Muistilappu itselle: menestyksestä ja merkityksestä

Sain niin hyviä uutisia että sen kunniaksi piti kaivaa pakastimesta viimeiset kakun jämät. Toisin kuin yleensä, ja erityisesti toisin kuin viime aikoina, suun avaaminen asiantuntijan mandaatilla oikeassa paikassa johti menestykseen, eli siihen että erästä eettisesti kestämätöntä hanketta suunnitellut taho päätti miettiä uusiksi, mitä olikaan tekemässä. Sellaista ei satu usein. Nyt niin kuitenkin kävi, ja niinpä ensimmäinen ajatus aamulla herätessäni oli, että maailmassa on hieman vähemmän kärsimystä kuin vielä tovi sitten. Olen saanut ihmiset harkitsemaan, mitä olivatkaan tekemässä.

Pieni ääni yrittää takaraivossani muistuttaa, ettei tämä mitään oikeaa menestystä ollut. Enhän saanut onnistumisestani mitään henkilökohtaista etua maineen, uran etenemisen tai paremman palkkion muodossa. Sainpahan vain kiskottua maailmaa pikkuriikkisen parempaan suuntaan. On myös mahdollista, että lopulta tämäkin menestys on lyhytaikaista. Mutta hetken, juuri nyt, on olemassa ihmisiä jotka ovat pysähtyneet vakavasti miettimään tekemistensä eettisyyttä ja kestävyyttä. Olen siis saavuttanut jotakin sellaista mitä olen halunnut elämälläni saavuttaa. Tosiasiahan on, että ihmisten herättäminen harkitsemaan ja ajattelemaan on parasta mitä etiikan asiantuntija voi toivoa saavuttavansa. Pakolla voidaan joissain tapauksissa hillitä pahaa, mutta aito hyvän edistäminen perustuu aina vapaaehtoisuuteen ja siihen että ihmiset kokevat mielekkääksi valita hyvän.

Parhaansa tekeminen on todellisen menestyksen välttämätön ehto, mutta riittävä ehto se ei ole. Menestys vaatii aina myös annoksen onnea ja olosuhteiden suopeutta. Siitä minulla on kroonisesti puutetta. Argumentoinhan usein abstraktin hyvän puolesta maailmassa jossa on vain erilaisia etuja ja niitä ajavia ryhmittymiä. Puhun sisällöstä, vaikka kontekstina on huomiotalous jossa tärkeintä on näyttävyys: nopeat tulokset, tarmokas puuhastelu ja myyvä pinta. Silloin on yksinkertaisesti hyväksyttävä se että menestystä ja ylipäätään kysyntää on vähemmän. On ajateltava aristotelisesti että on pyrittävä tarjoamaan jotakin parempaa kuin mitä osataan kysyä ja kaivata, tai edes arvostaa. Kun menestystä sitten tulee, se on sitäkin makeampaa sillä se on paljon syvempää kuin pelkkä onnistuminen jossakin mitä on yrittänyt. Todellisella menestyksellä on merkitystä kaukana pienen arkeni ulkopuolella. 

Huomattavaa on, ettei merkitys ole sama asia kuin hypetys. Nyt kun Nokia-huuma on vaihtunut kansalliseksi krapulaksi josta yritetään kammeta pystyyn miettimällä olisiko peliteollisuudesta krapularyypyksi uudeksi sammoksi joka jauhaisi kansakunnalle kaikenlaista menestystä, olisi toisaalta hyvä tilaisuus miettiä, jäikö huumasta ja humalasta taaskaan käteen paljon todellista arvoa ja edistystä. Kuinka paljon maailma parani? Jos sellaisen miettiminen jotakuta kiinnostaisi. Auringon noustessa Pientilalla ja lintujen kansoittaessa ruokintapaikan, minulla on ilonani se että niiltä osin kuin olen jotakin asioille mahtanut, maailma todella on parantunut hiukkasen. En ole vain tehnyt ja saanut aikaan todisteita siitä että häärätty on, eikä menestykseni ole päätymässä yhdenkään historiankirjan lehdelle. Mutta maailman muoto on hiukan valoisampi. Ainutlaatuisilla ajatuksillani ja tekemisilläni on ollut merkitystä. Niille työelämägurujen laumoille jotka muistuttelevat harva se päivä lehtien palstoilla siitä miten kukaan ei ole nykyään korvaamaton ja miten kenen tahansa työpanoksen arvo on kyseenalainen, voin tänään sanoa tyynesti: puhukaa te vain itsestänne ja kaltaisistanne ja matalasta maailmastanne. Minuun ette ainakaan tänään ylety.


Se minkä tahdon menestyksen hetkestäni muistaa on se, että vaikka menestys ei olekaan pelkästään itsestä kiinni, sen välttämätön ehto on se että teen sen eteen voitavani. Että jaksan tehdä parhaani silloinkin kun runsas kokemus vihjaa ettei yrityksellä ole väliä, että itseäni vain säästäisin jos päästäisin itseni vähemmällä. Jos olisin jo etukäteen tuominnut ponnistelun hyödyttömäksi ja vajonnut kyynisyyteen, menestystä ei olisi tälläkään kertaa tullut. Sille en mahda mitään jos kukaan ei kuuntele, mutta jos kukaan ei kuule koska istun hiljaa eikä mitään kuultavaa ole, menestyksen puute on ainakin osittain jäljitettävissä valintoihini. Jos huonot argumentit menestyvät siksi että ihmiset haluavat kovasti uskoa niihin, niin se sitten on, mutta jos en jaksa vaivautua ammuskelemaan typeryyksiä alas sadatta kertaa vaikka voisin tehdä niin, menestyksen puutteen syy on ainakin osittain minussa. Yrittäminen voi olla tuloksetonta, mutta hiljainen oikeassaoleminen ja lämpimien ajattelu on täydellisen hyödytöntä. Jos sen sijaan vain jaksaa tehdä parhaansa, onnenkin on ennen pitkää hymyiltävä. Silloin syntyy menestystä, parasta laatua mitä olla voi.

posted under , |

4 kommenttia:

Zepa kirjoitti...

Ihana postaus & kiva, kun hyvä olo iskee välillä täysillä! :-))

Mama Elf kirjoitti...

Kivaa, että etiikan edustajaakin kuunnellaan ainakin välillä. Voi kun teitä/meitä olisi enemmän tökkimässä paikoissa, jossa päätöksiä tehdään...

Keskeneräinen kirjoitti...

Onnitteluni jaksamisen johdosta! Tippuva vesi kuluttaa kiven, lopulta.

Saara R kirjoitti...

Zepa: On näitäkin hetkiä välillä, onneksi.

Mama Elf: Kysyntään nähden meistä ei ole pulaa...mutta niin, olisihan se kiva jos enemmänkin kaivattaisiin.

Keskeneräinen: ...ja hyvä pää kuluttaa seinän lopulta X) Kiitos onnitteluista!

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments