Elämä on pitsiä

Tänä vuonna olen huomannut, ettei puhe eheytymistä kaipaavista rikkinäisistä ihmisistä ole vain ääriuskovaisten juttu, vaan yleisempikin keittiöpsykologinen puhetapa. Yksi jos toinenkin kuuluu menneen sisäisesti rikki kun elämä on kolhinut ja välillä on juostu seiniä päin omin jaloin. Samaan aikaan on iso luuta käynyt elämässäni, ja ennestäänkin harvanlaisesta verkosta on pudonnut pois monta ihmistä. Jokainen on jättänyt jälkeensä reiän, pienen tai suuremman. Välillä olo on ollut oudon hauras kun arjen kiireet, tehtävät ja haasteetkaan eivät ole riittäneet estämään ajoittaisia syvän yksinäisyyden pistoja. Toisina hetkinä on taas tuntunut siltä että reikien ohella minussa on etupäässä solmuja. Ja meneekö tämä sirkus edes eteenpäin ollenkaan? Olenko minäkin rikkinäinen ihminen? Mutta sekään ei kuulostanut aivan osuvalta.

Sitten ymmärsin: elämäni on pitsiä. Tästä ei nyt ole tulossa tasaisesti eteenpäin marssivaa räsymattoa monine raitoineen, ei kerros kerrokselta korkeuksiin kohoavaa tornia. Elämä on pitsiä, ja minun ongelmani olikin se että olen itsekeskeisesti tarkastellut sitä työntämällä nenäni yhä tiukemmin siihen kiinni. Jos en olisi välttämättä halunnut tuijottaa yksittäisiin reikiin ja solmuihin, olisin ehkä jo aiemmin ymmärtänyt mistä on kysymys. Ja muistanut, etteivät pitsit aina edisty suoraan eteenpäin. Monet kauneimmista malleista voivat kasvaa muutenkin, muuttua yhä monimutkaisemmiksi, taidokkaammiksi ja kauniimmiksi. Ne voivat mutkitella, pyöriä ympyrää, edetä puoliympyröinä, kerrostua tai koostua yhteen liittyvistä osasista. Pitsinen elämä voi tehdä melkein mitä vain, paitsi olla kasvamatta ja kaunistumatta. Se on samanaikaisesti hauras ja luja, se on reikien seittiä ja tukevia pylväitä joissa on paljon enemmän pitoa kuin monessa hyvässä kankaassa. 

Siinä minä sitten katselin elämääni, reikineen ja solmuineen jotka olivat tehneet kuvioitaan jo kolmenkymmenenkuuden vuoden ajan. Elämäni ei kaivannut sitä että tulisin ja  työstäisin tarmokkaasti umpeen reiät jotka ovat muovanneet sitä hyvässä, pahassa, mutta ennen kaikkea kauneudessa. Kun tarkastelin sitä uudesta näkökulmasta ymmärsin, että nyt on menossa ilmavampi kohta. Ehkä tulee vielä tiheämpiäkin aikoja, ehkä jotkut motiivit vielä palaavat joskus tai mukaan tulee aivan uusia. Tai sitten tämän hetken keveys ja ilmavuus kantaakin, kunnes alan ajattelemaan kevyempiä ja läpikuultavampia ajatuksia ja näkemään sellaisen kirkkauden sävyjä joita monet muut joiden äänet kuuluvat nykypäivän hälyssä kantavampina, eivät pääse näkemään. Ehkä jonkin uuden alku on tässä kohdassa vaikken vielä sitä huomaakaan. Jos elämä on pitsiä, se on loppuun asti mahdollisuuksia täynnä.

Elämälläni, jonka aloin vihdoin erottaa kokonaisuutena, oli vähän asiaakin. Sitä ei kiinnostanut tietää, hyväksynkö sen kun se nyt onkin osoittautunut pitsiksi eikä räsymatoksi. Sen sijaan se kysyi: "rakastatko minua?"
"Tietenkin!", vastasin. 

Mitä muutakaan voisin? Sellaista kauneutta.

3 kommenttia:

Marmustoi kirjoitti...

Voi miten kaunis ja runollinen teksti. Harva pitsi vaatii tavallista haastavamman kuvion, sieltä se syntyy. Vertaus toimii todella hyvin ja jäi kaikumaan jossain syvällä minussa.

Keskeneräinen kirjoitti...

Minullakin jäi pyörimään päässä tämä juttu. Ensin tuli noista elämän rei'istä ja solmuista mieleen verkkokassi, mutta eihän elämä ole niin säännöllistä ja tylsää, eikä lopputulema luultavasti niin yleishyödyllinen. Elämä on turha ja kaunis. Toivottavasti tästäkin tulee pitsiä!

Saara R kirjoitti...

Marmustoi: Tulikin heti sellainen olo, että tämä oivallus kannattaisi jakaa.

Keskeneräinen: Minulla on kyllä tänään hyödyllinen olo, kun sain valmiiksi neulakinnaspipon ja ulkona on paljon omenoita odottamassa poimintaa ja prosessointia. ;)
Elämäni hyödyllisyyden arvioinnin jätän suosiolla jälkipolville, onneksi sen kauneudesta voi nauttia jo nyt.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments