Vähän kunnioitusta mikrobeille, pliis!

Tulipa tässä taas tavattua yhden sortin pönttö  eläinoikeusajattelun traditiosta ponnistava filosofi, joka puuhistani kuultuaan ihmetteli ääneen, mitä väliä joillain Marsin mikrobeilla on. Kun sitten kotona nutisin ihmisistä joilta puuttuu terve kunnioitus mikrobeja kohtaan, Puoliso kertoi hyvin hellällä äänellä, että suurin osa ihmisistä ei luultavasti arvosta mikrobeja pätkääkään ja ehdotti, että bloggaisin aiheesta. Suostuin heti- pakkohan se on edes blogata, jos asiat ovat niin hullulla tolalla.

Mikrobit ovat ensinnäkin planeettamme todellisia valtiaita. Ne ovat monimuotoisempia kuin mitkään suuremman kokoluokan eliöt, usein tavoilla joita maallikon on lähes mahdotonta käsittää. Eliökunnan fylogeneettisen taksonomian mukaan eliöt jakautuvat bakteereihin, arkkeihin ja aitotumallisiin. Tutut eliöt kuten sienet, kasvit ja eläimet kuuluvat kaikki aitotumallisiin. Kansanomaisesti sanottuna, arkit eroavat kasveista ja eläimistä enemmän kuin salaatinpäät Esko Valtaojasta ja ryhävalaat homesienistä. Lisäksi aitotumallisiin kuuluu monta kuntaa joiden edustajat ovat ainakin enimmäkseen mikroskooppisen pieniä. Vai moniko teistä muistaa, koska vastaan on viimeksi tullut kromalveolaatti (akvaristeille tutut ruskolevät kuuluvat näihin), tai juurijalkainen (kuten foraminifera eli huokoiselän. Niiden fossiilit kertovat paljon muinaisista ilmasto-oloista)? Mikrobitasolla elämä on monimuotoisimmillaan.Toisekseen, vaikka arkikatsanto erottelee elämänmuotoja milloin mihinkin arvojärjestykseen joille yhteistä on lähinnä se että ihminen itse löytyy kaapin päältä, evoluution näkökulmasta olemme kaikki tasa-arvoisia huippumenestyjiä. Kolibakteerilla ja viherlevällä on takanaan yhtä pitkä matka evoluution hampaissa kuin meillä ihmisilläkin, ja niiden jatkuva selviytyminen todistaa että niiden edustama ominaisuuksien yhdistelmä on menestyksekäs tapa pärjätä maailmassa. Se voi olla hyvinkin menestyksekäs, sillä kuumuutta hyvin sietävät ekstremofiilit ja syvällä kivikehän rakosissa viihtyvät mikrobit tulevat pitämään planeettamme elävien kirjoissa vielä kauan sen jälkeen kun Auringon lisääntynyt säteily on haihduttanut meret ja tehnyt maan pinnan elämälle vihamieliseksi paikaksi.

Mikrobit voivat olla myös muiden taivaankappaleiden valtiaita. Jos Aurinkokunnasta löytyy elämää, se on luultavasti mikrobitasoista. Ei siksi että mikrobit olisivat "alkeellisia" ja tylsän yksitotisia vässyköitä, vaan siksi että ne ovat uskomattoman sitkeitä ja sopeutumiskykyisiä olentoja. Kun puhutaan mikrobeista, puhutaan elämän perusasioista. Pelkästään Maan elämän tutkiminen osoittaa, että ainoastaan mikrobitason elämästä koostuva elämänpuu voi olla rikas, monimuotoinen ja ihmeitä täynnä. Mikrobit eivät ehkä loista älyllään, mutta ne pystyvät sopeutumaan maailmankaikkeuden eteensä heittämiin haasteisiin toisin keinoin. Ekstremofiilit kestävät kuumuutta, radioaktiivista säteilyä, hapettomia oloja ja jopa avaruutta. Bakteerit kehittävät antibiooteille vastustuskykyisiä kantoja sellaista vauhtia että lääketieteen on vaikea pysyä perässä. Ihmiskunta vasta suunnittelee matkaa Marsiin, mutta on mahdollista että mikrobit ovat selviytyneet avaruusmatkailun haasteista jo miljardeja vuosia sitten. Uusimmassa Tähdet ja Avaruus-lehdessä (7/2013) kerrottiin tutkimuksista joiden mukaan olosuhteet varhaisessa Marsissa ovat olleet elämän synnylle ystävällisemmät kuin olosuhteet nuoressa Maassa. On mahdollista että Maan elämä on saanut alkunsa Marsissa ja matkannut tänne marsperäisten meteoriittien mukana- sellaisten kuin Allen Hillsin meteoriitti josta minäkin sain taannoin näppeihini muutaman murusen. Emme ainoastaan kanna kehoissamme kiloittain erilaisia mikrobeja, vaan meillä on syytä kiittää niitä koko olemassaolostamme.

Ihmisen näkökulmasta mikrobit ovat rakkaita ystäviä (kuten jokaisen kunnon vatsataudin sairastaneen pitäisi tietää), sitkeitä ja ovelia vihollisia ja maan hiljaisia joiden ihmeet jäävät helposti huomaamatta. Onko olo seikkailunhaluinen, haluatko jo tänään löytää lajeja joita tiede ei vielä tunne? Etsi lähin kukkapenkki tai kompostikasa ja kouraise siitä käteesi multaa. Pitelet siinä luultavasti ainakin muutamaa eliölajia joilla ei ole edes tieteellistä nimeä, puhumattakaan siitä että tietäisimme jotakin näiden pienten otusten elämästä ja merkityksestä bioottisessa yhteisössään. Mikrobit edistävät terveyttämme, tappavat meitä, ja aikanaan ne ovat hajottamassa ruumistamme takaisin luontoon. Ekologisesti on usein järkevää suojella ravintoketjujen huipuilla patsastelevia suuria petoja- mutta vain siksi että näiden lajien suojeleminen edellyttää huolehtimista koko siitä eliöketjusta josta ne ovat riippuvaisia. Suuret ja rohkeat ovat monella tavalla kaikkein haavoittuvaisimpia otuksia, kuten megafaunan romahdus jääkauden jälkeen osoittaa. Sen sijaan mikrobit, pienet, hiljaiset ja tavattoman monimuotoiset ovat kuin Sormusten Herran hobitteja joiden tekemiset ratkaisevat joskus maan mahtavina itseään pitävien otusten kohtalot. Mikrobit ovat monia asioita, enemmän kuin osaan luetella ja ehkä kuvitellakaan. Olenhan jo kuitenkin vakuuttanut teidätkin siitä, että mitättömiä, turhia tai eettisesti epäkiinnostavia olioita ne eivät ole? Elämä suorastaan rakastaa ilmentyä mikrobeissa, ja siksi elämän kunnioittaminen vaatii, että olemme toisinaan valmiita välittämään myös mikrobien kohtaloista.

posted under , , |

2 kommenttia:

Alisti Kapit kirjoitti...

Eläköön mikrobit!

Saara R kirjoitti...

Oikein! :D

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments