Marrasajan ensimmäinen päivä

Sadepilvien siirryttyä itään lähdin lenkille ihmettelemään muuttunutta maisemaa. Syysmyräkkä oli vienyt ruskan mennessään. Vastassani oli loppusyksyn maisema. Maanviljelijä oli kai kiiruhtanut pellolleen jo aamusta. Suuri osa kullankeltaisesta kesannosta oli käännetty. Musta multa odottaa talvea myös omalla kasvimaallani. Puutarhavuosi on ohi. On aika asettua talviteloille lepäämään ja keräämään voimia uutta kasvukautta varten. 

Visertävä tilhiparvi lensi pääni ylitse, tien poikki, kaunistamaan jonkun puutarhaa. Varma myöhäissyksyn merkki sekin. Meidän pihalla tilhiä ei ole vielä näkynyt, mutta tiaiset hyppivät jo kärsimättömästi ikkunalaudoilla. ”Koska tarjoilu alkaa? Täällä alkaa tulla kohta jo nälkä!”, ne huutelevat. Saavat kuitenkin odottaa ainakin kekriin asti. Tajuan, että sekin on jo ovella. Vaikka näkeehän sen kaikkialta: vanha vuosi on loppuun kulunut, uusi alkaa itää jossain syvällä marrasajan hämärässä. Marraskuun jäätävä tihku liottaa elämän ja kuoleman rajan epäselväksi tummilla pelloilla ja lehdettömien puiden oksilla. Vain linnut ja lemmikit tuovat elämää ja vilskettä- katetaan siis niillekin juhlatarjoilu Kekrin saapuessa.

Kun pilvet rakoilevat pimeinä iltoina, voi taivaalla nähdä taas Suuren Härän punaisine silmineen. Se on Aldebaran. 65 valovuoden päässä se on yksi yötaivaan kirkkaimmista tähdistä. Punaisena jättiläisenä se on paljon kirkkaampi kuin Aurinko, mutta jo elämänkaarensa lopussa. On havaittu viitteitä siitä että sen ympärillä olisi aurinkokunta. Jos näin on, tähden muuttuminen punaiseksi jättiläiseksi ja kasvamiseksi valtavasti alkuperäistä kokoaan suuremmaksi on luultavasti hävittänyt sieltä elämän. Aldebaran elää tähtien ruska-aikaa, loisteliasta hetkeä ennen loppua. Se on monellakin tavalla hyvin syksyinen tähti.

Marrasaika on saapunut, mutta meillä ollaan syyskuun jäljiltä niin naatteja ettemme ole jaksaneet suuremmin pelätä sitä etukäteen. Luulisi, että tämän vuoden syyskuu riittäisi sitä lajia. Sitä paitsi tänä päivänä vastaan tulleet etiäiset ovat olleet ystävällisiä. Joten vastoinkäymiset, suuret kriisit ja katastrofit kohdataan meillä tänä vuonna sitten kun ja jos niitä vastaan tulee. Tänään tuvassa on kuitenkin polttopuita ja tuoksukynttilöitä, illaksi elokuva ja mukava kani jonka kanssa sitä katsoa. Tästä tulee hyvä ilta.

posted under , |

2 kommenttia:

hannariikka kirjoitti...

Tunnelmallinen kuvaus, pala elämää. Kiitos jakamisesta.

Saara R kirjoitti...

Ole hyvä! Marrasaika ei ole ihan näin tunnelmallisissa merkeissä jatkunut, mutta ehkä jossain välissä taas...

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments