Ruokahävikkiä kuriin- mutta mieluiten eettisesti

Pari viikkoa sitten luin tämän uutisen, jossa kerrotaan että lainmuutos mahdollistaa pian myyntiajan ylittäneen ylijäämäruuan jakamisen ilmaiseksi ruoka-avuksi tai henkilökunnalle entistä joustavammin. Viimeisen käyttöpäivän yhdellä päivällä ylittäneestä ruuasta voi valmistaa vielä lämmintä ruokaa jaettavaksi. Vastuu ruuan laadusta ei enää kuulu yksinomaan ruuan jakajalle vaan vastaanottajan, esimerkiksi hyväntekeväisyysjärjestön vastuu siitä että jaettava ruoka on kelvollista, kasvaa. Tämä on oikein hyvä uutinen ekologiselta kannalta. Kauppojen ja suurkeittiöiden tuottamaa ruokahävikkiä on nyt mahdollista alkaa suitsimaan entistä tehokkaammin.

Asialla on tietysti toinenkin puoli. Kun hyväntekeväisyysjärjestöillä on entistä enemmän ruokaa jaettavaksi, niiden rooli köyhimpien auttamisessa kasvaa. Tämä saattaa vähentää poliittista painetta pitää huolta siitä että sosiaaliturva on (tai pikemminkin saataisiin) sillä tasolla että sen varassa on mahdollista pysyä hengissä. On helppo nähdä, että ruokajonojen muodostuminen epäviralliseksi mutta välttämättömäksi osaksi perusturvaa, on eriarvoistavaa. Esimerkiksi huonokuntoiset vanhukset tai sairaat eivät pysty jonottamaan. Maaseudulla ruokajakeluja ei ole, eikä kaukoliikenteen busseilla matkustaminen ole ihan halpaa lystiä. Sitä paitsi, jo tähän mennessä on tullut esiin järjestöjä joiden ruokajakelussa on tuensaajia nöyryyttäviä käytäntöjä.

Se syvällinen kysymys tässä kaikessa kuitenkin on, onko myös tavallisen yksinkertaisen arkiruuan syöminen etuoikeus eikä perusoikeus. Jo kauan on yleinen mielipide ymmärtänyt sen etteivät köyhät tarvitse uusia tavaroita vaan saavat hankkia tarvitsemansa pakkoekologisesti kirpputoreilta. Onko meillä kohta myös maa jossa köyhien on pakkoekologian nimissä syötävä kirjaimelllisesti murusia jotka tippuvat parempiosaisilta? Siitä eikä mistään muusta on nimittäin kyse silloin kun ollaan siinä tilanteessa että ruokajonot ovat muuttuneet lama-ajan ilmiöstä pysyväksi osaksi katukuvaa mutta vähimmäisetuisuuksia kiristetään ja annetaan jäädä jälkeen yleisestä kustannuskehityksestä niin ettei esimerkiksi toimeentulotuella ole käytännössä mahdollista tulla toimeen.

Minusta tämä ajatus on sen verran ihmisarvoa loukkaava ettei sitä voida oikeuttaa edes ekologisuuden nimissä. Eettisyydessä kun on käsittääkseni kyse hyvästä, ja yhteiskunnan turvaverkkojen tosiasiallinen purkaminen ja yksityistäminen on hyvästä kaukana. Köyhällä ei ole oikeus ainoastaan fyysiseen hengissäsäilymiseen, vaan yhteiskunnan tulisi turvata myös inhimillistä arvokkuutta. Vanhaksi menneen mutta syömäkelpoisen ruuan syöminen ei tietenkään haittaa kenenkään arvokkuutta vaan on päinvastoin oikein kiitettävää- silloin kun valinta on vapaaehtoinen. Väärin sen sijaan on ihmisten epäsuorakin pakottaminen elämään ruualla joka on kertaalleen luokiteltu jätteeksi. Epäsuorasta pakottamisesta on kyse silloin kun vanhentunutta ruokaa ei syötetä aseella uhaten, mutta ihmisillä ei käytännössä ole mahdollisuuksia hankkia muuta syötävää.

Ruokahävikin järkeistäminen on ilman muuta tarpeellista ja kiitettävää. Samoin hyväntekeväisyys. Pitäisi vain onnistua varomaan, ettei kaiken hyvän nimissä tulla lyöneeksi viimeisiä nauloja hyvinvointivaltion arkkuun. Vaikka köyhien pakkoekologisuudesta seuraisi jotakin hyvääkin, kuten ruokahävikin pieneneminen, on historia osoittanut moneen kertaan mitä seuraa siitä kun vähäosaisia tarpeeksi alennetaan ja nöyryytetään. Ei mitään hyvää edes niille joiden verorahoja sosiaaliturvassa kitsastelu näyttäisi äkkiseltään säästävän. Siksi haluaisin nähdä tämän lainmuutoksen kintereillä rehellisen tarkistuksen minimietuuksien tasoon, jotta voisimme olla varmoja siitä että ruokahävikin pienennystalkoiden lopputulos on aidosti hyvä.

posted under , , , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments