Yllätysten evakkopäivä

Kun taiteesta oli nautittu, päätin suunnistaa kauan suunnitteilla olleelle (blogi)vierailulle Ofelian luo. Aamulla Helsingin keskustaan jossa ehtisi käydä kirjastolla, ja sieltä ehtisi Ofelian luokse puolenpäivän jälkeen. Pääsin suunnitellusti peräti moottoritien risteykseen asti kun kännykkä soi. Käräjillä oli istunto alkamassa vartin päästä, pääsisinkö mitenkään tulemaan kun yksi lautamies oli ilmoittanut esteestä viime tingassa? ”No toki”, ajattelin mielessäni muutama edellinen sutjakasti sujunut oikeudenkäynti. ”Eihän tämä mikään kiirepäivä ole, kai minä ehtisin pari tuntia istua kun kerran tarvitaan.” Soitin Ofelialle pienestä viivästyksestä ja selitin tilanteen. Puoliso kurvasi risteyksestä takaisin Lohjalle, ja istunto pääsi alkamaan vain muutaman minuutin myöhässä. Hyvältä näytti.

Selvisin oikeudesta ulos muutamaa minuuttia ennen neljää, lohtunani vain se, että läsnäolostani oli ollut hieman muutakin hyötyä kuin oikeuden pääluvun täyteen saaminen. Ei ollut sutjakka juttu tämä. Soitin Ofelialle kovasti anteeksipyydellen, ja olin kumma kyllä edelleen tervetullut. Ei kun Helsingin-bussiin siis, bussista metroon ja vielä toiseen bussiin ja niin olin Ofelian sievässä kodissa vähän ennen iltakuutta. En ole yleensä myöhästeleväistä tyyppiä, mutta tässä taisi nyt tulla sitten useamman vuoden myöhästelykiintiö täyteen kerralla. Vierailuhetki oli kuitenkin mukava, Ofelian lapset söpöjä ja pulla erinomaista. Ja keskustelu? No, ainakin yhdestä jutusta olen ajatellut blogata, kunhan kerkeän.

Alunpitäen minun oli pitänyt olla kotona jo iltakuuden tietämillä. Olinkin sitten puoli kymmeneltä illalla, tietysti vältettyäni nipin napin myöhästymisen Virkkalan-bussista. Päivän aikana keittiöön oli tullut taas paljon uutta, jota en tosin jaksanut paljoa jäädä ihmettelemään. Perjantai-iltapäivän tullen keittiön ilmoitettiin olevan käyttökunnossa, vain pari yksityiskohtaa jäisi viimeisteltäväksi myöhemmin. Tätä kirjoittaessa tavaroiden takaisin kantaminen ja järjestäminen on jo täydessä vauhdissa. 

Minusta tuntuu, että jotakin tuonkin päivän kulusta olisi selvästi pitänyt oppia, mutta mitä? Laamannin viisaan ohjeen mukaan omat menot ja käräjäpäivät ovat lautamiehelle huono yhdistelmä. Emmehän saa edes rikosnimikettä tietoomme ennen oikeuteen saapumista (oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuuden varmistamiseen liittyvistä, eli oikein hyvistä) syistä. Mutta aikataulullisesti järkevä käräjäkutsusta kieltäytyminen olisi omalla tavallaan ollut myös huono idea. Joten ehkä nyt opin vain sen, että onnea ovat hyvin pitkämieliset ystävät.

posted under , |

2 kommenttia:

Ofelia kirjoitti...

:D Mun mielestäni se noin kuuden tunnin myöhästyminen oli ihan huippu!! :D Ei oo kukaan ennen ollut noin paljon myöhässä joten tuon voi kevyesti antaa anteeksi, joku tunti pari olisi voinut pistää vaan harmittamaan, tämä sentään on ollut loistava naurun aihe! Mutta jos seuraavalla kerralla sitten ilman käräjiä niin ehditään paremmin rupatella? Ja jos vaikka ilmam jompaakumpaa lasta niin ei tule semmoista draamaa mitä nyt... :D

Hyvä kuulla että ehdit Virkkalan bussiin. Mietin kyllä että mahtoiko onnistua. :)

Saara R kirjoitti...

Juu, seuraava kerta voisi mennä vähän enemmän suunnitelmien mukaan!
Lapset voivat kyllä mielelläänpyöriä maisemissa. Söpöjä olivat, eikä elämässäni muutenkaan ole vaaraa saada lapsista yliannostusta. :)

Virkkalan-bussin ehdin, kun metro saapui juuri sopivasti. Jäi vielä pari minuuttia ylimääräistäkin!

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments