Ylellisestä ja vulgaarista

“Some people think luxury is the opposite of poverty. It is not. It is the opposite of vulgarity.”

― Coco Chanel –

Uskon ylelliseen elämäntapaan. Niin voi aivan hyvin tehdä, jos vain uskoo Chanelin sanoja eikä niitä joiden mielestä luksus on kallista ja kiiltävää tavaraa joka kirkuu kantajan kuluttaneen itseensä paljon rahaa. Itse asiassa, minusta jälkimmäinen on epäilyttävän lähellä vulgaaria, niin kuin epätasa-arvon ihannoiminen yleensä on. Ei ole koskaan tyylikästä yrittää ilmentää tavaralla sellaista mikä puuttuu ihmisen sisältä. Luksus ei siten myöskään ole yksinkertaisen elämäntavan vastakohta, vaan asia on täsmälleen päinvastoin:  ylellisyyden tuntua on eniten elämässä joka siivottu turhasta krääsästä, sekä henkisestä että konkreettisesta.

Tarkemmin ajateltuna, monet seikat tekevät juuri yksinkertaisesta elämästä luksusta. Kiireen väheneminen on ylellisyyttä. Minusta suurta ylellisyyttä on puhelin jonka älyominaisuudet ovat pois päältä. Se ettei elämäni ole vain materiaalia facebook-päivityksille (tai edes blogipäivityksille, mistä kyllä täytyy olla tarkkana) vaan elämyksiä, kokemuksia, keskittymistä siihen mitä tapahtuu mielessä ja Reaalimaailmassa. Ylellisyyttä on yksinkertainenkin ruoka, jos se on rehellistä ja aitoa. Tavarat jotka ovat tarkoituksenmukaisia, hyvin tehtyjä ja kauniita. Tänä päivänä hiljaisuus on ylellisyyttä.

Ylellisyys on myös pyrkimystä kauniiseen arkeen. Ei sitä että kerran elämässä hankitaan komea asunto ja kallis auto, vaan sinnikästä kauneuteen pyrkimistä kun on kiire, väsy, kun helpot, halvat ja aikaa huonosti kestävät ratkaisut tyrkyttävät itseään, kun olo ei ole erityisen hehkeä eikä inspiroitunut. Ne valinnat lopulta tekevät suuren osan elämästä. Ne valinnat ovat jokaisen ulottuvilla, myös niiden joilla ei ole varaa edes unelmoida kalliista tavaroista ja ostosmatkoista muodin pyhiin kaupunkeihin. Ylellisyydestä ei tee ylellistä se että se on taloudellisesti vain harvojen ulottuvilla vaan se ettei moni edes tavoittele sitä vaan antaa kauniin ja hauraan tallautua suoraan ilmestyskirjan hevosten Nopean ja Kätevän jalkoihin. Ja niin maailma on harppauksen verran lähempänä vulgaarin, ruman, räväkän ja matalamielisen voittoa. Ylellisyys ei ole alakynnessä siksi että se olisi taloudellisesti kallista vaan siksi etteivät useimmat lopultakaan arvosta kaunista, hiljaista ja herkkää kovin paljon kun tiukka paikka (eli arki) koittaa. Vulgaari, räikeän värinen, kovaääninen, vallasta tai jopa väkivallasta vihjaava voittaa usein siksi että sellaisia asioita vain arvostetaan aidosti. Silmille hyppäävä ja paljastava ovat selkeitä vaihtoehtoja jotka vetoavat sisäiseen vauvaan joka ei vielä osaa erottaa maailmasta yksityiskohtia. Sen sijaan aidon kauneudentajun kultivoiminen on hidasta, hiljaista ja sitkeyttä vaativaa puuhaa. Sitä ei opita seuraamalla naistenlehtien tyylipalstoja ja ostamalla kauden välttämättömät tavarat vaan kärsivällisesti viljelemällä elämän kaunista puolta kaikkialla missä se on mahdollista. Eikä kärsivällisyys sen paremmin kuin itsevarmuuskaan ole ollut trendikästä aikoihin.

Ylellisyydellä on monta vastakohtaa. Yksi niistä on halpa. Halpa ei nyt tarkoita asioita jotka maksavat roposia tai ovat ilmaisia vaan halpahintaisia ovat asiat joita arvostamme vähän, vaikka niihin kuluisikin rahaa (niin kuin usein kuluu). Ajanviete joka vain puuduttaa pään, tavarat joista ei jaksa huolehtia, kaikki mikä elämään tulee ”on sitten edes jotakin”- mielentilan saattelemana. Luksus on apatian vastakohta. Siksi mikään ei olekaan säälittävämpää kuin ihmiset jotka elävät aineellisesti yltäkylläistä mutta tyhjää, tyytymätöntä ja ikävystyttävää elämää. Ehkä siksi luksusta voi etsiä tavarasta koskaan sitä todella löytämättä. Sen sijaan yksinkertaistaja joka
oli alunperin etsimässä aivan muita asioita, voi äkkiä huomata kieriskelevänsä ylellisyydessä.

Lopuksi esimerkki siitä miten ilmainen ja helposti kaikkien ulottuvilla oleva voi olla kaikkea muuta kuin halpaa. Jos sattuu omistamaan kolme ja puoli minuuttia.

2 kommenttia:

Zepa kirjoitti...

Hyvä. Kiitos (taas kerran; jokaisen jutun jälkeen pitäisi oikeastaan sanoo "kiitos" :-)

Saara R kirjoitti...

Ole hyvä vaan. Kiva kuulla että päivän mietteistä oli iloa. :)

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments