Naisten tavaroista ja vähän epätoivostakin

Eetun kommentti siitä miten raiskaus usein ymmärretään olemukseltaan pikemminkin omaisuus- kuin väkivaltarikokeksi muistui mieleeni kun poimin aamun uutisvirrasta tämän Nyt-liitteen elokuva-arvostelun kommenttiketjuineen.

Monet naiset tuntuvat itsekin olevan sitä mieltä, että heidän seksuaalisuutensa on tavara josta sopii puhua tavaran vaihdantaan viittaavin käsittein. Jos on nainen, seksiä annetaan tai oikein jaetaan, otetaan ja pihdataan. 

Mutta tavaraa ei ole. Nainenkin on psykofyysinen kokonaisuus. Kaikki osat ovat tiukasti kiinni toisissaan. Tästä ei tietenkään seuraa, että seksi olisi kuolemanvakava asia jonka harrastaminen avioliiton ulkopuolella syö sielua, vaan ainoastaan se ettei seksiäkään voi irroittaa olemisen kokonaisuudesta. Jos mieli on kevyt, voi seksisuhdekin sitä olla, mutta olemuksellisesti se on osa ihmisyyttä. Sellainenkin olento ihminen on.

Nainen ja hänen tavaransa- ajattelun vastakohtana on käsitys miehestä viettiolentona. Toisaalta tämä näkemys on selvästi miestä alentava, vihjaahan se ettei mies pysty kontrolloimaan itseään vaikka todella haluaisi ja vaikka hänen todella pitäisi. Toisaalta mies ja hänen seksuaalisuutensa ovat olemuksellisia. Miehellä ei ole tavaraa. Hän harrastaa seksiä, tai ehkä saa sitä, mutta hänellä ei ole mitä antaa tai jakaa, ja niinpä häntä ei myöskään voi moralisoida omaisuutensa kehnosta hoitamisesta. Yleisellä tasolla naisen seksuaalisuuden moralisointi viittaa siihen että seksuaalisuus on naiselle vain käytöstä, ei osa naisellista olemusta. Tiukkojen normien noudattaminen on naiselle teoriassa mahdollista sillä käytöstä on helpompi kontrolloida kuin olemusta. Seksuaalisesti villiintyneessä miehessä luonto saa vallan järkiolennosta, mutta vastaavassa tilassa oleva nainen on yksinkertaisesti kuriton tai hunningolla. Onhan seksuaalisuus naiselle jotenkin ulkoista, ei osa hänen olemustaan.

Naisen seksuaalisuuden moralisointi on siten omaisuudenhoidon moralisointia. Huono nainen on kuin rikas mies joka jakelee omaisuutensa torilla pois. Hyvä nainen vahtii ja säästää tavaraansa tarmokkaasti. Toisin kuin raha, naisen tavara ei korkoa kasva vaikka opiskelisi kaikki kamasutran temput. Tarkemmin ajatellen, kamasutran opiskelu olisi iso virhe, sillä sellainen viittaisi siihen että nainen on kiinnostunut muustakin kuin vahtimisesta ja säästämisestä.  Pahinta kuitenkin on, jos nainen tekee tavarastaan konkreettisen vaihdannan välineen ja laskuttaa seksistä kylmää käteistä. Vaikka naisen on siis sisäistettävä se että naisen tavara pohjimmiltaan on vain tavaraa, hänen on toisaalta myös pidettävä asiaa tabuna. Alistussuhde tulee ylevöittää moraaliksi, vieläpä keskeiseksi naisen moraalin mitaksi. Yleisen etiikan voisi samantien uudelleennimetä miesten etiikaksi, sillä se ei pahemmin käsittele tavaran vahtimisen tärkeyttä vaan enemmänkin hyveitä ja muita juttuja mitä pitää miettiä, jos ei ole tavaraa mitä vahtia. 

Esineellistämisen diskurssissa ikävä juttu on sekin, että vaikka ääneen lutkittelua saavat osakseen etupäässä ne naiset jotka eivät näytä hoitavan omaisuuttaan hyvin, paraskin tavaransa vahti on aina potentiaalinen huora. Naisen seksuaalinen halu on aina ongelma, sillä halu tuppaa haittaamaan valppautta ja sitä kylmäpäisyyttä jota hyvältä tavaranvartijalta täytyy löytyä. Mitä iloa naisen halusta edes on, voihan kylmänkin naisen tavaran ottaa jos siihen vain pystyy? Minusta ei ole mikään ihme, että huora on teinixissä naisesta käytettävä yleinen haukkumasana eikä viittaa suoranaiseen seksikauppaan. Teinit kun ovat tarkkanäköisiä, ja huomaavat usein aikuisten maailmasta pikemminkin todellisuuden kuin sen miten asioiden sanotaan olevan. Nainen joka vahtii tavaraansa tarmolla, voi olla huorasta kaukana, mutta ero on aina vain aste-ero. Sen sijaan hän joka yrittää elää ihmisen elämää elää aivan eri maailmassa jossa rumalle sanalle ei ole mieltä eikä merkitystä. Se on hyvä paikka elää.

”Tuo on edistyksellistä, mutta eivät kunnon miehet kelpuuta noin vapaamielisiä naisia.”, on minulle sanottu joskus pohdintojen tässä vaiheessa. Silloin ollaankin asian ytimessä eräältä kantilta: sosiaalisesti haitalliset tai suorastaan tuhoisat käytännöt, joista naisten esineellistäminen on vain yksi esimerkki, eivät useinkaan menesty ylivertaisella johdonmukaisuudellaan. Ne hallitsevat pelolla. Ajattelevaisetkin ihmiset jotka osaavat olla periaatteessa eri mieltä, taipuvat kannattamaan vallalla olevia käytäntöjä sosiaalisten sanktioiden pelossa. Ja missä sosiaaliset sanktiot olisivatkaan kamalammat kuin seksuaalikysymyksissä? Yksinäisyys, tai ainakin pelko siitä ettei valinnanvaraa ole läheskään siinä määrin kuin niillä jotka alistuvat kiltisti. Hyviä asioita voi kannattaa periaatteiden tasolla,mutta eikö ole ihan oman edun mukaista mukautua valtavirtamoraaliin kunnes ajat paranevat ja Jotkut Muut hoitavat ilmapiirin pehmittämisen?


Minulla onkin jo standardivastaus kaikille jotka pelkäävät sosiaalista painetta enemmän kuin väärin tekemistä: Ensinnäkin, naisten seksuaalisuuden esineellistäjät eivät ole kunnon ihmisiä. Esimerkiksi naisten esineellistäminen on perinteikästä, yleistä ja jopa yleisesti hyväksyttyä. Samalla se on väärin, siis luonteenominaisuutena esiintyessään pahe, siis jotakin joka ei kuulu niihin ominaisuuksiin jotka arkkityyppisellä hyveellisellä ihmisellä on. Esineellistäminen ei ole sellainen ajattelutapa jota kunnon ihmiset hellivät ja jota pitäisi siksi ymmärtää. Kunnon ihmiset ymmärtävät, että naisetkin ovat ihmisiä ja persoonia. Hyvään pyrkivät ihmiset viihtyvät kaltaistensa seurassa, joten hyveen viljeleminen on paras vaihtoehto silloinkin kun sitä ei arvosteta eikä ymmärretä. Enemmistöt ovat toki eri asia. Enemmistö kumppaniehdokkaista voi tietysti olla vähemmän kunnollisia. Mutta mitä iloa sellaisesta olisi hyvään pyrkivälle ihmiselle? Minusta koko kuvio kuulostaa aika epätoivoiselta, ja kuten olen joskus aiemminkin huomauttanut, rakkaus voi olla rajatonta mutta epätoivoa on silti hyvä koittaa vähäsen rajoittaa. Eikö koko kelpaamisen ja kelpuuttamisen kuvio ylipäätään edusta naisen alistamisen ja alisteisen aseman mielenmaisemaa puhtaaksiviljellyssä muodossa? Itse epäilen suuresti, että koko rakennelma jossa naisen pitäisi vimmatusti laskelmoida, raataa ja pitää päänsä sopivan tyhjänä kelvatakseen vaimoksi, on tukevaa soopaa. Oikeassa maailmassa kun näyttää silti että kumppanin löytyminen on pitkälti tuurilaji ja jos onni on myötä, rakkautta voi löytää myös vaikka olisi kulttuurisista ihanteista kaukana kuin entinen porsas Pohjantähdestä. Varmalta näyttää vain se, että hyvään pyrkiviä ihmisiä miellyttävät todennäköisimmin toiset hyvään pyrkivät ihmiset, sekä se että vain hyvää tavoittelevat ovat miellyttämisen arvoisia.

Jokaisella on tietysti paheensa ja puutteensa. On siis mahdollista että muuten erinomainen kumppaniehdokas kärsii juuri esineellistämisen paheesta. Paheen paapominen ja ymmärtäminen ei kuitenkaan ole silloinkaan viisasta käytöstä. Rakastava ihminen pyrkii hyvään ja haluaa rakastetulleenkin vain hyvää. Havaittuja vikoja ei tarvitse tuomita eikä paapoa. Sen sijaan voi olla kärsivällinen, toimia rauhallisella mielellä hyvän puolesta ja luottaa toisen kehityskelpoisuuteen. Maailman muuttuminen tasa-arvoiseksi paikaksi jossa seksisuhteet ovat kaupankäynnin sijasta ihmissuhteita joista voi puhua kaupankäynnin sijasta ihmissuhteiden kielellä, on nykyistä parempi paikka sekä miehille että naisille, sekä vieraille että rakkaille. Se on ihmisystävällinen maailma. Sellaisen puolesta kannattaa puhua, tehdä työtä ja ottaa riskejä.

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments