Ei mitään pyhää

Minulle on sekä ateisti- että pakana-aikana ihmetelty muutamaan otteeseen, eikö minulle ole mitään pyhää. Ihmettelijän tarkoitus on ollut selvästi loukata, luultavasti sen jälkeen kun oma käytökseni on nostanut hänen karvansa pystyyn, mutta sen sijaan olen tullut mietteliääksi. Ihmeteltyäni maailmanmenoa aikani, olen tullut siihen tulokseen että tietyssä mielessä ihmettelyissä on voinut hyvinkin olla perää. Ymmärrän jotakin pyhästä profaanin vastakohtana, mutta olen huomannut että usein pyhän käsitettä käytetään kiillottamaan käsityksiä jotka ilman tätä taikasanaa vaikuttaisivat suvaitsemattomilta ja jopa julmilta.

Pyhästä puhuttaessa ei useinkaan puhuta rakkaimpien arvojen puolesta vaan halutaan kyykyttää muita. Esimerkiksi: ne jotka pitävät suurinta meteliä avioliiton pyhyydestä, eivät vaikuta itsestäänselvästi parhailta puolisoilta vaan päinvastoin pitävät meteliä syrjiäkseen toisia avioon tahtovia ihmisiä. Monet niistä joiden mielestä luonto on pyhä, voivat aivan hyvin jahdata elämyksiään citymaasturista, tappaa eläimiä huvin vuoksi ja nauraa kaikelle ”viherpiiperrykselle”. Jumalia pyhänä pitävät ihmiset taas ovat yleensä sitä mieltä että jumalten sopii pysytellä visusti huoneissaan. Siellä Heitä voi käydä vähän ajattelemassa etenkin silloin jos tahtoo tehdä pesäeroa vääräuskoisiin, mutta arkielämässä edes jumalten suorien käskyjen noudattaminen (aloittaen vaikka kohdasta ”älä tapa”) on liiallista hihhulointia. Vastaavia esimerkkejä voisi keksiä niin pitkälti, että riittänee jos totean päätelmäni olevan se, että ”pyhästä” puhuminen tarkoittaa usein, että haluaisimme muiden kunnioittavan erinäisiä asioita meidänkin puolestamme, olevan kyseenalaistamatta jonkin asian arvoa tai kenties sitä että olemme valmiita kiukuttelemaan kyseisen asian puolesta. Arkisen kunnioituksen laita on toki toisin. On kuin jonkin nimeäminen pyhäksi olisi sanamagiaa jolla asiasta yritetään tehdä henkilökohtaista omaisuutta. Omaisuus? Se on sitä mitä voi kohdella kuten huvittaa mutta jota muut eivät saa mitenkään loukata. Niitä jotka pitävät pyhänä eri asioita kuin minä, voi halveksua, ja niitä jotka pitävät pyhänä samoja asioita voi vahtia huolellisesti siltä varalta että he eivät kuitenkaan ilmaise tunteitaan täsmälleen oikein. Ei liene ihme, että sieltä missä käsitykset pyhästä ovat selvimmät, näyttävät rauha ja sopu olevan kaukana.

Tältä pohjalta, voi kai sanoa ettei mikään ole minulle pyhää. Et voi loukata minua kertomalla (sättimättä ja perustelujen kanssa) että tapani ovat hölmöjä eikä uskomuksissani näytä olevan paljon järkeä, vaan ainoastaan aloittaa keskustelun jonka seuraava siirto on, että selvitän hieman ajatteluni taustoja. Minusta kyseenalaistaminen ja avoin keskustelu jopa ristiriitaisia tunteita herättävistä asioista on aina hyvä asia. Vaikeiden asioiden hyssyttely ja tabujen vaaliminen puolestaan ei ole hyvä asia, vaan merkki siitä että nyt tarvittaisiin argumentaatiotaitoa ja humaania asennetta. Siis asioita jotka ovat opittavissa ja opetettavissa. Ristiriitojen hyssyttely ja kiertely ei kerta kaikkiaan ole kestävä suhtautumistapa, vaan parempi on etsiä keinoja puhua myös tunteita herättävistä aiheista rakentavasti, avoimesti ja eri mieltä olevien henkilöitä kunnioittaen. Tabut ja hyssyttely perustuvat siihen taustaoletukseen, ettei joistakin asioista ole edes mahdollista olla eri mieltä sivistyneesti. Minun ihmiskuvani on tätä valoisampi. Fakta toki on, ettei kaikista asioista voi keskustella kaikkien kanssa sivistyneesti, mutta tällöin ongelma ei ole se että nämä kyvyttömät yksilöt olisivat toivottomia tapauksia. Todennäköisemmin ongelma on se ettei kukaan ole koskaan opettanut heille sosiaalisia taitoja, hyvää argumentaatiota ja reilun väittelyn perusperiaatteita. Sellaisia ihmisiä valtakunta on väärällään. Ehkä pinnallisissa sosiaalisissa kohtaamisissa on hyvä vältellä ylipäätään syvällisiä aiheita, mutta lähtökohtaisesti ihmisen on hyvä kestää se ajatus että jotkut voivat nähdä maailman toisinkin kuin itse näkee ja olla silti fiksuja ja moraalisesti hyviä ihmisiä.

Kestävät arvot ja asiat sietävät  kyseenalaistamisenkin hyvin, ja kestämättömien asioiden julistaminen loukkaamattomiksi ja "pyhiksi" on vain typeryyttä. Mitä sitten, aikuisten oikeasti, jos (eli kun) joku kyseenalaistaa vaikkapa suomalaisten jumalten olemassaolon ja on sitä mieltä että vain pöhköpää edes epäilee että sellaisia voisi olla olemassa? Ainoa asia mikä näyttää olevan vaarassa, on minun ylpeyteni, siis siinä tapauksessa että se roikkuu epätoivoisesti muiden mielipiteiden varassa. Jos näin on, en suinkaan kaipaa paheellisuuteni silittelyä. Jos olen erehtynyt eikä jumalia ole olemassa, ei ole ketään joka voisi halveksunnasta  loukkaantua. Minullekin on vain hyödyksi tulla ojennetuksi, onhan ihmisen aina parempi elätellä tosia kuin epätosia uskomuksia. Jos taas suomalaisia jumalia on, Heillä selvästi on muita kiinnostuksenkohteita kuin se uskovatko erään kädellislajin edustajat vimmatusti ja horjumatta tämän tosiasian. Todellisuus ei ole mielipidekysymys, ja niinpä on pahimmanlaatuista hölmöyttä ottaa nokkiinsa siitä jos joku ei suuresti arvostakaan Minun käsitystäni siitä. Päinvastoin: jos on onni (ja sivistyneen keskustelun perustaidot) matkassa, kriittisen epäilijän kanssa voi saada aikaan hyvän ja molemmille antoisan keskustelun metafysiikasta. On tietysti hauskaa olla oikeassa, mutta oma oikeassaoleminen ja omat ennakkoluulot eivät pyhänä pitämistä kaipaa. 


Minusta olisi myös ristiriitaista vaatia muita kunnioittamaan itselle pyhiä arvoja enemmän kuin itse niitä kunnioitan ja käyttää pyhän käsitettä tekosyynä kiukutella muille. Mieluummin koitan elää niin että tarkkailijat näkevät, mitä arvostan ja kunnioitan.  Hyvällä onnella, havainnoidessaan toimintaani he ehkä voivat itse oivaltaa siihen sisältyvän viisauden. Jos pitää erityisen arvokkaana jotakin muuta kuin omaa ylpeyttä, omia tunteita ja omia elämyksiään, on parasta mesota vähemmän ja vain koittaa elää kuten viisaaksi näkee. Loukkaamattomissa arvoissani on hankalinta vältellä niiden loukkaamista itse. Esimerkiksi se tosiasia että tasa-arvo on minulle rakas arvo, johtaa siihen että minun pitää yrittää kohdella ihmisiä tasa-arvoisesti koko ajan, siivota päästäni jos jonkinlaisia ennakkoluulon poikasia, ja vastustaa syrjintää minkä kerkeän. Kohdatessani tasa-arvon vastustajia ei alkuunkaan riitä että totean heidän olevan turmeltuneita väärinajattelijoita tai valitan heidän käyttäytyvän loukkaavasti "pyhää" arvoani kohtaan. Minun on yritettävä argumentoimalla selvittää, millä tavalla tasa-arvoinen maailma on parempi paikka kuin maailma jossa esiintyy syrjintää. Pitäisin itseäni tekopyhänä myös silloin jos ylistäisin luonnon pyhyyttä ja hehkuttaisin luontokokemusteni avartavuutta, mutta arjessa ekologiset arvot häviäisivät joka kerta joutuessaan vastakkain rahan, mukavuuden tai ajansäästön kanssa. Pyhä, sikäli kun siitä mitään ymmärrän, viittaa johonkin aitoon, puhtaaseen ja hyvään. Siis johonkin mitä ei ole mitenkään soveliasta "puolustaa" pahalle ominaisin keinoin kuten pakottamalla, syrjimällä tai panettelemalla. Eri asia on, että asioita ja arvoja joita hyviksi ja pyhiksi väitetään, on usein viisasta koetella ja analysoida huolella. Aito hyvä kestää sen kyllä, mutta on olemassa paljon niitä jotka haluavat yksinkertaisesti nostaa oman ajattelunsa arvostelun yläpuolelle väittämällä sitä hyväksi ja pyhään perustuvaksi.

Usein arjessa tavattava puhe pyhästä on siis epäilyttävän lähellä suosittua käsitystä "moraalisuus on oikein paheksumista ja oikeista asioista loukkaantumista". Ihmiset jotka puhuvat utuisin silmin pyhistä arvoista, yleensä päätyvät seuraavassa lauseessa panettelemaan toisin ajattelevia ja loukkaantumaan itse jumaltenkin puolesta. Ehkä siksi, että kaikki voivat ymmärtää että isokin ihminen puhuu höpöjä ja pitää mykkäkoulua loukkaannuttuaan, kun taas rauhallisena pysyvät ihmiset joutuvat perustelemaan näkemyksensä järjellä tai muuttamaan niitä. Voisi tietysti kuvitella, että kunnioittamisen arvoiset jumalat osaisivat edes loukkaantua omasta puolestaan, jos sen tarpeelliseksi kokevat. Jos pyhyys on niin upea ja jalostava juttu, tämän jalouden voisi kuvitella näkyvän selvimmin niiden puheesta ja käytöksestä jotka väittävät pyhän olemuksen parhaiten tuntevansa. Yleensä asia kuitenkin näyttää olevan jotakuinkin päinvastoin. Siksi olen rauhalllisella mielellä todetessani, että tietyssä mielessä minulle ei tosiaan ole olemassa mitään pyhää. Tärkeää ja rakasta, hyvää, ihmeellistä ja elämyksellistä, kunnioittamisen ja vaalimisen arvoista maailmassani on sitten sitäkin enemmän.

posted under , , , |

2 kommenttia:

loistoluoto kirjoitti...

Haa! Kyllä! Sanaa "pyhä" käytetään nykyään todella usein, kun halutaan antaa itsestä tietynlainen kuva ulospäin: sen sijaan, että puhuisi itse ASIASTA, alleviivaakin sitä, että MINULLE tämä asia on pyhä - ja tee sinä kuulija siitä johtopäätöksesi minun hyvyydestäni/statuksestani. Aihe jää egoilun alle.

Mielestäni sillä, mitä muut ajattelevat, ei pitäisi olla kauheasti merkitystä henkilön kokemukselle pyhyydestä. Jos minun mielestäni vaikkapa koivunlehden katsominen tuntuu siltä, että kohtaan jotakin suurta, ikuista ja pyhää, niin eikö se sitten ole minulle pyhä kokemus? Huolimatta siitä, että vaikkapa joku biologi tulisi kertomaan, että hei, se koivunlehti ei todellakaan ole ikuinen, vaan maatuu tuossa puolen vuoden kuluttua... Niin voinhan minä siinä silti kokea pyhyyden? Eikö pyhyys ennemmin ole kokemus, kuin jokin tietty "objekti"? Vai onko olemassa jotakin, joka ihan täysin objektiivisesti tarkasteltuna on Pyhä?

Sen mukaan, miten minä olen pyhyydestä ajatellut, kuvittelen sinulla olevan elämässäsi paljonkin pyhää :) Uskon, että ihminen joka kohtaa/hakee AITOJA, HYVIÄ ja OIKEITA asioita ja on valmis muuttumaan itsekin niiden edessä, eikä keskity korostamaan ulospäin omaa pyhimyksellisyyttään, ei kertakaikkiaan voi välttyä pyhiltä kokemuksilta.

Saara R kirjoitti...

Ollaan samaa mieltä siitä että pyhyys on elämyksellistä, ja sellaisena pitkälti subjektiivista. Vaikka olen kyllä ollut huomaavinani, että monet puhuvat pyhästä kuin se olisi objektiivista, yleensä silloin kun haluavat mestaroida muiden elämää...

Minustakin tuntuu, että elämässäni on kyllä kaikenlaista pyhää. Tavallaan. :)

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments