Mihin se kaikki aika kuluu

Olen huomannut, että ulkopuolisten silmiin me downshiftaajat näytämme usein harvinaisen aikaansaamattomilta ihmisiltä. Emme ”ehdi” puuhastella, harrastaa tai työskennellä läheskään siihen (alati kiihtyvään) tahtiin mitä nykyään pidetään normaalina. 

Mihin se aika kuluu? Arjen pyörittämiseen, tietenkin. Siihen mihin ihmiskunnan aika on suureksi osaksi aina enimmäkseen kulunut. Nykynäkökulmasta katsottuna olemme vain ihmisiä jotka tekevät mielellään kaiken vaikeimman jälkeen. Siinä missä normaali ihminen lämpöä halutessaan säätää termostaattia, minä haen puita ja teen tulen hellaan. Kun normaali ihminen tahtoo ruokaa tai tavaraa, hän kipaisee ostoksille. Mekin kyllä käymme ostoksilla ihan riittävän usein, mutta silti aikaa kuluu tuhottomasti myös ruuan kasvattamiseen ja laittamiseen sekä tarpeellisten tavaroiden valmistamiseen itse. Kun paljon tehdään, siivottavaakin yleensä on paljon enemmän kuin niillä jotka viettävät aikansa etupäässä poissa kotoa tai korkeintaan sohvalla telkkaria katsomassa.  Se mikä on toisten mielestä vaivalloista ja sitä paitsi tarpeetonta kun ostamallakin saa, on meikäläisten mielestä tavattoman palkitsevaa.

Silti elämämme on tällaisenaan yhä mukavaa ja helppoa verrattuna isoäidin nuoruuteen. Meillä, kahden hengen huushollissa, on aivan tavallista että pesukone pyörii aamusta iltaan. Pääsemme paikasta toiseen autolla tai julkisilla, mikä on sekin naurettavan helppoa. Ja vaikka puutarhan sato onkin joka päivä läsnä ruokapöydässä, ei meillä ole painetta siitä että omilla tuotteilla pitäisi itsensä elättää. Helppoa on.

Silti elämämme on sen verran erilaista että aikalaisten on joskus vaikea ymmärtää, mihin aika täällä kuluu. Välillä joku ihmettelee, miksi emme ole vielä radikaalimpia jos olemme tosissamme, eikä yleensä millään ymmärrä että se on paljolti aika- ja ehtimiskysymys. Että ihan todella emme tee asioita mielellämme mahdollisimman helposti ja kätevästi ehtiäksemme enemmän. Mieluummin teemme vähemmän, mutta oman käsityksemme mukaan kunnolla. Tästä johtuen meillä on paljon sellaista tekemistä jonka olemassaolo on jo vähän unohtunut yleisestä tajunnasta. On tullut itsestäänselväksi ettei ihmisen tänä päivänä tarvitse lämmittää itse tupaansa, kasvattaa ruokaansa, kutoa mattojaan tai säilöä hillojaan jos tekee mieluummin jotakin muuta. Ja kuka hullu tekee mitään mitä ei nykyään ole enää pakko tehdä, voisihan saman ajan viettää vaikka ylitöissä, shoppaillen (tuotteita joita meidän ei puolestaan tarvitse ostaa), tai kuntosalilla (kun ei ole mitään mitä lapioida)?


Minun silmiini nykyään tavallinen elämäntapa on alkanut näyttää  yhä selvemmin itseään ruokkivalta kehältä. Elämäntapa on kallis, joten töissä pitää painaa hurjasti. Koska töissä pitää painaa hurjasti, ei ole aikaa eikä jaksamista tehdä asioita itse, vaan kaikki tarpeellinen on ostettava kalliilla –oikeastaan, mitä kalliimmalla sitä parempi, että muutkin näkevät että hyvin menee. Jotta se olisi mahdollista, pitää raataa entistä enemmän, etenkin kun unelmatkin tuppaavat olemaan ikuisesti kasvavaa sorttia. Rahan ansaitseminen ja kuluttaminen eivät ole vain elämän reunaehtoja vaan määräävät myös siitä, miten käytetään aikaa, ihmisen kaikkein rajallisinta resurssia. Vinhasti pyörivä kehä vie aikaa paitsi tylsyydeltä, myös vaikeuttaa vaihtoehtoisten valintojen tekemistä. Ei kenelläkään ole aikaa tuohon! Tuo, oli kyse sitten porkkanoiden kasvattamisesta tai keittiönpöydän nikkaroimisesta, alkaa siten näyttää turhalta ja marginaaliselta puuhalta. Olisihan se ikävä ajatella, ettei elämässä olisikaan aikaa johonkin olennaiseen. Helpot vaihtoehdot dominoivat ajattelua niin että siitä voi hyvällä syyllä puhua mielenmaisemana. Siitä mielenmaisemasta käsin voi ilman muuta sanoa, että aikamme kuluu etupäässä siihen että teemme kaiken turhan vaikeasti ja puuhastelemme kaikkea pientä vaikka voisimme yksinkertaisesti ostaa enemmän ja saada siten enemmän tunteja vuorokauteemme. Downshiftaaminen onkin pohjimmiltaan toimimista toisenlaisesta mielenmaisemasta käsin, toisenlaisilla prioriteeteilla.

2 kommenttia:

Mama Elf kirjoitti...

Ohoh, tulipa hyvään rakoon muistuttamaan siitä että teidän ja meidän elämäntapa vie aikaa! Jotenkin mielen perältä oli päässyt putkahtamaan peikko maisemiin väittäämään, että olen hirveän saamaton kun en ehdi puoliakaan asioista, joita haluan tehdä. Ja kuinka muka ne, jotka ovat kodin ulkopuolella töissä ehtivät kaikenlaista.

Siis juuri kuten sanoit; aikaa menee ruuan laittoon, pyykin pesemiseen, kodinhoitoon, ruuan viljelyyn (juuri käytin 3 1/2 t ja sain kkolmasosan viljelyalasta kitkettyä) ja kaiken sortin itse kyhäämiseen.

KIITOS kun muistutit, että en ehkä olekaan saamaton ; )

Saara R kirjoitti...

Semmoisia peikkoja on näkynyt joskus näissäkin nurkissa. Olen tullut siihen tulokseen että aika on vähän niin kuin raha: oletamme helposti että muilla ihmisillä on varaa kaikkeen mihin meilläkin (eikä ainakaan kulutus- tai univelkoja), ja lisäksi vielä niihin hienoihin juttuihin jotka silmään pistävät. Todellisuudessa he kuitenkin yleensä joutuvat tinkimään monesta sellaisesta asiasta jotka ovat meilläpäin itsestäänselvää arjen luksusta.

Kitkemiseen saisi kyllä meilläkin kulutettua vaikka puoli elämää.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments