Tätä ei argumentoimalla voiteta

Olen seurannut eduskunnassa käytävää keskustelua tasa-arvoisesta avioliittolaista puolella silmällä. Remonttikiireiden lisäksi syynä on se, ettei keskustelussa ole tullut esiin mitään uutta. Keskustelun argumentit ovat moneen kertaan kuultuja, eikä esittäjäpuolellakaan ole yllätyksiä ollut. Näyttää siltä, että tämä on vääntö jota ei argumentoinnilla voiteta. Vai uskooko joku vakavissaan, että Mika Niikko ja kumppanit muuttaisivat kerkeästi mieltään, jos joku vain onnistuisi esittämään ennenkuulumattoman hyvän argumentin tasa-arvon puolesta?

Tuskin, sillä hyvätkin argumentit on jo nähty. Tieteeseen, ihmisoikeuksiin ja järkeen on vedottu jo ajat sitten. Thomas Kuhn totesi aikoinaan, että tieteessä uusi paradigma ei yleensä pääse voitolle siksi että sen puolustajat onnistuvat vakuuttamaan vastapuolen uuden käsityksen erinomaisuudesta vaan siksi että vanhan liiton väki kuolee vanhuuteen ja heidän tilalleen nousee uusi tutkijasukupolvi jolle uusi ajattelutapa on jo tuttu. Jos tieteestä voi sanoa näin, miten paljon vaikeampi tilanne onkaan etiikassa? Onhan tilanne eduskunnassakin se, ettei siellä vallitse yksimielisyyttä edes siitä mitä pitäisi käyttää hyvän argumentoinnin ja pätevän päättelyn mittarina. Tiede ja filosofinen etiikka ovat tietysti järki-ihmisten valintoja, mutta eduskuntaan pääsemiseksi vaaditaan vain tarpeeksi ääniä, ei sitä että olisi järki-ihminen. Ei ole mitään metafyysistä voimaa joka pakottaisi ihmiset toimimaan järjellisesti, tai edes arvostamaan järjellisyyttä tippaakaan. Järjen, inhimillisyyden ja oikeudenmukaisuuden pitäisi voittaa, mutta tosiasiassa niin käy vain toisinaan. Toivon toki kovasti, että nyt olisi se kerta. Jos näin on, sekään ei ehkä riipu niin paljon eduskunnassa käydyn debatin tasosta vaan siitä millaisilla arvoilla varustettuja ihmisiä kansa on eduskuntaan valinnut.

Yhteen rasittavaan ilmiöön olen keskustelua seuratessani törmännyt: pseudointellektuelleihin jotka peräänkuuluttavat kuuntelemista ja pyrkimystä ymmärtää myös vastakkaisia kantoja. Herttainen ajatus, mutta tässä yhteydessä orpo kuin Punkalaitumen lunni. Se mikä on hyvä idea perheneuvottelussa, ei sittenkään toimi kun punnittavana on esimerkiksi se, pitäisikö ihmisoikeuksia puolustaa vaiko vastustaa tai pitäisikö tasa-arvoisen yhteiskunnan moraali perustaa yhden uskonnon konservatiiviseen tulkintaan vaiko tieteelliseen etiikkaan. Ihmiset ovat tasa-arvoisia ja heidän persoonansa ansaitsee kunnioitusta esimerkiksi niin ettei pahintakaan änkyrää ole soveliasta loukata henkilökohtaisuuksiin menemisellä. Kaikki mielipiteet sen sijaan eivät ole yhtä arvokkaita muualla kuin internet-trollien fantasioissa. Eivätkä eettiset kysymykset ole nykypäivänä edes mielipiteitä joita kaikki pohtivat samansuuruisella arkijärjellään, vaan etiikan tieteellisellä tutkimuksella on jo 2500 vuoden perinteet. Siinä ajassa on tapahtunut paljonkin edistystä, ja filosofisella järjellä onnistuu senkin arviointi, onko parempi syrjiä perinteiden nimissä vai pyrkiä ulottamaan tasa-arvo kaikkiin kansanryhmiin. Mutta kuten jo aiemmin sanoin: järjenkäyttö voi olla suotavaa, mutta pakollista se ei ole. Arjesta voi selvitä vaikka uskoisi Auringon kiertävän 6000 vuotta vanhaa Maata, Kuun olevan goudajuustoa ja homoseksuaalisuuden olevan luonnotonta. Toiseksi paras maailma, minkäs teet.



posted under , , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments