Länsimaisesta vapaudesta

”Naimisiin rakkaudesta”, otsikoi Hesari tänään jutun jossa kertoi länsimaisen romanttisen rakkauskäsityksen hiipimisestä arabialaiseen avioitumiskulttuuriin. Tarinassa on islamilaisista maista kertovista tarinoista tuttu pohjavire: vapautta on elää kuten länsimaalainen. Ja onhan rakkausavioliitossa eläminen hienoa. Esimerkiksi minulle. Ja –edelleen esimerkiksi minulle – olisi ollut painajainen jos vanhemmilla olisi ollut jonkinlaista valtaa rakkausasioihini. Mutta erityisen kestäviä eivät rakkausavioliitotkaan noin keskimäärin ole. Jos väestötasolla tarkastellaan, ja tällaisia vertailuja tehtäessä olisi varmaankin syytä. Rakkaudesta on mukava mennä naimisiin, mutta naimisiin meneminen ja naimisissa oleminen ovat kaksi eri asiaa.  Jos päämääränä on pysyä naimisissa pidempään kuin kunnes käräjäoikeus meidät erottaa, on pakko myöntää ettei ole kovin suurta väliä sillä, millaisten kommervenkkien kautta päästään viettämään häitä. Tärkeitä asioita ovat vakaa tahto, jonkinlaiset ihmissuhdetaidot, kyky huomioida toisen samassa veneessä istuvan tunteet. Näitä voi löytyä tai olla löytymättä monin eri tavoin solmituista liitoista. On jotenkin taikauskoista kuvitella, että avio-onnen salaisuus ovat täsmälleen tietyllä tavalla suoritetut soidinmenot ja rituaalit ja puitteet jotka ovat vain yhden kulttuurin edustajien ulottuvilla.

Muitakin saman ajattelutavan versioita on liikenteessä. Esimerkiksi, islamilainen muoti ei ole kaunista, sillä se on peittävää. Sitä paitsi kaikissa islamilaisissa maissa ei ole pukeutumisenvapautta (nykyään mm. Ranska on liittynyt näihin maihin kiellettyään kasvohunnut). Todellisuudessa jokainen nainen haluaa palavasti paljastaa hiuksensa ja käsivartensa ja ilmaista olevansa vain muodin, ei jumalansa, orja. Kun islamin peikko mainitaan, katoavat uimapukuahdistukset ja syömishäiriöt kuin taivaan tuuliin. Katoavat ilkeämieliset lehtijutut ja muuttumisleikkishowt joissa väärinpukeutujat saavat kuulla kunniansa ennen kuin heidät tungetaan ikä- ja statuskorrektin muotin mukaiseen tyyliin. En nyt tahdo sanoa etteikö pukeutumisen viranomaiskontrolli olisi väärin. Tietysti on. Vaan ei tämä länsimainenkaan kauneusihanne ja muotiteollisuus ole lähemmässä tarkastelussa kovin ihanteellista eikä ehkä kovin vapaatakaan. Toisaalta väittäisin jo oman kokemukseni perusteella, että islamilaisessa muotikäsityksessä on paljonkin feminististä ja emansipatorista potentiaalia. Vapaus vain sattuu olemaan käsite joka tarkoittaa monia eri asioita ja jonka eri puolia voi ilmentää erilaisilla teoilla. Vapaus on tietoisia valintoja, ja eri ihmisillä voi olla erilaisia hyviä perusteita tehdä valintansa.

Aikaisemmin täällä olenkin käsitellyt jo sitä ajatusta, että hyvän uskonnon mitta on länsimainen mukailmainen kristinusko joka ei vaadi ihmiseltä mitään- paitsi tietysti parannuksen tekemistä epäinhimillisen kokoisesta syntitaakasta, oikeinajattelemista ja tiettyjen rituaalien läpikäymistä. Vapaan ja villin sola gratia-huutelijan vastakohtana on tietysti muslimi joka pitää viisi rukoushetkeä päivässä, maksaa almuveronsa, paastoaa ja vartioi siveyttään. Länsimaiselta ihmiseltä itsekuria saavat vaatia vain työnantaja, kansantalous ja terveysfasismi. Hyvä Jumala on sellainen joka istuu hiljaa elämän taustalla kunnes ihminen muistaa tarvita häntä. Koska Terveys, Raha ja Työnantaja saavat vaatia ihmiseltä nykyään hyvinkin paljon, länsimainen ihminen voi sitten ilmentää vapauttaan vaikka kapinoimalla itse valitsemalleen puolisolle. Hän on vapaa, sillä Terveys, Talous ja Työnantaja eivät ole jumalia, riippumatta siitä miten niihin käytännössä suhtaudutaan. Siitä mikä rakkaushäissä saatu puoliso on, vallitsee hämmennys.

Tätä kaikkea voisi taas tarkastella vanhan vapauden ja viisauden välisen jännitteen avulla. On hyvä että olemme vapaita, mutta vapaus on arvokkaimmillaan silloin kun sitä käytetään viisaiden ja hyvien valintojen tekemiseen. Kun valitsemme olla elämättä pellossa vaikka olisimmekin vapaita elämään niin, myös vapauden arvo ja arvokkuus kirkastuvat. Myös länsimaisen vapaan ihmisen roolista muodostuu äkkiä ahdistava häkki, jos se käsitetään vain vapaudeksi olla sellainen kuin vapaan ihmisen tulee olla. Vapaus on loppupeleissä välinearvo ja mahdollisuus, ilmeneehän sen ydin mahdollisuudessa toimia typerästi ja irrationaalisesti ilman estetyksi tulemista. Sorrettu tavoittelee tietysti vapautta, mutta vapauttaan ei suinkaan menetä se joka hyväksyy elämäänsä tiettyjä sääntöjä- itse oivallettuja tai kotoa ja kulttuuritaustasta perittyjä. Vapaa on hän joka hyödyntää vapautta korkeampien päämäärien tavoittelussa. Esimerkiksi, vapaus avioitua valitsemansa ihmisen kanssa on hieno asia silloin kun se johtaa onnelliseen, sitoutuneeseen liittoon. Mutta ihmisellä voi myös olla hyvät vanhemmat joiden harkintaan luottaminen voi olla aivan järkevää, missä tapauksessa järjestetty avioliitto voi olla hyvä vaihtoehto. Ja onko nyt aivan varmaa, ettei hyvä puoliso löytyisi paremmin kunnon shadchanin kuin kapakoiden ja nettipalstojen avulla? Mikä vapaus kenelläkään meistä oikeastaan on ennen kuin olemme vapaita valitsemaan kulttuurimme ja perheen johon synnymme, sekä tietysti synnyinlahjamme ja välttämättömät heikkoutemme (yksi matikkapää tänne, kiitos!)? Hm. Ehkäpä inhimillinen vapaus on sittenkin jotakin vähän tätä vähäisempää. Ehkä se on myös jotakin vähän suurempaa, sillä rajojaankaan ei voi ylittää ellei jotain rajoja ole ensin olemassa.

posted under , , , , |

2 kommenttia:

Keskeneräinen kirjoitti...

Mieleenjuohtuma vapaudesta: Nuorena naisena Latinalaisissa Amerikoissa minulta äijät joskus kyselivät, millaista se on, kun meillä siellä Pohjoismaissa vallitsee seksuaalinen vapaus. Yritin sanoa, ettemme suinkaan naiskentele joka kadunkulmassa. Että minulla pohjoismaisena naisena on vapaus sanoa ei myös kapakkaillan jälkeen... Äijät olivat järkyttyneitä väärinymmärryksestäni. Ei, ei, ei! Seksuaalinen vapaus on sitä, että kaikkien naisten pitää antaa kaikille aina!

Saara R kirjoitti...

Hyvä tarina. :)

Onko vapaus kuin valtaa jota ei kohta ole jos sitä ei jatkuvasti ilmaise täydellä tarmolla?

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments