Hetki ennen talven paluuta

Lintujen käytös muuttui eilen. Kun talven ensimmäinen pakkasjakso vaihtui pimeisiin, lauhoihin viikkoihin, linnut häipyivät yksi toisensa jälkeen laudan antimien ääreltä. Vain naakat, pulut sekä muutama hassu tintti ja pikkuvarpunen jäivät hengailemaan lintulaudalla, selvästi enemmän vanhasta muistista kuin nälästä. Puolivakituisia lintulautavieraita ei ollut näkynyt ensimmäistäkään koko talvena, harvinaisuuksista puhumattakaan. Linnut tuntuivat olevan kovasti mukana Ilmatieteen laitoksen palaveeraamisessa siitä, pitäisikö koko talvi perua.

Eilen kuitenkin huomasin liikenteen vilkastuneen ja lautojen tyhjentyneen. Sitten bongasin käpytikan nakuttamasta antaumuksella talipalloa. Käpytikka on periaatteessa yleinen lintu ja niitä kavereita joille lintulaudan antimetkin alkavat kelvata kun nälkä tulee. Nyt niin kävi, ensimmäistä kertaa tänä talvena vaikka sää oli aivan samanlainen marraspäivän kuvatus kuin edellisinäkin päivinä. Tänään meno senkun kiihtyi. Saapuessani Helsingistä kotipihan tunnisti jo vähän matkan päästä kodikkaasta infernaalisesta metakasta. Laudat oli syöty typötyhjiksi ja omenapuuta kansoitti parvi keltasirkkuja ja viherpeippoja. Ja niillä oli kiire- tuskin malttoivat odottaa että ruokaa sai lisättyä. Sinitiainen ahmi auringonkukansiemeniä pimeä kintereillä. 

"Mahtaakohan se talvi nyt kuitenkaan tulla, vaikka luvattu on?", epäili kaupanmyyjä. Minä arvelin, että taitaa tuo olla tuloillaan. Jotenkin on sellaista talvista tunnetta taas pihailmassa. Koska en yhtään epäile etteivätkö pienet linnut voisi huomata kaikenlaista mitä itse en ehdi tohottaessani ihmisten asioita, aloin taas käydä läpi perinteistä pakkaseenvalmistautumisrutiinin. Pientä repsahdusta oli nimittäin ehtinyt tapahtua sitten marrasajan jolloin kävin sen läpi pitkän kaavan mukaan. Lumikolat ja -lapiot ovat yhä siellä minne ne silloin jätin, mutta veranta kaipasi siivousta, puukorit ja lintulaudat täyttämistä. Kasvimaallakin kävin, huomaamassa että lehtikaalin ohella vuonankaalit olivat vallan syötävässä kunnossa. Poimin ainekset vielä yhteen salaattiin jota voin tarjoilla vaikka talvennavan kunniaksi. Ennätys tämäkin.

Keskipitkän välin säätä linnut ennustavat jonkinmoisella arpapelillä ja sitä paitsi vaihtelevalla menestyksellä, niin kertovat osittaismuuttajien populaatioiden kohtaloiden käänteet. Siispä talven kestosta ei niiltä kannattane tiedustella. Pihabongaus on taas tämän kuun lopussa. Jospa siis edes sinne asti, ettei mene pelkäksi pulujen laskemiseksi.




posted under , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments