Suomi tänään: kaikki eivät saa vapaasti valita aviopuolisoaan

Kansanviisaus tietää ja aamun Hesari kertoo, että avioliittoon painostamista ja pakottamista tapahtuu sivistymättömillä kaukomailla. Aina kun joku mainitsee tämän asian, muistan kuitenkin erään vanhan tuttavani, sanotaan häntä tässä Pekaksi. Pekka rakastui pohjoisemmasta Suomesta kotoisin olevaan kantasuomalaiseen tyttöön joka tuli tiiviistä uskonnollisesta suvusta. Avoliitto ei tullut kuuloonkaan. Muutaman kuukauden seurustelun jälkeen anoppilasta tuli ukaasi: olisi aika valita, pidetäänkö pian häät vai lopetetaanko seurustelu. Pekka valitsi häät, ja komeat häät ne olivatkin. Periaatteessa Pekka valitsi mennä naimisiin itse, Suomessahan tämä tapahtui. Mutta ei sellaisessa tilanteessa jota olen tottunut pitämään esimerkkinä länsimaisesta vapaudesta. Pekka puhui avoimesti tilanteestaan ja myönsi että olisi itse edennyt rauhallisemmin. Jos sellainen vaihtoehto siis olisi ollut tarjolla. En osannut enkä älynnyt auttaa Pekkaa silloin, mutta ehkäpä tänäänkin on hyödyllistä blogata aiheesta.

Oikeudesta valita itse puolisonsa puhutaan yleensä ensi sijassa naisten oikeutena. Pekan jälkeenkin tuttavapiirissä on kuitenkin näkynyt muitakin miehiä jotka ovat esittäneet suuren kysymyksen jonkin muun syyn kuin syvän rakkauden motivoimana. Painostettuina. Koska suomalaisen miehen taipuminen naisten ja (appi)vanhempien painostuksen edessä on tabu, väitettä seuraa yleensä vähättely. Semmoinen mies joka ei osaa jämäkästi pitää puoliaan on vässykkä joka saa ainoastaan sen minkä ansaitseekin. Ehkä päättämättömälle nahjukselle tekee vain hyvää että tämä asia pedataan valmiiksi, kun ei hän selvästikään ymmärrä omaa parastaan. Sitä paitsi Suomessa asiat ovat hyvin verrattuna moneen muuhun maahan. Meidän Pekkojemme kohtaama henkinen painostus ei ole mitään verrattuna siihen väkivaltaan jonka pelossa kehitysmaan tytöt joutuvat elämään.  Ukaasit ja sukulaisten suututtaminen ovat lievempi asia kuin se että tulee alaikäisenä pakotetuksi naimisiin ventovieraan vanhemman ihmisen kanssa. Onhan Pekkakin saanut ihastua itse. Miksi tämä kuulostaa minun korvissani aivan samalta logiikalta jolla on tavattu polkea naisten seksuaalisia oikeuksia? Syyllistävältä logiikalta, jonka tavoitteena on siirtää keskustelu sivuraiteelle siitä faktasta että painostaminen ja kiristäminen ovat väärin kohdistettuina kehen hyvänsä, jopa aikuiseen mieheen joka teoriassa pystyisi pistämään vastaan. 

Henkisen väkivallan ja painostuksen vähättelyssä ja uhrin täysivaltaisuuden korostamisessa on ensinnäkin se huono puoli, että se on psykopaattilogiikkaa joka sivuuttaa täysin sen seikan että tunteet ja läheisyys tekevät ihmisestä monella tavalla haavoittuvan. Vieraita kohtaan on helppo pysyä tiukkana, vetää rajoja, olla viimeisen päälle järkevä ja pitää kiinni oikeuksistaan. Kun rakkaussuhteesta puhutaan, puhutaan tilanteesta jossa ihmiset taipuvat painostuksen alla niin usein ettei sitä voi pitää epänormaalina muutoin kuin pahalla tahdolla. Entä sitten omat vanhemmat tai tulevat sukulaiset joihin haluaisi rakentaa hyvät välit? Ei perheonnea yleensä takaa se että painostuksen kohde osaa olla taipumaton ja pitää järkkymättä kiinni oikeuksistaan, vaan se ettei painostusta ja kiristystä tapahdu. Psykopaattilogiikka myös rakastaa abstraktioita. On helppo öyhöttää että jokaisen pitää pitää oikeuksistaan kiinni, mutta elämän konkreettisiin epäreiluihin tilanteisiin on vaikeampi ottaa kantaa. Mitäs jos tilanne on esimerkiksi se että oikeuden valita itse, milloin menee naimisiin, toteuttaminen tarkoittaisi vähintään isoon sukuriitaan joutumista jo ennen kuin edes kuuluu sukuun, sekä tietysti oman rakastetun perhesuhteiden perusteellista pilaamista? Tällaisessa tilanteessa ei ole apua edes yleensä hyvästä periaatteesta asettaa toisen hyvä etusijalle. 

Vähättely korostaa ohuita negatiivisia vapauksia, eli muodollisten pakkojen ja kieltojen puutetta. Se sivuuttaa positiivisen vapauden, eli yksilön tosiasialliset kyvyt ja mahdollisuudet toteuttaa muodollisia vapauksiaan. Todellisuudessa voi olla niin että ihminen on teoriassa vapaa välttämään avioliiton, mutta painostus tekee välttämisestä niin vaikeaa että taipuminen on ymmärrettävää (ja painostaminen vastaavassa määrin väärin). Myös ihastuminen, halu seurustella ja tutustua lähemmin ovat eri asioita kuin halu mennä pikavauhtia naimisiin. Ikävä tosiasia on, että täältä Suomestakin löytyy ihmisiä, naisia ja miehiä, jotka on hätistetty naimisiin, ehkä liian nuorinakin. Tajuavatko he naimisiinmenon viisauden, eroavatko he vai päätyvätkö katkeroitumaan huonossa liitossa? Suomessa avioliitto on myös sellainen järjestely jota ehtii hyvin katua paitsi etu-, myös jälkikäteen, heti kun painostus hellittää sen verran että ajatus alkaa taas kulkea.


Ottaen huomioon, että päätös naimisiinmenosta on eräs elämän suurista päätöksistä, ei ole kohtuutonta vaatia että jokaisen pitäisi voida päättää naimisiinmenostaan paitsi muodollisesti vapaana, myös käytännössä painostuksesta vapaana. Sen toteuttamiseen eivät riitä hyvät lait, vaan avioliittoon painostamisen pitäisi olla myös kulttuurisesti paheksuttua. Ei vaiettua, ei vähäteltyä, ei ronskin huumorin lähde.

posted under , , , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments