Koska syrjintä loppuu?


Tämä Paholaisen Asianajajan postaus sai minut pitkäksi aikaa mietteliäälle päälle. Huomasin muistelevani kultaisia nuoruusvuosia. Miten jotkut lapset puhuivat kotona ruotsia eivätkä suomea, miten yhdet eivät osallistuneet joulujuhliin koska olivat jehovantodistajia tai muslimeja. Miten antisemitismi kuulosti yhtä varmasti historian, ei yhteiskuntaopin kirjaan kuuluvalta kuin fennomaanien ja svekomaanien yhteenotot. Homo oli haukkumasana joka tarkoitti enemmän mänttipäätä kuin pojista tykkäävää poikaa, mutta ei ollut mikään tajuntaalaajentava askel hyväksyä että ihmiset voivat olla silläkin tavalla erilaisia. Ja että erottuvien piirteidensä takana ihmiset ovat enimmäkseen aika tavallista väkeä niin hyvässä kuin pahassakin.

Viime vuosina, ja erityisesti tänä vuonna olen oppinut olleeni väärässä. Suomenruotsalaisiin kohdistunut viha on yltänyt historianlehdiltä tänä vuonna poliisiasiaksi. Samoin Magneettimedian antisemitistiset kirjoitukset ovat poikineet rikosilmoituksia. Viimeisenä alalukuna tarinaan oli Helsingin hovioikeuden tekemä selvitys jossa kävi ilmi että tuomarit käyttävät halventavaa ja leimaavaa kieltä suunnilleen kaikista mahdollisista vähemmistöistä sekä naisista.

Vuonna 2013 valtakunnanmörön virka kuuluu ilman muuta muslimeille, mutta näyttää siltä ettei sopeutuminen ja ympäröivään kulttuuriin sulautuminen ole ratkaissut syrjintäongelmaa muidenkaan vähemmistöjen osalta.  Voi siis olettaa, ettei homojenkaan syrjintä ole ongelma joka poistuu sillä että homot ”lakkaavat tuomasta poikkeavuuttaan esille” ja maastoutuvat heteroiden sekaan niin hyvin kuin osaavat. Syrjintä poistuu vasta siinä vaiheessa kun käännämme katseen kohteista tekijöihin sekä niihin hyssytteleviin asenteisiin joilla maan hiljaiset antavat tekijöille sosiaalisen tilan missä riehua. Muussa tapauksessa tarvitaan aktiivisen maastoutumisen sijasta myös annos hyvää onnea sekä sopivat yhteiskunnalliset olot. Ei olekaan niin että kun antaa sadan vuoden kulua ja vähemmistön edustajien sulautua hillityiksi, hyvin työllistyneiksi passinhaltijoiksi, ennakkoluulo vähitellen kuolisi luonnollisen kuoleman. Uusien syrjittyjen vähemmistöjen, kuten somalien, ongelma ei olekaan vain se ettei aikaa ole kulunut tarpeeksi, etteivät särmät ole kerenneet hioutua sopivasti ja ihmiset tottua kantaväestöstä poikkeavaan ulkonäköön. Ei nimittäin ole olemassakaan niin pientä poikkeavuutta etteikö paha tahto löytäisi siitä perusteen toiseuttaa ja syrjiä. Hyvänä päivänä vähemmistöt eivät ehkä erotu, mutta vähemmistössä on jo se käsitteellinen ongelma että siihen kuuluvan on vaikea erottua edukseen. Ennakkoluulot lepäävät vain matalissa haudoissa. Se että etnisyydestä, kulttuuritaustasta ja seksuaalisesta suuntautumisesta on vaikea päästä eroon takaa sen että ennakkoluulojen siemenenä olevat erot ovat aina olemassa. Hyvinä aikoina ne voivat olla vain harmaata arkea piristävää eksotiikkaa, mutta toisina aikoina kaiken voi nähdä myös pahaenteisemmässä valossa. 

Kenellä on oikeasti ja käytännössä varaa syrjiä meidän kaikkia vähemmistöjämme homoista suomenruotsalaisiin, ja alistaa siinä sivussa vähän naisiakin? Se on hyvä kysymys johon voi vastata että sillä jollakin täytyy olla yhteiskunnassamme paljon sekä konkreettista että kulttuurista valtaa. Joskin ihmisluontoon kuuluva solidaarisuuden puute auttaa asiaa kovasti. Ei vähemmistössä oleminen takaa sitä että ihmiseltä löytyisi myötätuntoa muita vähemmistöjä kohtaan. Päinvastoin, suosittu vähemmistösosiaalinen peli on korostaa omaa ainutlaatuisuutta sekä enemmistöön että muihin vähemmistöihin nähden. Se lisää ehkä yhteenkuuluvuutta yhteisön sisällä mutta hintana on yksin jääminen silloinkin kun muiden vähemmistöjen kanssa olisi yhteisiä etuja suojeltavana. Ennakkoluulo on tehokas keino pitää ihmiset erillään silloinkin kun näillä olisi paljon yhteisiä etuja. Erityisen tehokas ennakkoluulon laji on moralismi eli varmuus siitä että Me olemme parempia ihmisiä kuin nuo toiset. Enemmistön tapauksessa tämä asenne on perinteisesti johtanut vähemmistöjen sortamiseen ja jopa kansanmurhiin, vähemmistöjen tapauksessa se pitää väen tiukasti poteroissaan niin että jokainen on yksin kaikkia vastaan. Onhan se aina parempi olla enemmistön sorron kohteena kuin kaveerata kaikenmaailman väärinajattelijoiden ja huonompien ihmisten kanssa…

Arvelisin, että syrjintä siis loppuu niihin aikoihin kun jokainen (tai mystinen kriittinen massa) ottaa omaksi asiakseen kaikenlaisen, tai ainakin kaiken eteensä tulevan, syrjinnän vastustamisen.  Kaikenlaisen: eli mihin tahansa ryhmään, väärinajattelijat ja ihmeellisen näköiset hiipparit mukaan lukien, kohdistuvan epäasiallisen kohtelun oli se laadultaan millaista tahansa. Solidaarisuuden puutteen ollessa ongelman osatekijä on korostettava myös että ”kaikenlainen” tarkoittaa myös ”kategorista” eikä ainoastaan vastavuoroista tai itseä koskettavaa. Esimerkiksi, minun syrjimättömän vakaumukseni ei pitäisi tyssätä siihen jos joku juutalainen tai muslimi omaa ennakkoluuloja polyteistipakanoita kohtaan. Sittenpä minulla on tilaisuus auttaa esimerkin voimalla sellaista ihmistä ihmettelemisen jalossa taidossa! On myös aivan oikein ja luonnollista että heterot välittävät homojen tasa-arvosta. Onhan se kiitettävää välittää muustakin kuin omasta napanöyhdästään, ja avarakatseista ymmärtää että hyvä yhteiskunta ei pysähdy siihen että minä ja minunlaiseni voivat paksusti. Hienoa on silloinkin, kun välittäminen ei pysähdy valtakunnan rajalle vaan voimia riittää puolustamaan myös muissa maissa kärsivien oikeuksia. Niin tekevä ihminen on omaksunut perusteellisesti syrjimättömyyden idean: pintarappauksista viis, ihmisyys on yhteistä meille kaikille. Niin kauan kuin ajatus yleisestä ja yhtäläisestä ihmisarvosta on abstrakti termi ilman arkista merkitystä, kamppailu syrjinnän lukemattomia muotoja vastaan jatkuu. Kun sisäistämme tämän sekä opimme ymmärtämään sortavia rakenteita ruokkivia sosiaalisia pelejä, astumme jättiläisen harppauksen rauhan tiellä.

posted under , , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments