Uhrin vaientamisen lyhyt oppimäärä

On se kamalaa että ihmiset tekevät toisilleen pahoja asioita, rikoksia jopa. Ja järjestelmä on mätä kun uhreja syyllistetään ja kyykytetään. Olen tässä miettinyt, että rikosten ja muiden kovan kohtalon uhrien aseman parantamisen voisi aloittaa vaikka heti. Meidän kaikkien toimesta. Siitä mukavalta penkiltä käsin. Asennemuutosten tekeminen kun on sohvaperunoillekin sopiva laji. Urheilua se on sillä perusteella että ennen onnistumista usein ehtii tulla hyvä hiki.

Olen nimittäin huomannut, että uhrien puolustaminen sujuu monelta kansalaiselta hyvin niin kauan kuin ”uhri” on tukevasti teoreettinen olento, korkeintaan kuva iltapäivälehdessä tai henkilö tarinassa. Kun väärinkäytöksen uhri tästä konkretisoituu, alkaa pyöriä iso mylly joka sanoo:

1)Kannattaako tästä nyt suurempaa numeroa tehdä? Mitä ihmiset siitäkin ajattelevat?
2)Etkö voisi vain olla reilu tyyppi ja antaa anteeksi? Hyvä ihminen antaa aina kaiken anteeksi, etenkin jos pyydetään!
3)Eikö sinulla ole huumorintajua? Et kai vaan ole pitkävihainen ja nauti muiden saattamisesta hankaluuksiin?
4) Älä nyt ainakaan poliisin puheille mene. Et kai vaan ole huomiohakuinen? Niillä on tärkeämpääkin tekemistä (vaikka korkeimmalta oikeudelta löytyykin kasapäin ennakkotapauksia joita voi luonnehtia vähäisiksi rikoksiksi).
5)Katso peiliin. Etkö muka itse ollut yhtään ärsyttävä, varomaton,  typerä tai uhkarohkea? Etkö muka tehnyt itse mitään moraalisesti arveluttavaa, kun sinulle kuitenkin noin kävi? Kaikkihan tietävät, että rangaistus näistä mokista on täysi lainsuojattomuus.

Toisin sanoen: uhriksi joutuminen on ikävää, mutta uhrin tulee ymmärtää olevansa mitättömyys joka ei ansaitse oikeutta. Lain suojaan turvautuva on ikävä ihminen jota odottaa yksinäisyys. Jos rikos oli sen laatuinen etteivät poliisit pyyhältäneet paikalle pillit ulvoen ja alkaneet pistää väkeä rautoihin,  se ei ollut mikään oikea rikos. Myöskään asianomistajarikokset eivät ole oikeita rikoksia. Rangaistuksia ja korvauksia vaativat  (huom. juristikielinen termi) ovat tietysti vaativia ja ikäviä ihmisiä muutenkin. Uhri ansaitsee vähän myötätuntoa jos osoittaa poikkeuksellista suurisieluisuutta, jalomielisyyttä, anteeksiantavaisuutta ja yleistä hyveellisyyttä.  Muuten ei ole riittävän viaton ollakseen oikea uhri. Hänen pitää ymmärtää tekijää jolla oli huono päivä, vaikea lapsuus, stressaava elämäntilanne, ja lisäksi omata einoleinolainen maailmankatsomus jonka mukaan paha ei ole kenkään ihminen vaan toinen on heikompi toista. Heikkous ja vahingot taas on anteeksiannettavia, inhimillisiä ja ymmärrettäviä juttuja, olkoonkin että Suomessa rikostuomion voi saada myös tahattomista teoista, kuten erinäisistä tuottamuksista, velvollisuuksien laiminlyönneistä ja huolimattomuuksista. Oikeus on monin tavoin ymmärtämätön, joten hyvä uhri ymmärtää senkin edestä ja tekee voitavansa sen eteen etteivät Tavalliset Kunnon Kaverit jotka eroavat niin selvästi elokuvien patologisista pahiksista, joutuisi sen kynsiin.

Siivoista, hiljaisista ja unohtamishaluisista uhreista on paljon iloa kaikille. Kun uhri ymmärtää paikkansa ja velvollisuutensa, potentiaalisesti hyvinkin ikävä juttu kuivuu kasaan anteeksiannettuna kuin ameeba aurinkorannalla. Sitten me kaikki voimme taas leikkiä ettei mitään ikävää ole edes tapahtunut.  Jos ikävää olisi tapahtunut, siitä olisi tietysti ollut seuraamuksia. Ei seuraamusta, vaikka sitten uhrin hiljentämisen ansiosta, ei rikosta, eikö totta?! Olisi ikävää elää maailmassa jossa pitäisi ajatella tavallisten ihmisten omaavan toisinaan rikollisia taipumuksia ja toisaalta tavallisten ihmisten joutuvan huonolla onnella uhriksi tuosta noin vain. Jos vain hiljennämme konkreettiset väärinkäytösten ja rikosten uhrit tarmokkaasti samalla kun tunnemme suurta myötätuntoa kaikille kaukaisille, teoreettisille rikosten uhreille (parhaita kohteita ovat eksoottisten kulttuurien edustajat), pysyy pieni maailmamme paljon siistimpänä ja mukavampana.

Semmoiset blogit ja muut jutut joissa koitetaan väittää että maailma paranee vain sillä että tehdään hartiavoimin hyvää ja yritetään pysäyttää paha alkutekijöihinsä, kannattaa varmuuden vuoksi ohittaa.

2 kommenttia:

Jklak kirjoitti...

Jaksan edelleen nostaa hattua Olli Rehnille kun hän jäi puolustamaan ystäväänsä Alpo Rusia. Poliitikoilla (eikä muillakaan) ole usain tapana ottaa moista riskiä....

Saara R kirjoitti...

Totta, riskinotto ystävän takia on valitettavan harvinaista. Onneksi poikkeuksia näkyy silloin tällöin.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments