Lamantorjunta ja downshiftaus: onnistuvat kyllä!

Jos ei muusta tiedä kansantalouden tilan olevan kehno, niin radiomainoksista jotka muistuttelevat että jos jokainen meistä tukisi kuussa kympillä suomalaista tuotantoa, pelastaisimme 10 000 työpaikkaa. Ajatus on kaunis. Mutta mitäs sitten kun downshiftatakin pitäisi ennen kuin ympäristö pistää kulutusjuhlat poikki pakolla? En ole aivan vakuuttunut siitäkään, että ratkaisu olisi kuluttaa tavaran sijasta palveluita. Tarvitsevathan palvelutkin toimiakseen energiaa, tavaroita, lämmitettyjä tiloja ja liikennettä. Kampaajat tarvitsevat myrkylliset kemikaalinsa, kulttuuritapahtumat komeita rakennuksia jotka seisovat suuren osan ajasta tyhjillään. 

Tilanne ei kuitenkaan ole synkkä, kun alkaa tarkemmin asioita ajattelemaan. Kohtuullistamisajatteluun sopii paljonkin kotimaisen työllisyyden ja etenkin pienyrittäjien tukemista. Esimerkiksi kaukomatkailun vähentäminen kotimaanmatkailun hyväksi on sekä ekologista että hyväksi kotimaan taloudelle. Sen sijaan että ostaisi kaulahuivin ketjuliikkeestä, voi ostaa pientuottajalta vyyhdin villaa ja neuloa huivinsa itse. Se on sekä yksinkertaista, itsellistä että tukee kotimaista pienyrittäjää. Downshiftaaja sijoittaa ruokaostoksilla mielellään lähi- ja luomutuotantoon. Kaikessa tehottomuudessaan luomutuotanto ja sen valvonta vaativat tehomaataloutta enemmän suomalaista työvoimaa. Liikenteen päästöistä huolestunut kohtuullistaja voi työllistää myös kuljetus- ja taksiyrittäjiä. Hän on myös motivoitunut ottamaan selvää lähiseudun tarjonnasta. Koska downshiftaaja ei mielellään heitä rakkaita tavaroitaan pois, tulee välillä tarvetta myös ompelijan, kodinkonekorjaajan tai kirvesmiehen palveluille. Koska kohtuullistaminen opettaa arvostamaan käsityötä, kohtuullistaja ei myöskään ole se joka valittaa käsityöyrittäjälle kalliista hinnoista kun tämän tuotteet eivät pysty kilpailemaan hinnaltaan kiinalaisen sekundalaatuisen massatuotannon kanssa.

Vastoin yleistä harhaluuloa, downshiftaamisen perusidea ei siis ole kansantalouden alasajo. Kulutuksen järkevöittäminen on aivan eri asia kuin äärimmäinen minimalismi. Järkevyyttä on välttää turhaa ostamista tai maksaa pelkästä merkistä. Järkevyyttä on kierrättää ja harkita tarkkaan mihin rahansa laittaa. Hyvä on, jos mielenmaisema on sellainen ettei kuluttaminen ole suurin onnen lähde. Toisaalta, jos rahaa on käytettäväksi, sitä voi myös käyttää järkevästi. Vaikka periaatteessa olen sitä mieltä että poliittinen aktiivisuus on hyvin tärkeää, voi maailmaa parantaa myös viisailla kulutusvalinnoilla. Downshiftaajan voisi määritellä ihmiseksi joka yrittää olla kuluttajanakin pohjimmiltaan tuottava. Tavarat ja palvelut eivät ole vain sijoituksia joihin satsataan ja joita sitten käytetään hiljalleen loppuun. Ne voivat olla myös sijoituksia jotka poikivat monenlaista hyvää. 

Lopuksi on hyvä mainita kansantaloustieteestä tuttu rajahyödyn käsite. Rajahyöty on kuluttajan saama hyödyn lisäys tarkasteltavan tuotteen lisäyksiköstä. Esimerkiksi, jos ostan tarpeellisen pistolapion, ostoksesta on minulle paljon hyötyä. Jos tarmoa riittää, minulla on mahdollisuus istuttaa vaikka kokonainen omenapuumetsä, kääntää kasvimaa ja raivata toinen mokoma. Mutta jos minulla on ennestään jo neljätoista pistolapiota, ei viidennentoista ostaminen hyödytä minua kovinkaan paljoa vaikka siinä olisi uusi entistä kevyempi ja ergonomisempi rakenne. Vähintään käy niin, että saan alkaa miettimään loppusijoituspaikkaa entisille lapioilleni joita minua ei enää huvita käyttää. Downshiftaajan nuukuus ei olekaan pihistelyä pihistelyn ilosta, vaan tietoisuutta rajahyödystä ja siitä että se laskee kuin lehmän häntä siinä vaiheessa kun varsinainen tarve on tyydytetty. Kuluttamisen rajoittaminen on järkevää siinä vaiheessa kun kaikki on pohjimmiltaan hyvin.
Siltä osin kuin on tarpeen ostaa ja kuluttaa, sen voi tehdä järkevästi. Sen harkitsemisessa kotimaisen tuotannon ja työllisyyden tukeminen on arvokas näkökulma.

4 kommenttia:

marrasthetics kirjoitti...

Hyviä pointteja ja olen samaa mieltä. Ärsyttää, kun mediassa silloin tällöin jotkut isokenkäiset moralisoi downshiftaajia, ettei niin saa tehdä, koska kansantalous kurjistuu. Mutta se ei ole mielestäni niin yksioikoista. Pikemminkin talous vain muuttaa muotoaan ja rahoja käytetään eri asioihin, mutta kuitenkin sitä käytetään. Ns. omavaraiseenkin elämään tarvitaan monenlaisia tarvikkeita.

Eikä kansantalous ja kerättävät verot voi nekään olla mikään jumala. Jos joku hyppää isoista tuloistaan pienemmille, kun alkaa downshiftata, kyllä siihen täytyy olla oikeus. Vaikka sitten jäisikin valtiolta (muka) joku talouskasvu saavuttamatta henkilön X tulojen pienennyttyä, toisaalta tämä downshiftaaja myös vähentää valtion kuluja, kun ei esim kulutakaan tieverkostoa joka päivä ja ehkäpä tarvitsee myös vähemmän esimerkiksi valtiolle kalliiksi tulevia terveyspalveluita kuin kuluttavassa työssään ollessaan.

Asioilla on monta puolta ja niitä on hyvä tuoda esiin :)

Saara R kirjoitti...

Niinpä. En oikein ymmärrä, miten ulkomaisessa omistuksessa olevien ketjujen halpatuotantokrääsään ostaminen olisi kansantaloudelle suuri etu. Välillä tuntuu, että nämä kriitikot eivät ole juurikaan perehtyneet downshiftaamiseen vaan kritisoivat ainoastaan omia mielikuviaan siitä.

Olen samaa mieltä (ja joskus tänne muistaakseni kirjoittanutkin) siitä, että vaikka downshiftaaja ehkä "tuottaa" vähemmän, hän voi myös hyvinkin tarvita vähemmän yhteiskunnan palveluita.

Annika Leipälä kirjoitti...

Hyvää argumentointia! Talouskasvua on pidetty niin pitkään itseisarvona, että siitä irti päästäminen on tosi vaikeaa. Vähän sama kuin itse kyseenalaistaisin aamupalan tai yöunien tarpeen. Nollakasvu tai laajemman suosion saava downshiftaus tarvitsee kuitenkin pitkällä aikavälillä toimiakseen uusia hyvinvointimalleja. Kun noita malleja ja ratkaisuja lähdetään kehittämään, on vuoropuhelu eri tahojen välillä varmasti avainasemassa.

Kivasti muuten avasit tuota rajahyödyn käsitettä!

Saara R kirjoitti...

Kiitos, ja tervetuloa!
On selvää, että ikuisen kasvun unelmasta on vaikea päästää irti. Epäilen sen olevan kuitenkin jossain vaiheessa ainoa vaihtoehto. On hyvä jos silloin on vaihtoehtoja luonnosteltuna.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments