Tuottoisia harrastuksia

"Harrastaminen maksaa" on niitä totuuksia jotka kertovat vähintään yhtä paljon sanojasta kuin todellisuudesta. Harrasti sitten ostoskeskuksissa notkumista, joogassa käymistä tai postimerkkeilyä, huvibudjetin saa helposti paukkumaan. Jokainen downshiftaaja taitaa kuitenkin tietää, että tämä mielenmaisema on vain yksi mahdollisuus. Harrastukset voivat myös olla konkreettisesti tuottoisia. Esimerkiksi omenanviljely, jos käy niin onnellisesti kuin meille tänä vuonna ja löytää ostajan muutamalle sadalle kilolle. Myös politiikka on minulle taloudellisesti plusmerkkinen harrastus. Vaikka maksan puolueelle korkeampaa jäsenmaksua kuin minun vuositulojeni perusteella tarvitsisi, se kuittaantuu leikiten jo puolueen tapahtumien tarjoilujen nauttimisella. Luottamustoimista saatavat palkkiot, puoluekokousmatkojen ilmaiset hotelliyöt ja sen sellaiset tulevat siihen päälle.

Sitten ovat ne kaikki harrastukset jotka vaativat materiaaleja ja ehkä opetustakin, kuten käsityöt, kasvimaan hoitaminen ja leivonta. Tuottavia ajanvietteitä ovat nekin, jos laskee että ostaisi vastaavan määrän valmiita tuotteita. Tällä viikolla tein vaatekaapissa syyssiivousta ja hajotin koruvarastosta alkutekijöihinsä kaikki sellaiset korut joita en enää rakastanut. Jäljelle ei jäänyt paljoakaan. Etsiskelin netistä päivitystä tilanteeseen ja opin, että samalla summalla jolla saa yhden laadukkaan kaulakorun, voisin ostaa helmiä ja Swarowskin kristalleja ainakin viiteen vastaavan laatuiseen koruun. Eipä tarvinnut kauaa arpoa, malttaisiko sitä viettää jonkun sadeillan harrastellen koruntekoa. Tilanne on samantapainen  monen muunkin kotoisen harrastuksen kohdalla, virkkaamisesta kakkujen leipomiseen. Koska tämäntyyppiset harrastukset vaativat myös materiaaleja ja ehkä kurssitustakin, ne ovat oletettavasti myöskin kansantaloudelle ystävällisiä. Sanotaan vaikka niin, että eipä ole ketjuliikkeissä vastaan tullut suomenlammasvillatakkeja. Olikos kansantaloudelle edullisempaa työllistää ylikansallisen ketjuliikkeen myyjiä vai suomalaisia pienyrittäjiä?

Tuottoisilla harrastuksilla on oikeastaan vain yksi ongelma, nimittäin imago. Kulutusyhteiskunnassa harrastaminenkin on tapa viestittää statusta ja varallisuutta. Tuottavat harrastukset ovat järjestään tylsiä mummojen ja maalaispappojen ajanvietteitä siinä missä coolit ja muodikkaat ihmiset harrastavat matkustelua, shoppailua ja kuntokeskuksessa pomppimista. Niiden kautta ei voi vihjata että varaa harrastamiseen ja korkeaan kulutustasoon on, vaan päinvastoin ne muistuttavat epäilyttävästi säästäväisyyttä, mikä on tunnetusti köyhien hyve. Tästä sivumausta pääsee eroon vasta kun harrastus muuttuu niin tuottoisaksi että siitä tulee työ ja sitä siis siirrytään arvioimaan uusin kriteerein uudessa diskurssissa. Niin kauan kuin harrastus tuottaa vaan ei elätä, se kärsii tyylikkyyden puutteesta. Kun hyve on näyttää kalliilta, vaateliaalta ja paljon kuluttavalta, epämääräisen paheellisia ovat harrastukset joiden parissa puuhastelemalla voi ansaita kahvirahoja tai säästää jo ansaittuja senttejä, tai saada muuten vain halvalla hyvää. Tuottelias ihminen oppii kyllä nopeasti että suurin kohteliaisuus joka tuottavista harrastuksista voi saada on "sinähän voisit vaikka myydä noita!", siirtyä epämääräisestä harrastelemisesta kunniallisen rahantakomisen piiriin. Tämä on mielenmaisema jossa tuotteiden itseis-, tunne-, ja käyttöarvot ovat kyseenalaisia, ja pelin nimenä on "kerää paljon rahaa ja näytä se". Aivan kuin harrastaisimme tuottavia puuhia vain unelmoiden siitä että voisimme jonakin päivänä alkaa laskuttamaan tuotteistamme ja saada siten rahaa joka yksin voi tyydyttää todelliset, syvät tarpeemme. Me joille korun kauneus, kakun herkullisuus tai saippuan hellävaraisuus ovat aitoja arvoja, olemme sellaisissa maisemissa outoja ja erilaisia. Ja niin on oikeastaan ihan hyvä.

2 kommenttia:

Mama Elf kirjoitti...

Näinhän se on. Vaikka mielestäni oma ompeluharrastukseni on "kallis", niin heräsin muutama vuosi sitten faktaan, että ei ne kaupassa olevat vaatteetkaan ole halpoja. Eli saan itselleni sopivia hyvänlaatuisia vaatteita ja hyvän mielen päälle harrastuksestani!
Kun harrastukseni tulokset on huomattu perhepiirissä, niin lahjatoivomukset ovat usein; "Saiskos toivoa penaalin, hameen, tiskirätin, tyynynpäällisen, kassinn jne." Tulee hyvä mieli siitäkin, että läheiseni arvostavat ja haluavat tekemiäni asioita.

Itseäni tuo kuluttamalla statuksen keräily ei kiinnosta, mutta kuten on selvää, se on kumman yleistä yhteiskunnassa. Luin verkko Hesarista "Himoshoppaajan päiväkirjan" ja arvasin jo etukäteen että siitä tulee surullinen olo. Kuinka paljon hienoja kokemuksia olisikaan tuo nuori neito voinutkaan saada vaatteisiin käyttämällään rahalla!

"Hyödyllisistä" harrastuksista saa paljon mielihyvää ja onnistumisen tunnetta mielestäni.

Saara R kirjoitti...

Jos kaupan vaatteet ovat halpoja, sen näkee yleensä laadusta. Kun itse tekee, tietää ettei missään kohtaa ole fuskattu.

On kivaa kun käsitöitä myös toivotaan ja tilataan.

"Himoshoppaajan päiväkirja" oli ajatuksiaherättävää luettavaa.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments