Neuloosi jatkuu

Tarkkanäköisimmät teistä saattoivat bongata edellisestä postauksesta ihka aidon freudilaisen lipsahduksen. Puhuin totuudenmetsästämispuuhistani "tänä syksynä", vaikka syyskuu ei vielä ole alkanutkaan. Viimeiset pari viikkoa olen muistutellut itseäni ahkerasti siitä että vielä on hetki kesää jäljellä. Vielä voi tarvita kesäsandaaleja, vielä voi olla vaikka miten lämpimiä päiviä. Eikä tässä vielä mikään kiire ole siirtyä syysruokaan vaikka omenavyöry on jo täällä. Ne ovat aikaisessa tänä vuonna. Mutta samalla kun järki on yrittänyt pitää kiinni kesän viime hetkistä, todellisuudessa syksyn merkit ovat jo ylittäneet kriittisen rajan mielessäni. Omenat ja kasvimaan juurekset. Viilenevät illat. Kalenterin täyttyminen. Ja tietysti hurja neuloosi.

”Siis mitä järkeä on omistaa kauniita huivilankoja jos on sitä mieltä että omistaa jo tarpeeksi hartiahuiveja? ” kysyin itseltäni. Ei mitään, etenkin kun hyvistä langoista käsin neulotut huivit ovat niin kestäviä että lankoja ei kannata säästellä odottamassa olemassaolevien huivien loppuun kulumista. Sitä paitsi minulla on käyttöä huivelle, onhan matkassani melkein aina hartiahuivi, joko päällä tai kassissa. Vain kesällä on pieni tauko. Sitä paitsi maailmassa on niin paljon hienoja huivimalleja. Niistä parhaat on neulottava kahteen kertaan, kuten Suki jonka violetti-keltaisen version tikuttelusta tämä huivineuloosini alkoi.

Koska en katso telkkaria, suosikkipuuhaani neulomisen ohessa on neuleblogien selailu. Oli siis lähes ennalta-arvattavaa että Sukin valmistuessa varastoon unohtunut kerä Noro Kureyon Sockia alkoi huudella tahtovansa alkaa wingspan-huiviksi. Sitten muistin Haruni-huivin ohjeen maanneen tietokoneellani jo vuositolkulla odottamassa, josko saisin sen neulotuksi Utunan vihreästä huivilangasta. Se on jo hyvällä mallilla. Huivilistan hännänhuippuna olisi revontuli-huivi vironvillasta. Se on hännänhuippu koska sitä varten pitää tehdä lankaostoksia. Ehkäpä voin kuitenkin neuloa senkin, jos huivineuloosi kalvaa vielä Haruninkin valmistuttua? Eihän se lankavarastoa voi kasvattaa, jos ostaa lankaa mutta neuloo sen heti? (kyllä muuten  voi.  Uuden Sukin valmistuttua lankavarastoni oli ainakin sata grammaa plussalla. En ollut lankaostoksilla ihan varma tarvittavasta määrästä ja otin sitten sen verran ettei varmasti lopu kesken...) 

Tästä pääsemmekin aina ajankohtaiseen lankavaraston laihdutukseen jonka kanssa olen askarrellut jo pari vuotta. Se on sujunut suunnilleen niin hyvin kuin laihduttaminen yleensä minulta sujuu: ihan tosissani rehkin ja hillitsen itseni sankarillisesti, mutta hyvä on jos vuoden lopussa miinusta on tullut yhtään. Juuri nyt arvelisin lankavaraston tilanteen näyttävän miinusta noin puoli kiloa vuoden alun tilanteeseen verrattuna.  Kun mielessä pyörii vielä uusia projekteja jotka tarvitsevat uutta lankaa, on lopputulema se että ihan tosissaan saa loppuvuonnakin ahertaa jos meinaa pitää edes nämä miinukset.

Ylipäätään olen neulonut, neulannut tai virkannut noin kolmen kilon edestä. Varsinaista jämäilyä josta olen laskenut grammat, on tästä määrästä vajaat kaksi kiloa. Muista grammoista haukkaa ison osan keväällä tekemäni suomenlammasvillatakki. Koko vuoden langankulutukseksi veikkailisin tässä vaiheessa noin neljää kiloa. Varaston grammamääräinen kutistuminen on ollut siis vähän vaatimatonta, mutta ainakin varaston pohjilta on siivoutunut hyötykäyttöön monta pientä nöttöstä ja keränjämää. Tämä virkatun tiskirätin ohje saattaa vielä kaunistaa tilannetta. Eräs isoimmista jäljelläolevista varaston murheenkryyneistä on vajaa puolitoista kiloa puuvillalankaa joka on hiukan liian ohutta neulottuihin tiskirätteihini. Virkkaamalla tulee hiukan tukevampaa jälkeä. Ja virkattuani kaiken muistanen lopun ikääni, että et sitten osta kiloa puuvillalankaa ellei sinulla ole mielessäsi täydellistä ohjetta sille. Et vaikka se olisi miten hienoa ja halpaa.


Hirmuisesta huivineuloosista johtuen jätin lopulta ilmoittautumatta tämän vuoden Sukkasatoon (ilmoittautumisia otetaan vielä vastaan). Arvoin pitkään, pitäisikö liittyä sillä ajatuksella että neuloisin yhdet sukat Cookie A:n ihanaisesta kirjasta. Tai ehkä Irish Dreamit. Lopulta ajatus tyssäsi siihen että muistin ufovarastossani lymyävän Nebula-sukan aloituksen joka on odottanut inspiraatiota jo pari vuotta. Sukkasatoon ufoja ei huolita, mutta ehkä minun olisi kuitenkin syytä käyttää sukkainspiraatio tähän pariin ennen kuin aloitan seuraavaa? Että säilyisi edes joku järjestys tässäkin.

posted under , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments