Argumentum ad parisuhde

Tässä Ajattelun Ammattilaisen tekstissä oli se hyvä puoli että se herätti minussa paljon ajatuksia. Vaan tehkääpä tekstille seuraava temppu: korvatkaa tekstissä esiintyvä sana ”rakkaus” sanalla ”parisuhde”. Se tuntuisi onnistuvan aivan hyvin, jopa siinä kohdassa missä puhutaan rakkaudesta jonka kohde ei ole ihminen. Kyllähän jokainen ymmärtää, että ihminen voi olla naimisissa työnsä tai lempiharrastuksensa kanssa.

Argumentum ad parisuhde on täällä taas. Jopa Hesari riensi säestämään sitä jutullaan pitkistä parisuhteista. Niin siinä käy kun Rakkaus halutaan pyydystää mittaamalla ja tehdä helposti ymmärrettäväksi.

Probleeminahan on siis se, että parisuhteesta ei ole tullut vain yleistä konstruktia jonka piirissä rakkautta usein tavataan, vaan se on päässyt peräti määrittelemään, mitä rakkaus on. Vieläkin yleisempi ajatusvirhe näyttäisi olla nimetä kaikki parisuhteessa esiintyvät tuntemukset jonkin lajin rakkaudeksi. Kas näin: jos parisuhde on väljähtynyt ja pelkkä kumppanin naaman näkeminen tahtoo ärsyttää, kyseessä on kypsä tai vakiintunut rakkaus. Kypsäpä hyvinkin, niin kypsä että siitä on lyhyt matka ylikypsään. 

Ei ole yllättävää, että pian muistetaan erottaa tämä Rakkaus visusti romantiikasta ja muista sellaisista tuntemuksista jotka tuntuvat joltakin. Rakkaus on siitä jännä tunne että monen mielestä sen ei pohjimmillaan kuulu tuntua yhtään miltään, paitsi ehkä sisukkaalta. Soitellen lähdettiin sotaan mutta raatamaan ja puurtamaan päädyttiin, ja se on oikein se! Kevytmielisestä iloittelusta tulee seurata kunnon nalkki. Päälle päätteeksi mainitaan että selvänäköinen, muttei mitenkään epätoivoinen Rakkaus on sitä että pitkässä suhteessa on paljon muitakin syitä pysyä yhdessä kuin tunteiden roihu. Minun on pitänyt elää vuosikymmenen verran tiivistä parisuhde-elämää löytääkseni rohkeutta tämän asenteen alasampumiseen. Hyvinä, huonoina ja katastrofaalisina päivinä vakio on ollut se että jokin Puolison olemuksessa vaikuttaa minuun kuin onnellisuuspilleri. Päivien ero on ollut lähinnä siinä, miten olen tähän faktaan suhtautunut. Hyvänä päivänä rakastaminen on helppoa ja hauskaa. Katastrofaalisena päivänä se on hirveää. Joka päivä se kuitenkin On. Nykyaikaisesta kuoliaaksirationalisoidusta rakkauskäsitystä tällainen kokemus ei kuitenkaan kotia löydä.

Argumentum ad parisuhde auttaa myös ymppäämään rakkauteen vinon pinon paheita, kuten mustasukkaisuuden, kontrollinhalun ja riitaisuuden. Kuuluvathan Rakkauteen räiskyvät tunteet ja terve mustasukkaisuus sekä välittäminen. Pois sellaiset ajatukset, että Rakkaus antaisi löytäjälleen kahta suuremman inspiraation pyrkiä hyvään. On myös mielenkiintoista, miten Rakkaudessa on niin paljon tilaa räiskyville kielteisille tunteille, vaikka toisaalta tavallista on vähätellä myönteisten tunnekokemusten kuten ilon, intohimon ja vanhan kunnon lätkässä olemisen merkitystä pidemmän päälle. Maailmankuva on synkkä: kielteiset tunteet ja ikävät asiat ovat tosielämän kovaa ydintä kun taas ilon ja intohimon hetket ovat ohimeneviä ja siten pohjimmiltaan vähäpätöisiä. Tyhmyyttämme niitä kaipaamme, viisaita olemme kun alistumme ankeuteen ja siihen että jos sisulla jaksamme painaa, voimme voittaa rakkaalta kiintymystä ja yhteenkuuluvuutta ja vältämme päätymisen hänen elämänsä pilaajaksi. Jos näin on, eikö suurin palvelus jonka rakastetulleen voi tehdä, ole toimittaa hänet mahdollisimman kauas elämästään? Silloin menettää vain ohimenevän ilon, mutta toisaalta myös välttyy satavarmasti muuttumasta hänen elämänsä pilaajaksi. Synkkää, mutta tavallaan loogista.

Myös ad populum on Suuressa Rakkauskeskustelussa aina käyttökelpoinen, niin käyttökelpoinen että sitä voisi hyvin pitää argumentum ad parisuhteen alalajina. Tosirakkautta on se mikä on normaalia ja tavallista ja mitä tuttujen parisuhteet edustavat. Voi vain ihmetellä, mitä näin kömpelö virheargumentti tekee näin hyvässä hapessa. Lopulta käy kuten Ajattelun ammattilanenkin huomasi: kun Rakkauteen yritetään mahduttaa kaikki ja kun siitä yritetään tehdä käsite jolla voi kuvata mitä tahansa säätämistä, siitä tulee lopulta sana joka ei tarkoita mitään. 

Argumentum ad parisuhteelle suhteen pituus ja ulkoiset puitteet ovat tärkeitä. Pidempi suhde on automaattisesti parempi kuin lyhyempi. Avioliitossa oleminen on hienompaa kuin seurusteleminen, olkoonkin etteivät nämä termit vielä sinänsä kerro mitään siitä kuinka paljon suhteessa rakkautta tosiasiallisesti on. Rakkaus joka ei tähtää perinteiseen parisuhteeseen, ei sovi muottiin ollenkaan. Vakiintuneet etäsuhteet, polyamoria tai suhteet joissa on tunnetta vaan ei mahdollisuutta lähteä tavoittelemaan perinteistä perhe-elämää painuvat marginaaliin eivätkä ansaitse Rakkauden nimeä, vaikka olisivat miten tavallisia ja hyviä osapuolilleen. Miksi välillä edes näyttää siltä että marginaalissa onkin Rakkauden hehkua? Toisaalta: miksi Parisuhde ei ole onnen tae, vaan alkaa tarkemmassa tarkastelussa näyttää vain yhdeltä yleiseltä näyttämöltä Rakkaudelle?

Argumentum ad parisuhde on siis sitkeä, mutta erinomaisuudella se ei pärjää. Arvelisin, että sen menestykseen on kaksi hyvää syytä. Ensinnäkin, se on helppo tapa kuvailla rakkautta etenkin konkretiasta pitäville luonteille. Ovathan parisuhteet siitä mukavia sosiaalisia rakenteita että niihin sisältyy paljon mitä mitata. Kestosta, virallisuuden asteesta ja muusta sellaisesta on helppo puhua. Jos Rakkautta ei voi redusoida parisuhteeseen, mitä se edes muka on? Tässä vaiheessa hyvä reaktio olisi ihmetellä, ei todeta että koska parisuhdepuheelle ei näy hyviä ja suosittuja kilpakumppaneita, siihen on tyytyminen. Toiseksi Rakkauden käsitteen moniselitteisyys ja perimmäinen mitäänsanomattomuus tekee siitä tasa-arvoisen. Se vakuuttaa että Rakkautta on maailmassa paljon ja että se on helposti löydettävissä. Pitää vain löytää joku joka suostuu parisuhteilemaan. Itse olen tietysti sitä mieltä että Rakkaus on jotakin aivan muuta. Siitä lisää myöhemmin.

posted under |

2 kommenttia:

Marmustoi kirjoitti...

Kirjoitat todella tärkeistä asioista, ja niin rohkeasti - kiitos tästäkin hienosta postauksesta. Mitäpä tuohon enää lisäisi?

Saara R kirjoitti...

Yritän ainakin :). Lisättävääkin minulla on vielä, jahka saan loput aiheen ympärillä pyörivät ajatuksenpoikaset järjestykseen.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments