Keittiöremontti, osa 3: Maksaa minkä maksaa

Taas olisi remonttipäivityksen paikka. Talossa alkaa olla suuren remontin tuntua. Lähes kaikki tavaratoimitukset saapuivat eilen. Nyt tilava tupani on muuttunut ahtaaksi labyrintiksi jossa mahtuu hädin tuskin liikkumaan. Sikäli kun lihaskivuilta tekee mieli liikkua. Raahattuamme eilen pihan poikki, jäistä rinnettä alas ja läpi kahdesta vanhasta ahtaasta eteisestä kaiken päätimme yksimielisesti että seuraava tilaamamme avaimet käteen-keittiöremontti saa luvan sisältää aika hemmetin paljon vähemmän raskaiden kalusteiden kantamista. Nyt pahin alkaa olla osaltamme ohi. Jäljellä on enää labyrinttielämää maanantaihin, muutama päiväevakko ja loppusiivous. Sekä tietysti laskujen maksaminen.

En ole tuntenut suurempaa kiirettä kirjoittaa keittiöremontin kustannuspuolesta ensinnäkään siitä syystä ettei meidän remonttimme ole siltä osin aivan edustava. Sekä keittiökalusteiden toimittaja että remontin toteutuksesta vastaava firma löytyivät suvusta, ja se näkyi hinnassa. Myös osa kodinkoneista saatiin pakettitarjouksena. Loput koneet löytyivät Lohjalla lopettavan keittiömyymälän näyttelykalusteista 70%:n alennuksella. Jälkimmäinen selittääkin sen, miksi downshiftaajien uuteen keittiöön tulee uusinta muotia edustava höyryuuni. Normaalihintaan olemme ostaneet lattiaan tulevan korkin (no, oli siinäkin kampanjahinta mutta kampanja on kuulemma jatkunut jo pari vuotta), neliömetrin verran välitilan laattoja ja vähän pikkusälää. Toinen syy tietysti on, etteivät remontin kokonaiskustannukset ole tätä kirjoittaessakaan vielä selvillä. Remonttimiesten kanssa on vielä sovittavaa, ja vanhaa taloa laitellessa pitää olla myös yllärivara.

Jos budjetin seuraaminen on jännittävää, hintavertailujen tekeminen se vasta vaikeaa onkin. Kaikki keittiöt ovat tietysti lähtökohtaisesti erilaisia. Lisäksi hintavertailuja on yleensä mahdollista tehdä vain remontin osista. Esimerkiksi, eräänä päivänä postilaatikostamme löytyi esite jossa luvattiin uusi keittiö neljäsosalla meidän kustannusarviostamme. Suurella fontilla ilmoitettua halpaa hintaa selitti sitten pieni präntti. Superedullinen keittiö ei ainoastaan ollut materiaaleiltaan kaikkein halvinta laatua. Se olisi pitänyt myös suunnitella, noutaa, kasata ja asentaa itse. Hinta ei luonnollisestikaan sisältänyt tasoja, koneita, altaita, putki-ja sähkötöitä lattian ja muiden pintojen remontista puhumattakaan. Sain nopeasti selville, että näin tämä menee yleisemminkin. Yleensä keittiöremonttien vertailuhinnat sisälsivät vain keittiökalusteiden hinnan ilman asennusta. Ei sillä etteikö ovimallien vertaileminen olisi kivaa, mutta remontin kokonaisuudesta kaapisto muodostaa vain yhden osan. Vaikka valitsisi kuinka halvat kaapistot, saa rahaa yhä palamaan koneisiin, taso- ja pintamateriaaleihin sekä työhön.

Itse tekemällä voi tietysti säästää paljon rahaa. Edellyttäen ettei itse tekeminen suju tuhottoman hitaasti ja että ylipäätään osaa tehdä ammattilaistasoista jälkeä. Oma aika, voimat ja osaaminen ovat valuuttaa siinä missä rahakin, mutta niitä voi olla käytettävissä vielä vähemmän. Tässä kohdassa liiallinen optimismi kostautuu helposti. Varsinaisen nikkaroinnin lisäksi remontissa kuluu aikaa ja vaivaa paperi- ja yhteydenpitotehtäviin, suunnitteluun, tarvikkeiden hankkimiseen, raivaamiseen ja siivoamiseen (etenkin jos keittiö on suurenpuoleinen tupa) sekä elämän järjestelemiseen siksi ajaksi kun keittiö on pois käytöstä ja remonttimiehet tekevät pitkää päivää. Avaimet-käteen remontti ei myöskään lähtökohtaisesti sisällä kalusteiden kantamista. Lisäksi remonttijätteen pois kuljetus on hoidettava itse tai siitä on sovittava ja maksettava erikseen. Jos keittiö ja remontti ovat isoja, molemmat näistä "aputöistä" vaativat aikaa arkipäivinä, vaivaa ja lihasvoimaa. 

Ammattisuunnittelijastakaan en lähtisi tinkimään, vaikka halpafirman esite vakuutti keittiön suunnittelemisen olevan helppoa ja vaativan vain ripauksen luovuutta. Meidän alkuperäisistä ideoista useimmat toteutuvat. Uudesta keittiöstä tulee jotakuinkin sellainen mistä olen unelmoinut jo monta vuotta. Suunnittelijamme kuitenkin osasi taikoa meille odotettuakin enemmän säilytystilaa. Hän paransi koneiden sijoittelua nykyisestä sekä varmisti visioimani ”kaksi uunia muttei yhtään sähköhellaa” konseptin ergonomisuuden. Hänestä oli paljon apua materiaalien valitsemisessa niin että lopputuloksessa oli huomioitu sekä eettisyys, käytännöllisyys, budjetti että ulkonäkö.

Loppupäätelmäni remontin kustannuspuolesta siis on: maksaa minkä maksaa. Budjettitietoista remontoijaa kosiskellaan paljon myös vähemmän järkevään kustannuksista tinkimiseen. Parasta budjetinhallintaa taitaa siis olla säästää kärsivällisesti etukäteen kunnes sellaisia kiusauksia pystyy vastustamaan.

posted under |

2 kommenttia:

Keskeneräinen kirjoitti...

Tämä taitaa pitää paikkansa yleisemminkin erilaisten hintavertailujen suhteen. Talopaketteja on mahdoton vertailla, koska sisällöt ovat niin erilaisia. Samoin vakuutuksia. Tai mitä vaan. Ja vaikka kuinka tarkasti erittelisi tarjouspyynnön, firmat ketkaleet unohtavat "vahingossa" pyydettyjä kohtia tarjouksestaan ja toivovat, ettei ostaja huomaisi. Sillä saadaan tarjous näyttämään halvalta. Sitähän joutuu sitten täydentelemään jälkikäteen tai jopa korjaamaan ensin tahallaan väärin tehtyjä kohtia. Nämä korjaukset firma tekee iloisesti erikoishintaan. Ja budjetti paukkuu.

Erittäin viisasta varsinkin vanhemmassa talossa jättää yllätysvaraa.

Saara R kirjoitti...

Niin, tilaajan pitäisi vain olla kettumainen tyyppi ja olla hyväksymättä tarjouksia ennen kuin kaikki on just niin kuin pitää, mutta on selvää etteivät kaikki huomaa tai kehtaa.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments