Työleirin paluu

”Sää kylmenee maanantaina”, kertoi silmiin sattunut pikku-uutinen pari päivää sitten. Joskus, myyttisessä menneisyydessä, se olisi saanut minut vain muistuttamaan itseäni että talvitakit ja saappaat pitää hakea varastosta. Nyt talossa käynnistyi täysi paniikki. Johtuen monista syistä jotka tiivistyvät sanaan ”syyskuu”, syystyömme olivat pahasti vaiheessa. Rajallisen työvoiman valtakunnassa omenavyörystä selviytyminen oli ykkösprioriteetti, etenkin kun siitä sai vähän rahaakin. Suurenpuoleinen kasvimaa siis jäi kääntämättä, nurmikko leikkaamatta, varastot siivoamatta. Lisäksi auto alkoi äkkiä kaivata renkaidenvaihtoa.

Siinähän sitä on puuhaa loppuviikolle. Jonkinlaista kokemusta työleireilystä tässä täytyy jo olla, sillä nyt näyttää siltä että maanantain tullessa kriittiset hommat on saatu tehdyksi. Seuraavana on vuorossa kylmyysongelma. Nuohooja joka olisi ehkä pitänyt tilata jo elokuun lopussa, pitää kutsua ja polttopuuvarastoa täydentää. Kun pihalla on jäljellä enää vähän haravoimista ja sen sellaista, sisällä on ehditty taas siivota ja tupaan leviää suloinen puulämpö, on vihdoin aika alkaa vetäytymään talvilevolle.

Loppupaniikki kuvaa hyvin sitä miten tämä puutarhavuosi on edennyt. Mitään ylimääräistä ei ole tehty, mutta pakolliset hommat on saatu hoidetuksi viime tingassa hirmuisilla rutistuksilla. Puutarha on kuitenkin osoittautunut ymmärtäväiseksi ja reiluksi. Ennätyksellisen omenasadon lisäksi kasvimaaltakin löytyi vielä kaikenlaista. Syksyksi kylvämäni vuonankaalit jotka jo kertaalleen ehdin julistaa toivottomiksi, ovat innostuneet kasvamaan. Samoin kävi toiselle porkkanapenkille. Sen asukkaat näyttivät vielä syyskuussa rotanhänniltä joista ei ikinä tulisi mitään. Ne osoittautuivat vain hidaskasvuiseksi lajikkeeksi. Toissapäivänä korjasin riviltä nelisen kiloa kauniita keltaisia porkkanoita. Niitä syödään hyvinkin toista kuukautta. Lehtikaalitkin voivat hyvin. Tänäkin vuonna pääsee napsimaan satoa koko loppuvuoden, ja pakkasessakin sitä jo on.Vain toinen sieniretki ja puolukkapaikan etsiminen jäävät haaveiksi.

Ruska on kauneimmillaan, ja kun puutarhassa raataa, viimeisistä lämpimistä hetkistä ei hukkaa yhtäkään. Syksyn loisto ja kiire ovat täällä tänään. Ensi viikolla eletään jo vähän toisenlaista aikaa.

posted under , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments