Downshiftaajan syyllisyydestä

Siinä vaiheessa kun tavaratoimitukset uuteen keittiöön olivat saapuneet eikä kalusteiden keskellä meinannut mahtua liikkumaan, se iski. Downshiftaajan syyllisyys. Että tarvitsemmeko todella kaiken tuon uudelta tuoksuvan tavaran? Ajattelin Afrikan lapsia. Muutaman päivän päästä juttelimme remonttimiesten kanssa. ”Tuo on ollut rikki jo pari vuotta. Tuo meni viisi vuotta sitten.  Tuo on niin vanha ettei sitä kehtaa kellekään edes ilmaiseksi tarjota. Tuo on aikanaan tehtykin vasemmalla kädellä.” Keskustelun jälkeen mieleeni oli palautunut hyvin elävästi, millä logiikalla olimmekaan tulleet siihen tulokseen ettei mikään täysremonttia pienempi kunnostusoperaatio nyt riitä.

Ulkomaailma viettää sellaisia kulutusjuhlia että downshiftaajan syyllisyys on vähän käsitelty aihe. Todellinen se kuitenkin on. Ekoblogeissa välillä on oikein ylpeyden aihe, kuka tulee toimeen vanhimmalla, rikkinäisimällä, rumimmalla tai muuten vaan vähimmällä. Onko sellaiseen pyrkiminenkään kuitenkaan kohtuullista? Onko äärimmäinen minimalismi sitä mitä tässä todella tavoitellaan? Tarkoittaako tiedostamisen tuska downshiftaajalle sitä että päädymme anteeksipyytelemään olemassaoloamme koko muun ihmiskunnan puolesta? 

Downshiftaajan syyllisyys on siis syyllisyyttä jota tuntee ostaessaan itselleen uutta tai isoa, vaikka ostos olisi sinänsä järkevä, tarpeellinen ja tarkoitukseensa nähden aivan kohtuullinen. Sen alalaji on syyllisyyden kuluttaminen siihen että sijoittaa rahaa johonkin kauniiseen tai mieltä ilahduttavaan. Eihän tavara saisi tuoda hyvää mieltä henkevälle ihmiselle! Ei kauneutta saa vaatia, vaan käytännöllisen pitäisi riittää. Etten vain olisi peräti ekotekopyhä jos puhun etiikasta ja ekologisista arvoista samalla kun ostan itselleni uutta tavaraa sen sijaan että nikkaroisin uuden keittiön olemattomilla puusepäntaidoillani jätelavoilta pelastetuista materiaaleista ja hakisin välttämättömät kodinkoneet kierrätyskeskuksesta? Juuri siksi downshiftaajan syyllisyys on ongelma: se on kuormittavaa ja tekee tiedostamisesta ikävää. Pahaksi äityessään se voi saada ihmisen luopumaan kokonaan tavoittelemasta yksinkertaisempaa elämäntapaa. 

Kohtuullisuus on hyve, mutta eihän siitä seuraa että askeettisuus olisi kardinaalihyve. Juuri tästä syystä pidän kovasti projekti 333:n tyylisistä kohtuullistamisideoista. Niissä ei sanota, että yhden käsilaukun pitäisi riittää hyvälle ihmiselle, tai että korut ovat täysiä turhakkeita. Annetaan vain väljä määritelmä kohtuullisuudelle, sellainen jota jokainen voi tavoitella omannäköisellä tavallaan. Annetaan vielä lupa tehdä virallisiinkin sääntöihin muutoksia ja poikkeuksia kunnes rima on niin matalalla että sen ylittäminen näyttää mahdolliselta sillekin joka ei vielä syystä tai toisesta  pysty lähtemään mukaan täysillä. Downshiftaamisessa kun on kysymys muustakin kuin vähällä pärjäämisestä. Esimerkiksi, elämänlaadun parantamisesta sekä järkevien ratkaisujen etsimisestä tavaraähkyyn ja loputtomien valintojen suohon. Kauneuden ja hyvinvoinnin viljelemisestä ihastumisen ja tylsistymisen syklissä pyörimisen sijaan. Kuluttamisesta sillä tavalla että se mitä hankitaan, vastaa aidosti niihin tarpeisiin jotka mielessä kuluttamaan on alettu. Maailman pelastaminenkin on tietysti tärkeää. Toisaalta tärkeää on myös huomata, että ihmisinä olemme lähtökohtaisesti osa maailmaa, emme sen vihollisia jotka pitäisi kuihduttaa pois.

Uutta keittiötäni on mietitty myös etiikkanäkökulmasta- myyjän mielestä harvinaisen paljon. Lisäksi olemme koittaneet suunnitella sen mahdollisimman käytännölliseksi ja omannäköiseksi, vaikka muodikkaat ratkaisut ovat tällä hetkellä hieman toisennäköisiä. Olemme koittaneet tehdä sellaisia valintoja joiden kanssa olisi hyvä elää pitkään. Tähän pystyimme tällä kertaa, ja siksi se riittää.


Senkin muistin, että en minä etiikasta kirjoittele siksi että olen siinä lajissa kaikin puolin erinomainen yksilö jonka esimerkkiä kaikkien sietäisi ihailla valtakunnan tasolla. Vaan siksi että arkisten eettisten kysymysten ääneen miettiminen ja niiden ratkaisun yritteleminen rajallisillakin voimavaroilla kiinnostaa minua. Se ettei toimintani ole aina esimerkillistä, tai että välillä peräti teen jotakin todella typerää, ei ole mikään uutisaihe. Sellaista sattuu täällä vähän väliä. Mikään yksittäinen teko tai valinta ei kuitenkaan kerro ihmisestä täydellistä totuutta eikä määrittele hänen koko olemustaan loppuiäksi. Yksittäisiä saavutuksia tai epäonnistumisia tärkeämpää on aina se että jaksaa yrittää. Niin kauan kuin on elämää, on myös toivoa kehityksestä.

2 kommenttia:

marrasthetics kirjoitti...

Lainaan tähän alkuun sun lauseen: Toisaalta tärkeää on myös huomata, että ihmisinä olemme lähtökohtaisesti osa maailmaa, emme sen vihollisia jotka pitäisi kuihduttaa pois.

Mun mielestä tää on asia, joka nimenomaan pitäisi muistaa. Joskus tuntuu, että se monilta unohtuu. Niin kuin ei saisi tehdä mitään, niin kuin luonnonvaroja ei voisi ollenkaan käyttää hyväkseen. Ehdottomasti olen itsekin luonnon riistoa ym vastaan, mutta kuitenkin sitä mieltä, että kun tämä ihmislaji on jostakin tänne pallolle ilmestynyt, niin tämä myös on paikka, jossa se voi ja sillä on oikeus elää hyödyntäen ympäristöään. Toki sitä ympäristöä pitää varjella, mutta kohtuus kaikessa eli mun mielestä ei ole tarkoitus hävittää ihmistä maapallolta ja antaa luonnon vain elää omaa elämäänsä, vaan ihminen voi myös käyttää tämän planeetan tarjoamia juttuja hyväkseen.

Tämähän on tietty ihan perusasia, mutta joskus sitä tulee juurikin sellainen olo, kuin kaiken hankinnan pitäisi aiheuttaa syyllisyyttä ja mitään ei voisi ostaa jne.

Saara R kirjoitti...

Samaa mieltä. Ympäristöasioita miettiessä on niin helppo ajautua laskemaan vain sitä, miten pielessä kaikki on ja mitä kaikkea pitäisi tehdä, että tämä puoli unohtuu helposti.

Kysymys siitä mikä on kohtuullista, on todella monimutkainen!

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments