Evakossa: Itsetutkiskelua Designmuseon Shop Show:n valossa

Pitkää päivää tekevien remonttimiesten jaloista pitää pysyä poissa, ja niin huomasin että minua uhkasi vapaa-ajan ongelma. Ja vielä parhaaseen omppupuunleikkuuaikaan. Historiallinen tapaus, kunnes muistin että aikaahan voi käyttää myös kulttuuririentoihin.

Ensimmäisenä suuntasin katsastamaan Designmuseossa esillä olevan Shop Show-näyttelyn. Näyttelyn tarkoituksena on nostaa esiin (massa)kulutuksen ja tuotannon eettistä problematiikkaa. Näyttely jakautuu yhdeksään alateemaan joita ovat mm. lähituotanto, tuotteiden tunnearvo ja viherpesu. Kuinka helppoa on ostaminen, kuinka vaikeaa eettinen ja kestävä kuluttaminen? Kuinka paljon eettisyys maksaa kuluttajalle? Millaista on eettisyys globaalin tuotannon maailmassa? Mitä kestävä kulutus oikeastaan tarkoittaa? Näyttely heitteli ilmaan paljon isoja kysymyksiä, mutta vastaukset luonnollisesti jäivät pitkälti kävijän itsensä mietittäväksi.

Pieni näyttely on erinomainen ajatusten herättelijä niille jotka eivät ole aikaisemmin pohtineet syvällisesti arkista kuluttamista, kerskakulutuksen arkistumista ja oman kulutuskäyttäytymisensä etiikkaa. Näyttelyesineet olivat etupäässä vaatteita ja koruja. Koska (ainakin näyttelyssä esillä olleet) korut ja vaatteet edustavat naisellista kuluttamista, jäin kaipaamaan esimerkkejä myös miehille tyypillisestä kulutuksesta. Näyttelyssä käydessään voi selvitä myös, onko pessimistinen vai optimistinen ajattelija: ahdistaako ongelmien suuruus ja monimutkaisuus ja valmiiden ratkaisujen puuttuminen, vai tuleeko mieleen että tässä on nyt tilaa monennäköisille yritelmille?

Laura Honkasalon tapaan jäin itse miettimään, miten näyttelyssä eettistä ja ekologisesti tiedostavaa tuotantoa edustamaan valitut esineet olivat hirmuisen epäkäytännöllisen oloisia arkikulutuksen näkökulmasta. Yhden euron rannekoru näytti mahdottoman raskaalta ja kömpelöltä, ja vaatteetkin näyttivät enemmän taidetekstiileiltä kuin käyttöesineiltä. Honkasaloa lainatakseni: "Miksi eettinen,  ekologinen muoti on lähes poikkeuksetta niin erikoista?" Koska näen sen päivän jolloin eettisesti on tarjolla arkisia, klassisia käyttövaatteita kohtuullisessa värivalikoimassa, ja edes normaalissa naisten kokovalikoimassa 34-52 (ei, rakkaat suunnittelijat, S-L ei ole kattava kokovalikoima)?

Itsetietoisuuden puuskan näyttelyn kiertäminen minussakin herätti, ja päädyin pohtimaan päivänasuni eettisyyttä.

Päältäni löytyi: Huivi (viskoosia),  pienestä netin muslimikaupasta, väri on osoittautunut helposti yhdisteltäväksi ja materiaali käy kaikkiin vuodenaikoihin. Alkuperä tuntematon, mutta plussaa käytettävyydestä.
Korvikset, moissaniitteja: Moissaniitti on lähes yhtä kovaa kuin timantti ja siinä on parempi loisto kuin timantissa, mutta kyseessä on synteettinen kivi jolla ei ole timanttien eettistä taakkaa eikä monopolin ylläpitämää hintaa. Olen onnistunut välttämään myös rihkamakoruihin usein liittyvän arveluttavan taustan ja lyhyen käyttöiän.
Kaulakoru, helmiä: Uniikkikoru pieneltä yritykseltä. Aitojen helmien viljeleminen kuormittaa ympäristöä enemmän kuin feikkihelmien valmistus. Etenkin hyvälaatuisissa makeanvedenhelmissä on kuitenkin erittäin paksu helmiäiskerros joten ne kestävät hellästi pidettyinä eliniän (toisin kuin feikkihelmet). Tarvittaessa nauhan voi solmia uudelleen.
Paitis, puuvillaa: On siinä ökotex+ -sertifikaatti. Klassinen vaaleanpunainen paitis käy joka tilanteeseen eikä ole herkkä muodin vaihteluille. Aikanaan siitä saa talteen nätit napit ja kangas käy vaikka vuoriksi kauppakassiin. 
Kello: Toimii valon voimalla, on klassinen ja huollettavissa. Lisäplussaa siitä että kun kello löytyy kädestä, on kännykän unohtelu entistä kätevämpää.
Hame, puuvilla-rayonia: Eettistä tuotantoa kovia kokeneesta Lähi-Idästä, on myös ollut ahkerassa käytössä vuoden ympäri. Maksihame on kierrätystä ajatellen helppo vaate.
Kengät, nahkaiset loaferit: Näemmä sopivat pidettäväksi vuoden ympäri. Aito nahka on helpommin huollettavissa ja kestää siten pidempään kuin keinonahka.

Eiköhän päivänasussani ole ainakin hyvää yritystä, vaikkei se edustakaan viherhippilookia (josta en ole ikinä pitänyt). Näyttelyn esittelemää ongelmavyyhtiä vasten peilattuna huomasin, että ajattelussani korostuvat selvästi materiaalien kestävyys, käytettävyys/huollettavuus ja kierrätettävyys. Eettisen alkuperänkin toki huomioin, mutta se on jo vaikeampaa. 
Kun oikein miettimään alkoi, päivänasuni kertoi yllättävänkin paljon siitä millainen olen sekä ajattelijana että kuluttajana. Jotenkin hämmentävää.

2 kommenttia:

marrasthetics kirjoitti...

Haa, tää olikin ajatuksia herättävä postaus. Ite oon tullut siihen tulokseen, että ns. eettinen muoti (nimenomaan yleensä muoti eikä vain vaate...) on todella kallista. Jos ostaa kierrätysmateriaaleista suomalaisen suunnitteleman Suomessa uudeksi tuotteeksi jalostetun vaatteen, saa maksaa itsensä kipeäksi (ainakin mun budjetilla).

Toinen ongelma on juurikin se, että yleensä ne vaatteet (ja korut) ovat niin erikoisia, että en osaa nähdä niitä itseni päällä.

Ja hyvä huomio oli tuo kokopuolikin, sillä itse olen pitkä, mutta muutoin kokoa 34, joten on aina yhtä juhlaa löytää oikeasti oikean kokoinen vaate.

Onneksi Uffilta löytyy aika usein vaatteita myös mun koossa ja ko. pulju on mun työmatkan varrella, niin nykyään suurin osa mun vaatteista onkin sieltä. Että tulee edes jotain eettisyyttä meikänkin vaateshoppailuun. Ja halpoja hintoja. Tietysti kattava kirppis edellyttää sen, että joku on ostanut ne vaatteet ensin kalliilla ja lisäksihän ne kirppikseltä ostamani vaatteet eivät ehkä ole lähtökohdiltaan kovin eettisiä. Mutta olen silti ollut tyytyväinen siihen, että en ole aikoihin ostanut uusia vaatteita, jotka olis mua varten tehty jossain hikipajassa.

Teinpä itsekin päivän asu mietinnön:
Villakangastakki - ostettu uutena Stockmannilta, palvellut jo ainakin kahdeksan vuotta ja vuosia varmasti vielä edessä
Pipo - itse tehty, lankojen alkuperä kysymysmerkki
Hanskat - äidin vanhat, olleet yhteensä käytössä yli 10 vuotta
Huivi - kaiken pahan alku ja juuri, ostettu henkkamaukalta, tosin ainakin 6 vuotta sitten ja käyttöikää vielä edessä
Pitkähihainen paita - kirppislöytö parin vuoden takaa
Toppi - kirppislöytö viime vuodelta
Farkut - kirppislöytö viime vuodelta
Sukat - mieheltä perityt, kun hänelle liian pienet
Kengät - kirppislöytö tältä talvelta
Rintsikat - kalliit merkkirintsikat, kestää ja kestää, menossa jo yhdeksäs käyttövuosi
Alushousut - saatu kaverilta, kun hänelle liian pienet
Laukku - äidiltä peritty suomalainen nahkalaukku

En nyt paneutunut niinkään materiaaleihin, mutta oli mielenkiintoista tehdä tämä, koska tässä huomaa, että oikeasti jo aika iso osa vaatetuksestani on kirppikseltä peräisin tai muuten kierrätettyä. Alku kai sekin.

Saara R kirjoitti...

Eettinen muoti on kallista, mutta toisaalta olen huomannut että laadukkaat (=pitkäikäiset ja hyvin kotona kierrätettävät) vaatteet ovat usein hintavia verrattuna halpaketjujen tuotteisiin. Tuntuu, että halpavaatteet ovat vääristäneet paljon käsitystämme siitä mitä vaatteen "kuuluu" maksaa. Kalleuden tunnetta on vaikea karistaa, vaikka miten teoriassa tietäisi että hyvät materiaalit, länsimainen työ sivukuluineen, pienet tuotantoerät yms. nostavat pakosti hintaa reilusti orjatyön yli. Toinen, mitä jäin miettimään on se miten (halpaketjujen vaikutuksesta) isoa vaatekaappia olemme alkaneet pitää normaalina ja välttämättömänä. Kun rahojen pitää riittää isoon kasaan vaatetta, on yksittäisten vaatteiden sitten oltava halvempia senkin takia...

Kokopuoli pysyy minulla hyvin mielessä, kun olen kokoa 48. :)Normaalimitoitus riittäisi, mutta toistaiseksi en ole löytänyt suomalaisista ekomuotikaupoista yhtään vaatetta joka mahtuisi minulle. Ja olisi minulla sitten vähän toiveita myös tyylin ja värien suhteen...
S-L kokohaarukan ulkopuolelle jäävien kokojen leimaaminen erikoismitoitukseksi ärsyttää kovasti- mitä erikoista siinä muka on, että meitä löytyy erikokoisia?
Varsinkin kun miestenvaatepuolella isompi kokovalikoima tuntuisi olevan itsestäänselvyys.

Itse en taida omistaa yhtään kirppisvaatetta, mutta loistava ostospaikka kirppis tietysti on (varsinkin kun ajattelee, että kirppiksille "kierrätetään" nykyään paljon enemmän vaatetta kuin mitä ne myyvät eteenpäin).
Kun täydellisyyteen on nykyään niin vaikea päästä vaateostoksilla, annan kyllä vaatteille kuin vaatteille eettisyysirtopisteitä siitä jos se kestää säännöllistä, normaalia kulutusta useamman vuoden. Uskon, että karmea nykytilanne helpottuisi paljon jo sillä jos ihmiset alkaisivat ostaa vaatetta vain tarpeeseen ja tarkoituksena käyttää samaa vaatetta monta vuotta.

Henkkamaukka ym. isot ketjut ovat olleet niin kauan ympäristöjärjestöjen silmätikkuna, etteivät niiden tuotteet varmaankaan edusta pahinta mahdollista riistoa (jos nyt eivät eettistä erinomaisuuttakaan). Enemmän minua huolettavat markettien ja halpahallien vaatteet sekä pienemmät merkit jotka eivät tiedota mitään vaatteiden taustoista.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments