Rumuuskirurgia ei ole yksityisasia

Edellisen postauksen jälkitunnelmissa, tästä Hesarin uutisesta heräsi paljonkin ajatuksia. Päällimmäisenä tietysti se, että ulkonäköpaineet ovat nykypäivän keino rampauttaa naiset. Suoranainen syrjintä on out, mutta sen voi myös sisäistää oppimalla tuomitsemaan ankarasti omaa ja toisten ulkonäköä. Tämä eristää siskot toisistaan niin ettei heistä pääse muodostumaan merkittävää yhteiskunnallista voimaa. Kun naisilta vielä viedään itsevarmuus, terveys ja rahat, kasassa alkaa olla synkkä paketti. Eikä se suoranainen syrjintäkään lopulta ole kaukana: nyt vain syrjitään väärän ikäisiä, kokoisia ja näköisiä naisia, tietenkin siten että loppujen lopuksi jokaista naista voidaan syrjiä jollakin perusteella joka on vain välillisesti tekemisissä naiseuden kanssa. Miehillekin on tietysti omat standardinsa, erilaiset mutta omalla tavallaan yhtä mahdottomat. Lääke tähänkin sairauteen olisi toki tiedossa: vapaaehtoinen yksinkertaisuus, jonka avulla vapaudutaan pakoista tavoitella mahdotonta ja tuhoavaa ihannetta niin pitkälle kuin resurssit vain riittävät. Harva sitä kuitenkaan haluaa nauttia.

Suosituksi väitteeksi tässä keskustelussa on noussut viisaalla äänellä esitetty toteamus, että on jokaisen oma asia, mitä itselleen tekee. Että esimerkiksi rumuuskirurgia on yksityisasia, jonka moraalinen ulottuvuus pitää hyssytellä kuoliaaksi. Tämä on tietysti yhtä tukevaa sontaa kuin takavuosien ”bisnes on bisnestä”. Eivätkä faktat minnekään hyssyttelemällä kuole. Kaikki inhimillinen toiminta sisältää myös moraalisen ulottuvuuden. No man is an island. Länsimaisten naisten olemattomien rumuusongelmien hoitoon kuluvilla rahoilla oltaisiin autettu aika paljon ympäristöä, kehitysmaiden lapsia ja muita tarvitsevia. Laskutaitoiset voivat käydä vaikka täällä laskemassa, monenko perheen elämän muutos sisältyy yksien silikonien hintaan. Oman navan valitseminen hyvyyden sijaan on aito moraalinen valinta, jolla on hyvinkin konkreettisia seurauksia. Hyväntekeväisyyden puutteen lisäksi käsinkosketeltavat seuraukset ovat myös ympäristön haitallisen kemikaalikuorman kasvua, vaatevuoren kohoamista ja koe-eläinten kärsimystä (arvatkaa, millä uusia leikkaustekniikoita harjoitellaan ennen kuin leidit pääsevät veitsen alle?) Turhamaisuus on pahe joka aiheuttaa kärsimystä muillekin kuin ihmiselle joka ei koe olevansa riittävän hyvä sellaisenaan. Kärsimystä on myös se että normaali ihminen kokee olevansa ruma ja epäkelpo sekä se ettei hänellä riitä resursseja ajatella todella tärkeitä asioita kun oman kehon puutteet haukkaavat ison osan rajallisesta ajatuskapasiteetista. Itsekeskeinen murehtiminen sairastuttaa murehtijan ja on samalla yksilön kokoinen kontribuutio siihen rumaan liemeen joka tunnetaan yleisesti ulkonäköpaineiden ja pinnallisen arvioinnin kulttuurina.
Jos pahe on saanut jostakusta tukevan otteen, hän tuskin tokenee yhden filosofin sanoista. Mutta yleistä keskustelua voisi tervehdyttää, jos osallistujat tunnistaisivat yksityisyyskorttiin kätkeytyvän tekopyhyyden, älyllisen epärehellisyyden ja itsepetoksen monet sävyt.

Mikä on sitten yksinkertaista ja kohtuullista? Siihen ei voi antaa yleispätevää vastausta, sillä ihmiset, elämät ja olosuhteet ovat erilaisia. Siisteys ja puhtaus ovat kohtuutta, enkä kieltäisi pientä itsensä hemmotteluakaan niin kauan kuin kyse on aidon ilon tai kauneudentajun ilmaisemisesta. Mutta roviolle joutavat kaikki tuotteet ja hoidot jotka lupaavat ratkaisua asioihin joista ovat itse tehneet ongelmia: ryppy- ja selluliittivoiteet, harmaita peittävät myrkylliset hiusvärit, kosmeettinen kirurgia terveille ihmisille. Jos jokin aine tai hoito kaunistaa ulkonäköä mutta ruokkii inhoa omaa luonnollista olemusta kohtaan, sitä on syytä karttaa huolella. Samoin rovio on ainoa oikea osoite näyttäville ”luksustavaroille” joiden perusidea on ruokkia eriarvoisuutta ja vihjata että tiettyjen esineiden omistaja on jotenkin muita parempi ja hienompi ihminen. Varovainen olen muotivaatteiden, meikkaamisen ja muun tänä päivänä täysin arkisen kaunistautumisen suhteen, sillä edellä mainitsemani ”itsensä ilahduttaminen” on taitolaji jossa on äärimmäisen helppoa lipsua pitämään ”itsensä hoitamisena” toimintaa joka on vain ohut verho itseinholle ja armottomuudelle. Pukeutumisessakin kannattaa miettiä, millaiset vaatteet suojaavat sekä omaa että muiden itsetuntoa ja myönteistä kehonkuvaa. Parhaita ovat kauniit mutta yksinkertaiset, mukavat ja kohtuuhintaiset vaatteet jotka sopivat eri ikäisten ja näköisten naisten päälle. Huonoimpia sellaiset jotka sopivat vain tietyn ikäisille, mallisille tai tietyn varallisuustason nauttijoille. Ja aina kannattaa muistaa että niitä myönteisiä asioita joita voi ilmaista itseään laittamalla, itsekurista kauneudentajuun, voi ilmaista myös monilla muilla tavoin. Usein ne muut tavat ovat paljon parempia ja rakentavampia.


Omaan ulkomuotoon ei tarvitse olla täysin tyytyväinen pienimpiä yksityiskohtia myöten. Riittää, että hyväksyy itsensä ja pystyy valitsemaan olemaan "parantelematta" itseään tavoilla jotka todellisuudessa tuottavat pinnallisen mielihyvän ohella syvällistä ja laajamittaista kärsimystä. Pitkälle pääsisi jo sillä että ymmärtäisi ettei kalliissa kauneudenhoidossa ja luksuksen kuluttamisesta kysymys tosiaan ole eettisesti yhdentekevistä yksityisasioista vaan moraalisista valinnoista. Oma fyysinen epätäydellisyys on sittenkin pikkuasia verrattuna maailman isoihin ongelmiin, joiden helpottamiseen voisi myös käyttää resurssejaan. Sen kanssa voi tulla toimeen ahdistaviin ihanteisiin sopeutumista rakentavammillakin tavoilla.

4 kommenttia:

kaisumarjatta kirjoitti...

median sultama ihanne ihminen on syytä ottaa vitsinä, ja vielä huonona. tv ohjelmat pitäs laittaa pannaan jossa aletaan leipoa barbinaisia ja poikiakin..ei nämä asiat mua paljon vaivaa, ja se olis hyvä olla sinut itsensä kanssa kaikkien vain terveyssyistä johtuvat korjaukset ovat tarpeen .

Saara R kirjoitti...

Totta puhut, mutta helppoa se ei ole. Samaa viestiä tulee niin monesta tuutista, ja toisaalta median ihanteille ei ole selkeää vastavoimaa.

Kymmenessä vuodessa on tapahtunut iso muutos huonompaan. Olen iloinen siitä etten ole nuori tänä päivänä.

hannariikka kirjoitti...

Loistokirjoitus! Rumuuskirurgiaapa hyvinkin. Olen itse puhunut jostakin silpomisesta tai neutraalisti plastiikkakirurgiasta, koska en ole suostunut käyttämään sanaa "kauneusleikkaus". (Olen tosin itse varsinainen voiteiden kanssa läträäjä, vaikka rationaalinen puoli tiettää, että usein myydään samaa *** eri paketissa...)
Minua ei em. rumuuskirurgia haittaisi, jos se tosiaan olisi yksityisasia, eli minun ei tarvitsisi kuulla siitä, mutta media on tehnyt siitä kovasti suuren numeron julkimoiden kohdalla. Ja mitä julkut edellä, sitä muut perässä.

Mutta joo, asiaa!

Saara R kirjoitti...

Kiitos!

Markkinointipuheita kuunnellessa on tosi vaikea uskoa, että naiset ovat se "kauniimpi sukupuoli" eivätkä synnynnäisiä suohirviöitä.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments