Kysy mitä vain 2013 vastaukset, osa 2: ympäristöetiikkaa lähellä ja vähän kauempana

Voiko eettisistä syistä kasvissyöjäksi ryhtynyt ihminen hankkia kissan?

Noin yleisesti ottaen, eläinoikeusajattelu josta monen kasvissyöjän vakaumus kumpuaa, ei ole mielestäni aina liialla maalaisjärjellä (tai sen puoleen analyyttisellä filosofisella järjelläkään) pilattu. On tosiaan sellaisia eläinoikeusihmisiä joiden mielestä ihminen voi tehdä eläimille vain pahaa, ja joiden mielestä lemmikin pito on siten aina epäeettistä, itsekästä ja eläimelle kärsimystä tuottavaa. Toisten mielestä taas kissan tapaiset petoeläimet ovat ylipäätään jotenkin arveluttavia otuksia kun niistä ei millään saa koulutettua esimerkillisiä kasvissyöjiä vaarantamatta vakavasti niiden terveyttä. 

Olen valottanut omaa käsitystäni lemmikkien pitämisen eettisyydestä tässä psotauksessa. Lyhyesti: kasvissyöjän kannattaa ottaa kissa (mieluiten paikalliselta eläinsuojeluyhdistykseltä!), jos hän uskoo pystyvänsä antamaan sille hyvän kissanelämän. Minusta on järkevää lähteä siitä, että luotamme eläimen omaan mielipiteeseen siitä voiko se hyvin lemmikkinä vaiko ei. Jos katti voi omasta mielestään hyvin, miksi spekuloida sillä miten autuas se olisi hypoteettisessa luonnontilassa (jota muuten ei oikeastaan ole edes olemassa niin pitkälle jalostettujen ja niin kauan ihmisen kanssa eläneiden olentojen kuin kissojen ja koirien kohdalla). Ei meidän ihmistenkään tarvitse kokeilla kaikkia mahdollisia elämänuria voidaksemme tietää, että olemme ihan todella onnellisia siinä elämässä jota olemme päätyneet elämään. 


Mitä mieltä oot siitä, että ihminen suunnittelee valloittavansa avaruudesta lisää asuinpaikkoja lajilleen? Kun ihmiskunta on kuitenkin kaikista eläinlajeista varmaan tehokkain tuhoamaan kaiken ympäriltään...

Kelpo idea, tietyin varauksin. 

Ihminenhän ei ole ennustettavassa tulevaisuudessa pääsemässä kovin kauas avaruuteen. Mahdolliset elämää kuhisevat eksoplaneetat toisten tähtien ympärillä ovat turvallisesti rähmäkäpäliemme ulottumattomissa. Ne paikat jotka voimme lähitulevaisuudessa asuttaa tai hyödyntää vaikkapa kaivosteollisuudelle, on äkkiä lueteltu: Kuu, Mars, asteroidivyöhyke mukaanlukien Maan läheisyyteen muuten vain vaeltavat asteroidit ja komeetat, ehkä Jupiterin kuut. Näille yhteistä on se ettei missään näistä ole yhtä monimuotoista elämää kuin Maassa. Esimerkiksi kaivosteollisuuden painopisteen siirtäminen asteroideille olisi iso ympäristöteko. 

Avaruuteen siirtyminen saattaisi siis antaa meille hieman lisäaikaa Maan ympäristöongelmien ratkaisemiseen. Lisäksi pysyvien siirtokuntien perustaminen edellyttää ympäristöteknologian kehittämistä ja parempaa ymmärrystä siitä mitkä ovat elämän edellytyksiä täällä Maassa. Myönnetään että ajatus ihmiskunnan äkillisestä järkevöitymisestä muutamien satojen vuosien lisäajalla on hyvin paksua optimismia, mutta mahdollisuus on silti todellinen. Avaruuden valloittaminen ja siihen liittyvä teknologian kehitys ei poista ongelmiamme, mutta parantaa mahdollisuuksiamme ratkoa niitä. Jos sellainen siis sattuisi ihmiskuntaa huvittamaan. 

Avaruuden ympäristöillä ja Maalla on toinenkin olennainen ero. Elävä luonto on herkkyydestään huolimatta aika anteeksiantava verrattuna avaruuden elottomiin maisemiin. Avaruuden ympäristöt eivät korjaa eivätkä siivoa itseään eivätkä ne osaa sopeutua ihmisen toimintan senkään vertaa kuin elävä luonto. Silti ne voivat edustaa monia tärkeitä arvoja käyttöarvon lisäksi. Jos ihminen ei ole oppinut ympäristön kunnioitusta Maassa, avaruuteen siirtyminen tulee tarjoamaan asiasta muutaman kovan mutta terveellisen oppitunnin.

Sitä paitsi, avaruuden mittakaavassa ulottuvillamme olevat luonnonvarat ovat runsaudestaan huolimatta rajallisia. Jos ne käytetään entistä hullumpaan kuluttamiseen lisäajan ostamisen ja Maan ympäristöjen kuormituksen keventämisen sijasta, se tarkoittaa vain sitä että ihmiskunta on entistä isommassa liemessä kun kasvun raja lopulta tulee vastaan. Seuraavien raaka-aineiden luokse onkin sitten hyvin, hyvin pitkä matka.

Ja tähän päättyy tämänvuotinen Kysy mitä vain-tempaus. Kiitokset hienoista kysymyksistä, näitä oli hauska miettiä.



posted under , |

7 kommenttia:

Zepa kirjoitti...

Kiitos itsellesi miettimisestä ja vastauksista! Tosi kiva lukea näitä pohdintoja, kissajutut mukaanlukien.

Tosi hyvää loppuvuotta ja uuden vuoden alkua koko pesueellenne!

eetu kirjoitti...

Kasvissyöjänä kissanomistajana pitää vielä sen verran lisätä, että eettistä pohdintaa voi esiintyä myös kissan ruokavalion suhteen. Syöttääkö luomua ja/tai riistaa (mikä meidän nirppisten tapauksessa merkitsisi nälkiinnyttämistä) vai teollisesti pitkälle jalostettua tiesmitä lihaa yksittäisissä annospusseissa (mitkä ovat ainoat, mikä kelpaa). Olen tullut siihen lopputulokseen, että lähellä olevien, omien eläinten hyvinvointi ajaa tässä korkeampien eettisten tavoitteiden ohi...

Saara R kirjoitti...

Myöhästyneet uudenvuodentoivotukset sinnekin!

eetu: Meidän pihakatti saa Shebaa ja
Citarin kissanraksuja. Ei ole pieneen ympäristöeetikon mieleeni tullutkaan että katille "pitäisi" jonkin eettisen periaatteen takia syöttää vain luomua/riistaa. Se kuulostaa sen verran raskaansarjan supererogatoriselta puuhastelulta, että tulee mieleen että se jolla on voimia tästä stressata, voisi mahdollisesti käyttää energiansa vähän isompien vääryyksien pohtimiseen.

Häntä jolle kissojen ruokavalio aiheuttaa suurta moraalista ahdistusta, suosittelen hankkimaan eläinystäväksi kanipupun.

eetu kirjoitti...

No jaa, mä olen lähinnä pitänyt loogisena jos pyrkii ruokkimaan eläimensä samojen periaatteiden mukaan kuin itsensä. Mutta minkäs teet kun epämääräinen höttö voittaa parhaatkin yritykset :)

Saara R kirjoitti...

Se mikä on loogista ei välttämättä ole kohtuullista. Tämä on ihmisten maailma, ja siksi on paljon helpompi löytää ravitsemuksellisesti hyvälaatuista kissan ruokaa kuin luomua/riistaa jonka teolliseen ruokaan tykästynyt kattikin kelpuuttaisi. Tosin, meidän talon rakenteissa on rapistellut parina iltana hiirulainen, josta näppärä katti saisi hyvän riista-aterian...

eetu kirjoitti...

Luomu-riistavaihtoehtoja on kissojen ja koirien ruuissa itse asiassa yllättävän hyvin tarjolla, eläinkaupoissa ja Ruohonjuuri-Ekolo-akselilla ainakin. Ihmisen nenään ne haiseekin ihan yhtä kamalalta kuin tavallinen kissanruoka.

Satunnainen hiirulainen olisi varmasti hyvää ravintoa rohkeammalle saalistajalle:)

Saara R kirjoitti...

Ottaen huomioon ko. kauppojen sijainnin ja hintatason, sanoisin edelleen että supererogatorista puuhastelua se on edelleen. Eli hyvä vaihtoehto niille joille se on mahdollista, mutta ei riitä tekemään tavanomaista ruokintaa epäeettiseksi.

Tosi rohkealle saalistajalle meillä olisi tällä hetkellä tarjota ainakin yksi lihava rotta...

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments