Ei syytä huoleen

Tiivistelmä kaupan lehtitelineestä löytyneistä päivän lehtiotsikoista: Pelkää. Ole huolissasi. Olet turvaton. Jos kaipaat taukoa pelkäämiseen, voit murehtia ulkonäkösi puutteita. Jos ulkopolitiikka tuntuu monimutkaiselta, kaukomaat kaukaisilta ja oman elämän puitteetkin sattuvat olemaan kunnossa, voi pelätä ainakin sitä että on niin treenaamaton, ruma, lihava ja tyylitön että elämän kaikki mahdollisuudet ovat uhattuna.


Saavuttuani kotiin päätin kysäistä asiantuntijalta, miten uutisotsikoiden pelotteluun pitäisi oikeastaan suhtautua. Yleisessä tiedossahan on että ravintoketjun rankempaan päähän syntyneinä olentoina kanit ovat pelkäämisen eksperttejä. Jokainen rasahdus voi olla merkki saalistajasta, jokainen outo haju huolenaihe joka olisi ehkä syytä ottaa hyvinkin vakavasti.

Jostakin syystä tuntemani kanit eivät ole käyttäneet elämästään kovin merkittävää osaa vaaran merkkien tähystelyyn tai pelosta tärisemiseen talon turvallisimmissa koloissa. "Maailma on vaarallinen paikka, jos asiaa alkaa pidemmälti ajatella," sanoi Kola, "mutta miksi sitä pitäisi ajatella silloin kun ei ole ehdottoman pakko? Elämässä on tärkeitäkin asioita joista pitää nauttia täysillä. Hellyys ja seuranpito. Syöminen. Päikkäreiden otto kun kevätauringon paiste tekee lattialle juuri sopivankokoisen valonläikän. Omenapuun oksien nakertaminen silloin kun ne ovat vasta leikattuja ja maukkaita. Housunlahkeiden jahtaaminen. Mistä kaikesta jäisinkään paitsi jos alkaisin pelkäämään jokaista rasahdusta ja murehtimaan siitä mitä minulle voisi periaatteessa tapahtua!" 
"Entä tuntemattomat asiat? Niitä sinäkin joskus pelkäät, minä olen nähnyt.", yritin.
"No joskus uudet asiat ovat epäilyttäviä, etenkin jos ne pitävät meteliä tai haisevat pahalle.", Koksu myönsi. "Mutta yleensä epäilyttäviäkin juttuja kannattaa silti tarkkailla ja tutkia ennen kuin alkaa panikoida. Usein uudet asiat ovat vain uusia, ja jos niitä malttaa mennä nuuhkimaan, selviää pian ettei pelkoon todellisuudessa ole mitään syytä."

"Minä olen pieni otus ja elämässä on vaaransa, mutta mitä sitten? Ei huoleen ole syytä. Sitten jos joskus tulee oikeasti hätä, tulee ihan varmasti panikoitua riittämiin. Joten ottakaahan iisisti, jättiläiset, ja käyttäkää elämänne mieluummin vaikka perheenjäsentenne silittelyyn."

Minusta kuulosti siltä, että olin nyt selvittänyt tämänkin asian parhaalta mahdolliselta asiantuntijalta. Päätin, että meidän talossa turhan huolestuttavien lehtiotsikoiden oikea sijoituspaikka on puuhellan pesä. Siellä ne voivat parantaa perheemme pärjäämisen mahdollisuuksia osallistumalla hyvän päivällisen tuotantoon.

2 kommenttia:

Hanna-Riikka Kuisma kirjoitti...

Hyvä kirjoitus. Ja niin tosi.

Saara R kirjoitti...

Viisaita otuksia nuo puput!

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments