Pieni suuri kasvimaa

Tähän aikaan vuodesta vietän paljon aikaa puutarhassa. Siellä suosikkipaikkani on vuodesta toiseen iso kasvimaa. Näihin aikoihin se läpikäy muodonmuutoksen synkästä kyntömaasta sieväksi ja tehokkaaksi keittiöpuutarhaksi. Ensimmäisten kylvöjen tekeminen ennätyksellisen aikaisin näyttää onnistuneen. Nyt vuonankaalit, retiisit, valkosipulit ja juuripersiljat ovat saaneet jo seurakseen paljon muutakin. Kylvämättä ovat enää hallanarimmat kasvit. Siemenperunatkin on jo ostettu. Ne pääsevät maahan heti kehitettyään somat idut.

Kun kasvimaata lähestyy talven jälkeen, se näyttää valtavalta. Tasaisen kokkareisena levittyvä musta maa odottaa lannoitusta, kalkitsemista, kääntämistä ja penkkien tekemistä ja näyttää kovin vaateliaalta. Kun sitä alkaa istuttamaan, se alkaa kutistua kummallisesti. Tilaa onkin rajallisesti. Tarpeelliset kasvit tietysti mahtuvat, mutta kokeiluille ja eksotiikalle on vähemmän tilaa. Voi olla, että tilaa on vuosi vuodelta vähemmän. Vuosien varrella yhä useampi kasvis on muuttunut kokeilusta tarpeelliseksi peruskasviksi. Lehtikaalipenkki on välttämättömyys. Viime vuoden uutuus, lehtimangoldi, menestyi niin hyvin että sitä piti kylvää tänäkin vuonna. Kokemuksesta tiedän olevani vähän onneton, jos minulla ei ole pensaspapuja. Puoliso on vähän onneton, jos ei ole herneitä. Pian kasvimaa onkin jo täynnä. Se että tomaatti-ja jalapenopenkki, yrttimaa ja kurpitsaprojekti ovat päätyneet hajautetuiksi puutarhan muihin osiin, näyttää jälleen välttämättömyysratkaisulta. 

Naapurustossa kävellessä selviää, että kasvimaamme on hyvinkin XXL-kokoa. Toisaalta useimmissa taloissa on marjapensaiden ja hedelmäpuumetsikön lisäksi ainakin parin neliön kasvimaa johon mahtuu kasvamaan hiukan salaattia, pari perunantainta, yrttejä, ehkä pieni rivi porkkanoita. Kaikki eivät ole yhtä työhulluja vakaumuksellisia kasvimaaviljelijöitä kuin me, mutta harva haluaa olla kokonaan ilman. Kotipuutarhat ovat Suomessa olleet jo vuosikymmeniä koristetarhoja. Siihen nähden on aika hienoa miten pikku kasvimaat ovat pitäneet pintansa täkäläisissä pihoissa.

Muodin näkökulmasta kasvimaamme on siis iso, mutta jos erehtyy ajattelemaan omavaraisuusnäkökulmaa, se kutistuu jälleen vaatimattomiin mittoihin. Sato on niin iso että se näkyy ruokapöydässä ympärivuotisesti ja on muokannut ruokailutottumuksiamme reippaasti. Täydestä omavaraisuudesta olemme silti kaukana. Siihen tarvittaisiin ainakin kaksin- tai kolminkertaisen kokoinen kasvimaa. Ehkä isompikin, jos haluaisimme kasvattaa lajivalikoimaa. Kuka semmoista ehtisi ja jaksaisi hoitaa? 

Kasvimaa kasvaa ja kutistuu näkökulmasta riippuen Arvelen tämän tarkoittavan sitä, että se on meille suunnilleen sopivan kokoinen.

posted under |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments