Puutarhassa marraskuussa

Viikonloppuna sattui sellainen muistiin merkitsemisen arvoinen juttu, että aurinkoa riitti molempina päivinä. Eikä ollut edes hirveän märkää. Painuimme siis puutarhaan nauttimaan lyhyestä valoisasta ajasta joka oli aidosti valoisa. Syystyöthän ovat olleet tehtynä jo viikkoja., mutta onneksi puutarha on niitä paikkoja joissa ahkera aina työtä löytää, olipa maailmantalouden tila mikä tahansa. Kaikenlaista pientä tuli laiteltua, aika kului ja nousipa pintaan pieni hikikin. Sunnuntaina sisään astuessa tuntui kuitenkin siltä että nyt tämä oli aivan todella tässä. Vielä kuura malttoi irrottaa otettaan sen verran että puuhasteleminen oli mahdollista, mutta kun säätiedotus lupaa lähipäivinä pakkasasteita, kaikki jäätyy hiljalleen aloilleen. Seuraavat työt ovat lumitöitä. Kevät on melkein käsittämättömän kaukana, talven selän toisella puolella.

Auringonpaisteesta huolimatta puutarha vaikutti jo hyvin uniselta. "Vielä kun jostain löytyisi pehmoinen valkoinen peitto päälle", kuiskivat ruohot rapisevalla äänellään. Vaikka päivälämpötila oli nipin napin plussan puolella, omenapuiden varjossa kuura jo pysyi ja ratisi kulkijoiden jaloissa. Omenapuutkin näyttävät jotenkin väsyneiltä vesiversojen puskiessa taas latvustoista. Toisaalta marras on vienyt muassaan myös rikkaruohot ja vuohenputkimatot. Tähän aikaan koreat ja sekavat puutarhat ovat kai tasa-arvoisimmillaan, yhtäläisen väsähtäneitä. Tavallisesti marraskuiseen puutarhaan on tuonut elämää lintulaudoilla käyvä vilske, mutta tänä vuonna kun lämpötilat ovat sitkeästi pysyneet reilusti plussalla, olen lykännyt talviruokinnan aloittamista. Vasta nyt, kun säätiedotus lupasi pikkupakkasten jatkuvan, kärsivällisyyteni petti ja katoin talvisen tarjoilun.

Vaikka lintujenruokintaoppaat kannustavat malttiin, ruokinnan aloittamista oli selvästi jo odotettu paikallisten lintujen keskuudessa. Ensin saapuivat tiaiset, mutta jo parin tunnin päästä lajikirjo oli monipuolistunut. Sana kulki. En usko että menee montaakaan päivää ennen kuin saamme nähdä vilauksen jostakin harvinaisemmastakin ruokavieraasta. Vuoden synkintä aikaa riittää vielä edessä, mutta kun lintusirkus on taas käynnissä, kaikki tuntuu huomattavasti siedettävämmältä. Lannistuneen hiljaisuuden korvaa kinastelevien lintujen säksätys ja rääkynä. Marrasaikana sellainenkin on edistystä.

posted under , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments