Talousmietteitä syksyn varrelta

Mut mitäs tei puhusitte köyhyyrest – tai nii, et mää meinasin, et tää ols köyhä talo. Ei simmone talo ol köyhä, ku asjat on järjestykses, vaik ols vähä velkaaki. Olem mää kauppareissuillaan nähny köyhiiki paikkoi, niin köyhii, et asjat saa mennäk kuinka tahtos. Ja ku nes sihe jamaa menee, nii se on loppu liki. Nii mulki ols käyny, jos mää olsin antanup periks, ku on vastoinkäymisii tullu. Mut mää otin pussin selkääsään ja lährin kiärtämää, ja siin se ov vaa menny. Ei mulk kyl monta markkaa rahaa ol, mut ei ol velkaaka. Ja noo, mikkä tual pussis on, ne on omii.
-Mää en vois sanoo iha samaa, et kaik olsis omaa. Tää tontti on viäl vuakral ja talostaki ov vähä velkka. Mut jos tyät ja terveyt piissa, nii kyl mees selvi. Ja näitten kehumisten pääl meek kaks varakast juaran nys sit nisukorppukaffet.”

-Pentti Eertamo, Suninhaan tarinaa-

Viime viikkoina olen miettinyt jonkin verran talousasioita. Tarkemmin sanottuna sitä miten erinomaisesti vanha viisaus ”kaikki ei ole sitä miltä päälle päin näyttää” pätee ulkoisesti menestyviltä vaikuttaviin kanssaihmisiin. Media esittelee arkisena ja normaalina elämäntapaa jonka toteuttamiseen tarvittaisiin todellisuudessa kovat tulot. Näkyvin ja ihailtu kansanosa on varakasta, siinä missä maan arkea pyörittävien ja siinä sinnittelevien pienituloisten arkinen sankaruus ei kiinnosta ketään. Oma lukunsa ovat nopeasti rikastuneet, suruttoman rahankäytön makuun päässeet ihmiset jotka eivät enää osaakaan kiristää vyötä onnen päättyessä. Sääty-yhteiskunnan katoamisessa oli monta hyvää puolta, mutta olen minä yhden huononkin puolen keksinyt. Kulttuuristamme on hävinnyt tietty menestyksen mallien moninaisuus. Ei kukaan odottanut aiemmin että vauras talonpoika kuluttaisi samalla lailla kuin menestynyt suurporvari. Nykyään säädynmukaisuuden käsite on poistunut, ja niinpä Taka-Torniossakin voidaan verrata omaa kulutusta Hollywood-tähtien törsäykseen. Kenellä tahansa on ainakin teoreettinen vapaus ja mahdollisuus tavoitella miljoonia, ja sen kääntöpuolella on se että kenen tahansa pärjäämistä voidaan verrata siihen miten hyvin aniharvat miljonäärimme pärjäävät.

Minäkin olen yllättänyt itseni miettimästä, miten olen sellainen stereotyyppinen filosofinretku joka ei ole onnistunut keräämään keski-iän kynnykselle tullessaan kovinkaan paljon maallista hyvää, jos (ja kun) lankoja, pikkuvarpusia ja omenoita ei lasketa. Se mitä on, on arkista laatua ja yhteistä Puolison kanssa. Viime viikkoina Maailmankaikkeus on muistutellut minua ahkerasti siitä, että todellisuudessa menestystä on jo suurten vaikeuksien puute. Tähän ikään mennessä olisi ollut aikaa paitsi päästä kiinni luksuselämään, myös kerätä sellaiset velat joita ei ilman lottovoittoa makseltaisi. Ei se pankkitilin pienenpuoleinen saldo, vaan se että postilaatikkoon tulee mainoksia karhukirjeiden sijasta. Palkkioiden mehevyyttä tärkeämpää on sittenkin se ettei niiden päältä ulosmitata reilua siivua. Ei tärkeää ole se ettei kaikki ole yhtä hienoa kuin muilla, vaan se että on malttanut ostaa vain sen mihin on ollut varaa. Ei ole noloa laskea pennosiaan, venyttää senttejään ja todeta ettei kaikkeen ole varaa, vaan paljon nolompaa on kuluttaa tasolla joka on kylmien lukujen valossa kestämätön. Jos elämä edistyy ihan hissukseen, pysyy itse sen perässä. Ne joilla näyttää menevän todella lujaa, eivät läheskään aina pysy. Olen tarvinnut hiukan rautalankaa ymmärtääkseni, miten paljon tässä on.


2000-luvulla olen huomannut vaatimattomuuden hyveen arvostuksen kääntyneen laskuun. Omaisuus ja sen näyttäminen ovat tulleet tärkeämmäksi, ja varakkuuden merkeillä voi saada osakseen arvostustakin. Kuitenkin himotuimmat statussymbolitkin saa kaupasta mukaansa myös luotolla, osamaksulla tai kulutusluoton avulla. Varakkuutta ei enää ilmennä vain pankkitilin pimeydessä luuraava saldo, vaan sekin miten paljon pankki suostuu antamaan lainaa. Kyllähän kaikki tietävät, ettei isoa velkaa voi tehdä ilman isoja tuloja. Niin sellainenkin ihminen jonka olisi mahdollista elää tuloillaan tavallista elämää kohtuullisen mukavasti, päätyy elämään taloudellisen kestokykynsä äärirajoilla ja on vaarassa velkaantua siinä missä arjen menojen kanssa kamppaileva pienituloinenkin. Ei riitä että itse tietää olevansa varakas- se on seikka joka ehdottomasti tulee saattaa jokaisen vastaantulijan tietoon, huomiotaloudessa kun eletään. 

Luksuksen lisäksi harkintaa uhkaavat rahojamme haluavien tahojen härski imartelu ja ahneuteen vetoaminen. Pyramidihuijarit tarjoavat harva se vuosi loistavia tilaisuuksia joihin olisi tyhmää jättää tarttumatta. Rahastoihin (joiden tuottoa jatkossa ei kukaan halua taata) sijoittavat tänä päivänä kaikki varallisuuttaan järkevästi hoitavat kansalaiset. Älykäs, harkitseva ihminen kyllä tunnistaa loistavat tilaisuudet. Ei yksi vippi tapa eikä kulutusluottoon huku kun kyse on aivan kertaluontoisesta poikkeustapauksesta. Tervettä vaatimattomuutta olisi kuitenkin suhtautua realistisesti myös omaan talousosaamiseensa. On järkevää osata tunnustaa että ymmärtää jostain asiasta vain mainospuheen verran, sekä ymmärtää että mainospuheita motivoi jokin muu kuin hyvä tahto. Esimerkiksi minun osaamistasooni sopii hedelmäpuiden taimiin ja porkkanansiemeniin sijoittaminen. Eivätkä ne ole minua pettäneetkään.

Mietteeni päätyivät sopivan kehitystehtävän löytämiseen ensi vuodelle. Ensi vuonna aion viljellä entistä tarmokkaammin tyytyväisyyden hyvettä, jota ilman ei terveestä vaatimattomuudesta ja taloudellisesta järkevyydestäkään tahdo tulla mitään. Koitan pitää entistä paremmin mielessäni sen, ettei rikkautta ole vain se mikä ulkopuolisille näkyy, vaan onni voi olla myös vaikeammin havaittavaa suurten vaikeuksien puutetta. Sellainen onni ei ole itsestään selvää eikä sitä ole kaikilla. Niin, onni: sillä vaikka kovasydämisyys syyttää helposti niitä joiden vaikeuksia voi luonnehtia itseaiheutetuiksi, vaikeuksien aiheuttama kärsimys on aina todellista. Eivätkä taloussynnitkään ole sellaisia kuolemansyntejä kuin niiden seuraamusten perusteella ehkä voisi päätellä, etenkään tässä kulttuurissa jossa vaikeuksiin joutuneiden ankaran rankaisemisen kääntöpuolella on koko kuluttamiseen ja rahan palvontaan hurahtanut kulttuuri.

ps. Vielä on viikonloppu aikaa Kysyä Mitä Vain.


3 kommenttia:

hannariikka kirjoitti...

Tuttuja pohdiskeluja!

marrasthetics kirjoitti...

Tähän ei voi sanoa muuta kuin "aamen".

Saara R kirjoitti...

Mukava kuulla! :)

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments