Kitkemisaika

Sadesää vei omenapuiden kukat mennessään. Vesi on kyllä tullut hyötykäyttöön. Sen huomaa siitä miten hurjasti kaikki on kasvanut sillä välin kun olemme istuneet sisällä sadetta pitämässä. Kasvimaan harsojen alla kasvu on ollut erityisen hurjaa. Rehottavien rikkaruohojen seassa sinnittelevät hyötykasvien taimet. Kevät on ohi. On alkukesä ja kitkemisaika.

Kevään vaihtumisen kesään huomaa myös keittiössä. Varastojen tyhjentäminen alkaa vaihtua säilömiseen kun pilkon pakkaseen raparperiä ja pullotan mehutiivistettä talven varalle. Salaattipenkistä löytyy jo monenlaista syötävää. Muistan jälleen, miten omituisia kaupassa myytävät salaatit ovat verrattuina aitoon tavaraan, kankealehtisiä ja mauttomia. Eipä niitä tarvitse nyt muutamaan kuukauteen nyt ostaakaan, kunhan vain muistaa kylvää piakkoin toisenkin satsin omaa salaattia. Talviset vihannekset ja juurekset sekä niistä valmistetut lempiruuat julistetaan niin ikään pannaan, ainakin melkein. Lihapullat ja bolognesekin maistuvat paremmilta kun pitää vähän taukoa välillä. Niin epäsuhtaisia ovat suomalaisen kausiruokailijan vuodenajat, että lyhyestä keväästä, kesästä ja syksystä otetaan kaikki irti.

Nyt ruokalistaltani löytyy siis paljon erilaisia salaatteja, täytettyjä voileipiä, kalaa ja grilliruokia joiden seuraksi salaatit sopivat. Kevyet kesäiset ruuat sopivat paitsi satotilanteeseen, myös lämpimiin säihin. Kesäkuussa ei tietenkään ole aina lämpimistä ilmoista varmuutta, mutta puutarhassa reippailu tietysti paikkaa tilannetta. Onneksi kitkeminen on aika kivaa puuhaa. Tulosta syntyy nopeasti, ja kitkemisen ohella tulee itsestään nautittua auringosta, tuoksuvasta ilmasta ja pikkutiaisten kuoron uusista hiteistä. Ajatteleminen sujuu siinä sivussa.

Jos alkukesällä kitkee ahkerasti, rikkaruohot lannistuvat sen verran että loppukesällä voi jo ottaa vähän rennommin. Toki siinä vaiheessa sadonkorjuun kanssa alkaa jo olla tekemistä. Puutarhan vuosi etenee nopeasti. Yritän kuitenkin pysähtyä nauttimaan puutarha-ajasta mahdollisimman usein. Pian on taas talvi, hämärä ja lepo, pian ei pääse vihreään puutarhaan ahertamaan vaikka haluaisi. Raparperien lisäksi on siis muistettava säilöä mielen kellareihin hyllymetreittäin aurinkoisia hetkiä kasvimaalla.

posted under , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments