Ruskeat kääpiöt: tulevaisuuden menestyjiä

Ruskeita kääpiöitä kuvataan usein epäonnistuneiksi tähdiksi. Kuvauksella yritetään viitata siihen että nämä kappaleet ovat liian suuria jättiläisplaneetoiksi mutta liian pienimassaisia tähdiksi. Ne eivät pysty fuusioimaan vetyä, vaan korkeintaan litiumia ja deuteriumia. NASA löysi tähän mennessä viileimmän ruskean kääpiön jonka lämpötila vaihtelee -48 ja -13 pakkasasteen välillä muutama päivä sitten, 25.4.2014. Nimestään huolimatta ruskeat kääpiöt eivät ole välttämättä ruskeita, vaan sikäli kun ne ylipäätään ovat optisesti havaittavissa, värivalikoimaa löytyy sinipunaisesta oranssihtavaan. Ylipäätään kääpiöitä löytyy joka lähtöön: valkoiset kääpiöt ovat elämänkaarensa loppupäässä olevia hitaasti jäähtyviä tähtiä joista lopulta tulee mustia kääpiöitä. Punaiset kääpiöt puolestaan ovat aivan oikeita tähtiä jotka pystyvät fuusioimaan vetyä heliumiksi. Ruskeilla kääpiöillä ei ole takanaan loistokasta elämää tähtenä. Sen sijaan joillakin niistä saattaa olla loistava tulevaisuus.

Kaukaisessa tulevaisuudessa Linnunradasta (vai pitäisikö sanoa että Lintumedasta sillä puhumme ajanjaksosta jolloin Linnunrata ja Andromeda ovat yhdistyneet jättimäiseksi ellipsigalaksiksi) loppuu kaasu jota tarvitaan uusien tähtisukupolvien tuottamiseen. Galaksien yhdistyminen tuottaa toki uusien tähtien syntyaallon, mutta lopulta sekin aika päättyy. Sama kehityskulku tapahtunee kaikkialla universumissa. Vanhojen tähtien sammuessa maailma alkaa hiljalleen pimentyä, harventua ja viilentyä. Vain aikaa on loputtomasti. Miljardien vuosien kuluessa epätodennäköisiäkin asioita ehtii alkaa tapahtumaan. Pimeässäkin universumissa on kaasua ainakin yhdessä paikassa: ruskeissa kääpiöissä. Niiden keskinäiset törmäykset voivat synnyttää uuden taivaankappaleen jonka massa riittää fuusioreaktion käynnistämiseen. Ruskeiden kääpiöiden törmäyksistä maailmankaikkeus voi saada viimeiset uudet tähtensä jotka loistavat hitaasti himmenevien ja jäähtyvien valkoisten kääpiöiden ja muiden tähdenjäänteiden seassa. Ehkäpä näin syntyneiden tähtien ympärille kehittyy viimeistä kertaa tuntemamme kaltaista elämää, olentoja joille tähdetön yötaivas on itsestäänselvyys.

Ajatus ruskeista kääpiöistä epäonnistujina edustaa jonkinlaista teleologista dualismia jonka mukaan kookkaiden taivaankappaleiden ”kuuluu” olla joko tähtiä tai planeettoja. Ne ovat kosmisia luusereita jos eivät ole jompiakumpia. Pienestä perspektiivistämme on vaikea keksiä, mitä hyötyä ruskeista kääpiöistä on. Joidenkin ympärillä tiedetään olevan planeettoja tai pölykiekkoja, mutta mitä niistäkään ikinä tulee? Aika pikkusieluista, eikö totta? Epäonnistumista on kuitenkin vain siellä missä on yrittämistä, eivätkä ruskeat kääpiöt ole tiettävästi toistaiseksi yrittäneet olla tähtiä. Ne vain asuttavat maailmankaikkeutta. Jo nyt tiedämme, että jotkut niistä vain odottelevat pääsyään maailmankaikkeuden dramatiikan keskiöön. Eikä niillä ole kiirettä minkäänmoista. Sitä odotellessa, voitaisiin kenties lähteä siitä että vaikka ruskean kääpiön massa on liian pieni ydinreaktioiden käynnistymiseen, se on juuri sopiva monenlaisten kiinnostavien luonnonilmiöiden tapahtumiselle. Jupiterin isot myrskyt ovat leppeitä tuulia verrattuna mellakkaan jota ruskeat kääpiöt pystyvät kaasukehässään pitämään. Joissakin on rautasateita. Itse epäilen, että ruskeat kääpiöt alkavat osoittautua sitä kiinnostavammiksi mitä paremmin niihin pääsemme tutustumaan. Jokusen valovuoden päästä niitä on jo löydettykin. Sen sijaan teoria Aurinkokunnan laitamilla kiertävästä ja Oortin pilven kanssa vuorovaikuttavasta suuresta kappaleesta on uusimman tutkimustiedon valossa kuopattu. Nyt näyttää siltä, että joudumme matkustamaan 6.5 valovuotta päästäksemme lähietäisyydelle Luhman 16:sta, kahden ruskean kääpiön muodostamasta järjestelmästä. Tämäkin löytö on kuitenkin viime vuodella, joten ehkä voi vielä vähän elätellä toivoa että lähempääkin löytyisi jotakin. Kuten sanottua, himmeiden ja pienimassaisten kappaleiden bongaaminen on haastavaa puuhaa.

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments