainen ansaitsee parempaa, jokaisella on oikeus parempaan. Vaikeneminen ja ympärillä vellovan julman keskustelun rauhoittaminen kieltäytymällä osallistumasta siihen ovat hyviä keinoja toteuttaa näitä oikeuksia. Hyvinvoinnin kulmakivi ei ole olla parempi, kurinalaisempi, treenatumpi ja terveempi kuin kaikki muut, vaan itsensä terve rakastaminen. Siitä nousee toisaalta halu pitää itsestä mahdollisimman hyvää huolta, ja toisaalta armeliaisuus joka kantaa yli niiden aikojen joina jaksaa ja pystyy vain vähän jos sitäkään.

Kaikkeen mitä kysytään ja ihmetellään, ei tarvitse vastata. Ikäväksi heittäytyvistä ihmisistä ja ajattelemattomista kommenteista voi olla paljonkin haittaa kauniille mielelleni, mutta mitään vastaavaa haittaa ei koidu siitä että vieraat ja tutummatkin miettivät ja ihmettelevät hiljaa tykönänsä.  Johdonmukaisen vaikenemispolitiikan palkinnot ovat suuret. Kun ihmiset eivät tiedä, he eivät myöskään tuomitse tai mestaroi aivan suurimmalla mahdollisella innolla. Lisäksi vaikeneminen luo vähitellen ympärille hyvän mielen vyöhykkeen jonka sisällä on turvallista ratkoa hyvinvointihaasteitaan tärkeimmästä päästä alkaen, juuri niin kärsivällisesti ja järkevästi kuin on tarvis. Kunnioituksen kuplasta on iloa muillekin. Minusta vaikuttaa hyvältä idealta pyrkiä olemaan ihminen jonka seurassa muiden ei tarvitse stressata, mitä mahdan ajatella heidän syömisistään, rupsahtamisistaan ja repsahtamisistaan. Olisipa mukavaa olla ihminen jonka mestarointia ja häijyyttä muidenkaan ei tarvitse pelätä. Ehkäpä joku tarvitseva uskaltaa joskus hakea minulta tukea?


Todellisuudessa ihmiselle riittää, että hänen terveydenhoitotottumuksistaan ovat perillä hoitava lääkäri, rakastava puoliso sekä ne harvat ja valitut ihmiset joiden hyvään tahtoon ja järkevyyteen voi luottaa. Kenellekään muulle ei tarvitse tehdä tiliä, kenelläkään muulla ei ole todellista tarvetta tietää. Eikä julkinen avautuminen ja katseiden kohteeksi asettuminen myöskään ole paras keino löytää tukea elämäntapamuutoksiin. Paras keino on huomata, että terveelliset ja kohtuulliset elämäntavat ovat itsessään palkitsevia, kuten muutkin hyveet. Hyvinvointia tuottavilla tottumuksilla ei ole vain välinearvoa joka oikeuttaa pahoinvoinnin, vaan aidosti terveelliset elämäntavat ovat itsessään hyvän elämän rakennuspalikoita. Viisas vaikeneminen sopii niiden kanssa yhteen mitä parhaiten.

posted under , |

4 kommenttia:

sanna vehviläinen kirjoitti...

Hieno ja kaunis kirjoitus erittäin tarpeellisesta näkökulmasta.

loistoluoto kirjoitti...

Minäkin tykkäsin kirjoituksestasi! Minusta terveys on jokaisen oma asia, samoin se, kuinka paljon siitä tahtoo puhua ympärillä olevien kanssa. On varmaan vähän luonteesta kiinni, kuinka avoimesti ylipäätään haluaa jakaa tiettyjä asioita - osa lavertelee puolitutuillekin niin sydänsurunsa kuin "syntiset iltaherkuttelunsakin", osa tahtoo puhua näistä vain lähipiirinsä kanssa, osa ei lainkaan.

Minä juttelen mielelläni terveysjutuista, luontaisterapioista, treenitavoista, kokonaisvaltaisesta terveydenhoidosta jne ihmisten kanssa, koska olen niistä itse tosi kiinnostunut. Etenkin kaikki "ihmeparanemiset" ja länsimaisen lääketieteen ohittavat tapaukset ovat ihan lempparijuttujani! :) Eri asia on, jos yritetään keskusteluissa tuoda esille omaa erinomaisuutta, täydellistä itsekuria, ja mahtavaa elämänhallintaa. Sellainen on pidemmän päälle tosi tylsää, oli aihe oikeastaan mikä tahansa, ulkonäköön tai älyyn tai sydämeen liittyvä.

Mainitsit ylipainon - ulkonäöstä ei kyllä voi paljoa vetää johtopäätöksiä siitä, kuinka paljon ihminen tietää terveyden- ja kauneudenhoidosta, tai edes, kuinka tärkeinä hän niitä pitää. Tai kuinka hyvä itsekuri hänellä on. Saati sitä, kuinka hyvä tyyppi hän on! (Mutta myönnän: jos vastaan tulee sellainen ihminen, joka on täysin kuntosalilla ja solariumissa ja kauneussalongeissa rakennettu, ja jolla on vain huippumerkkivaatteita, niin ennakkoluuloisessa mielessäni saattaa käväistä ajatus "Mahtaakohan meillä olla mitään juteltavaa", mutta se on hölmöä, koska useinmiten juteltavaa löytyy aina - sitä yleensä yllättyy positiivisesti, kun loikkaa ennakkoluulojensa ylitse!)

Mukavaa ja terveydellisesti miellyttävää syksyn alkua! :)

Saara R kirjoitti...

Kiva kuulla että kirjoituksestani oli iloa!

Saara R kirjoitti...

loistoluoto: Kiitos ajatuksistasi, joihin tosin on vaikea vastata niin että samalla pitää kiinni postauksen periaatteista. X)

On totta, että avoimuus on luonnekysymys. Ajattelen vain, että avoimuuden järkevyyttä kannattaa itse kunkin harkita, niin monia avoimuus väärässä paikassa vahingoittaa. Eikä niin että kerrotaan kaikki avoimesti koska koetaan sen olevan jonkinlainen velvollisuus. Jos ympärillä on vain fiksuja, rakentavia ihmisiä, on avoin keskustelu näistäkin aiheista varmasti antoisaa. :)

En usko että täysin ennakkoluuloista vapaata ihmistä on olemassakaan. Parasta mihin voi päästä on kait se ettei oman ennakkoluuloisuutensa ei anna liikaa häiritä tutustumista. Kun kyse kumminkin on vain luuloista.

Onnellista syksyä sinnekin!

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments