Lähimmäisenrakkaus ei kukoista

Kirkosta eronnut kansanedustaja saa saavillisen törkypalautetta. Rippileirin vierailupäivänä vanhemmat ovat voineet ostaa lapsille rahalla ”helpotuksia”rippileiristä, kuten vapautuksia siivoamisesta ja lupaa etuilla. "Kenenkään ei ollut pakko osallistua", puolustautuu leirin pastori. Juu ei varmaan. Tämä hyväntekeväisyystempaus oli varmaan tosi kiva leirille osallistuneiden vähävaraisten perheiden lasten mielestä. (/sarkasmi) Kirkkohallituksessa olevalle lukijalle tiedoksi, tämä pakana tulisi mielellään tarinoimaan teillepäin lähimmäisenrakkaudesta ja eettisyydestä, vaikka raamattuviitteillä höystettynä.

On varmasti hankalaa, kun aktiivijäsenet jotka miehittävät sunnuntaimessut ja kirkkovaltuustot, painottuvat änkyräisempään väkeen kun taas kirkon vaikutusvallan ja etuoikeuksien kivijalkana olevat nimikristityt ovat arvoiltaan ja ajatuksiltaan yhä kauempana änkyröistä. Kirkosta eronnut kansanedustaja Viitamies toivoi kirkon irtisanoutuvan selväsanaisesti ministeri Räsäsen edustamista arvoista. Se voi kuitenkin olla vaikeaa, sillä Räsäsen puolustamat arvot kaikessa kehnoudessaan pohjautuvat raamattuun ja sellaiseen tulkintaan joka on ollut kirkon valtavirtaa pikemminkin kymmeniä kuin satoja vuosia sitten. Nykyajan ristipaineissa kirkko on yrittänyt vaieta kiusallisisista asioista, alleviivata kivoja juttuja ja antaa epämääräisiä lausuntoja jotka koittavat ymmärtää kaikkia ja olla ärsyttämättä ketään. Tämä toimii juuri niin kauan kuin rivijäsenet jaksavat sitä katsella. Tässä tapauksessa on kirkon kannalta onni onnettomuudessa, etteivät ihmiset keskimäärin ole kovin solidaarisia olentoja. Monelle nätti joulukirkko on tärkeämpi kuin homojen tasa-arvoinen kohtelu, etenkään jos ei arvele tuntevansa ketään homoa tai biseksuaalia. Kirkon kyvyttömyys nitistää naispappien syrjintää esimerkiksi herätysliikkeidensä parissa ei haittaa rivijäsentä joka ei ole ikinä kirkolliselle uralle halunnutkaan. Onneksi yhä useammalla etiikka ja empatia kuitenkin ovat alkaneet mennä omien etuoikeuksien edelle.

Huvittavin eroajille suunnattu kommentti johon olen tätä kohua seuraillessa törmännyt on, että kirkko on moniarvoinen yhteisö juuri siksi että se ymmärtää sekä konservatiivisia että liberaaleja elementtejä. Mikäkö tässä väitteessä mättää? No juuri se ettei kahta herraa tosiaankaan voi palvella. Jos tuet ja ymmärrät naisten alistajia, et samalla voi väittää edustavasi tasa-arvoa. Jos ymmärrät aborttikiihkoilijoita, et ole paras tukemaan ja edustamaan armoa abortin tehneille naisille. Jos vain hiljaa ja hellävaroen hyssyttelet ihmisiä joiden mielestä homot pitää hävittää kansasta ja saat ison ”kipuilun” aikaan siitä voiko rekisteröidyn parisuhteen puolesta edes rukoilla epämuodollisesti, et voi rehellisesti sanoa että homot ovat tervetulleita tasavertaisina jäseninä. Se vain ei onnistu. Ainoa tapa edustaa tasa-arvoa on tehdä tasa-arvoisia tekoja ja kitkeä kaikki syrjintä ja suvaitsemattomuus pienintäkin piilokettuilua myöten. Ainoa tapa tukea tietyissä elämäntilanteissa olevia ihmisiä on pitää suu supussa tuomitsemisesta ennen kuin on kuullut toista, ymmärtänyt ja hartaasti miettinyt, kaipaako tämä ihminen lähimmäiseltä tosiaan helvetintulta vaiko jotakin aivan muuta.


Kun takaovi käy, kirkon edustajat alkavat puhua sisältäpäin vaikuttamisesta ja moittia eroajien lyhytnäköisyyttä. Fakta kuitenkin on, että jokainen eroaja murentaa osaltaan kirkon vaikutusvaltaa yhteiskunnassa ja sitä myöten sen mahdollisuuksia leikkiä moraalista auktoriteettia ja käyttää valtaa jäsenistönsä ulkopuolisessa yhteiskunnassa. Vastaavasti myös passiivijäsenyys tuo kirkolle rahaa, näkyvyyttä ja vaikutusvaltaa. Taas on pienellä ihmisellä valtaa enemmän kuin uskoisikaan.

posted under , , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments