Kultakutri ja synkät jumalat



Muistettuani taas miten surkea monoteisti minusta tulisi, vetäydyin kuuntelemaan vanhaa Arkonaa, ja niin kuin Arkonaa kuunnellessa tapaa usein käydä, huomasin äkkiä ajattelevani paljon onnellisempia ajatuksia.
Kolyada on Vozrozhdenien avausraita vuodelta 2004. Koska kyse on hartaasta musiikista, siinä  vilahtelee slaavilaisia jumalia: auringon jumala ja onnen antaja Dazhdbog ja synkkä Chernobog. Rodnoveriestä en paljoakaan tiedä, eikä tällä venäjäntaidolla paljoa viisastutakaan, joten ajatukseni siirtyi joutuisasti kotoisampiin maisemiin.

Monoteistis/duoteistisessa käsityksessä maailman tarina perustuu hyvän ja pahan voiman vastakkainasetteluun. Ahura Mazda taistelee luomaansa Angra Mainyuta vastaan ja voittaa hänet lopulta. Ha’shem pitää ikuisesti pintansa Ha’shatania vastaan ja voittaa lopulta pimeyden ja persoonallisen pahan voiman. Itämeren rannoilla ei olla ajateltu näin. Synkkä, vaikeaselkoinen ja pelottavakin pohjatuulessa, pimeimmissä korpikuusikoissa ja soiden kylmissä sumuissa viipyilevä Joukahainen kuvataan pelottavaksi jumaluudeksi jolle ei olla liiemmin ylistysrunoja sepitetty. Silti Hän on jumala, ei kosminen pahis. Hän ei edes ole mikään vähäpätöinen pantheonin alaviite vaan yksi kolmesta Luojastamme. Maailmassa on paljon synkkyyttä ja luonto on paitsi kuvauksellisen kaunis, myös kaoottinen ja uhkaavakin. Luominen ja elämän ylläpitäminenkään eivät ole pikkusievää rakentelua. Esimerkiksi laattatektoniikka aiheuttaa tuhoisia maanjäristyksiä ja tsunameita joista seuraa ihmisille suunnatonta kärsimystä, mutta sitä pidetään yhtenä monimuotoisen elämän ylläpitäjänä planeetallamme. Ilman Joukahaisen edustamaa kosmista myräköintiä tämä ei olisi meidän maailmamme. Siksi synkkyyttäkään ei pidä pelätä eikä se ole synonyymi pahuudelle. Maailma on kova, mutta se on. Kaikessa mikä sitä elämää luo ja ylläpitää, on siten nähtävä jos ei suoranaista hyvää, niin ainakin tiettyä välttämättömyyttä. Universumin pimeä puoli ansaitsee tulla muistetuksi ja kunnioitetuksi. Vaikka ihmiselle on luontevaa rakastaa valoa ja järjestystä ja luoda ympärillemme uudenlaisen järjestyksen muotoja, luonnonuskova ei taistele sitä vastaan kynsin ja hampain. Ihmiselle rakas rauhallinen rakentelu ei ole koko totuus siitä miten monimutkainen, elävä maailma syntyy, monimuotoistuu ja säilyy. Ihmisen osana ei ole pelätä pimeää. Elämme pikku elämämme puitteissa joita myös synkkä luoja on muovaamassa, sillä muutenkaan emme voisi elää. Synkän jumalan käsite on siis kosmologinen myytti. En tiedä, mitä Esivanhemmat siitä ajattelivat, mutta myyttien kestävyys perustuukin juuri siihen että yhä uudet sukupolvet löytävät niistä uusia merkityksiä muuttuvassa maailmassa. Minä muistan Joukahaista ajatellessani iloita olemassaolon ihmeestä- niin kauan kuin voin. Muistan, että on syytä kohdata myös pelottavat, käsittämättömät ja kaoottiset asiat rohkeasti. Maailma joka olisi pelkkää valoa ja hyvää järjestystä ei olisi ihmisten maailma.

Sama uskontoneutraalisti: kosmologiassa tunnetaan ”Kultakutrin arvoitus”, josta kreationistit ovat repineet paljon riemua. Maailmankaikkeus näyttää hienosäädetyltä juuri ihmisenkaltaisten olentojen tarpeisiin nähden. Maailmassamme luonnonvakiot ovat juuri oikeanlaiset ja planeettammekin on varsin täydellinen. Eikö tämä jos mikä todista siitä että jossakin on älykäs suunnittelija? Ilmiölle on kuitenkin yksinkertainen selitys: me olemme täällä, koska tämä on sellainen universumi jossa se on mahdollista. Jos esimerkiksi galaksien muodostuminen ei olisi mahdollista tai universumi tuhoutuisi hyvin nopeasti syntymänsä jälkeen, ei siellä myöskään voisi esiintyä ihmisiä ihmettelemässä huonoa järjestystä. Jos planeettamme olisi elinkelvoton, sitä ihmettelisivät korkeintaan muilla planeetoilla kehittyneiden sivilisaatioiden astronomit. On mahdollista, ettei universumimme erinomaisessa sopivuudessa ole mitään merkillistä. Ehkä universumimme on vain yksi osa multiversumia. Ehkä se on syklinen ja elämme sellaisessa syklissä jossa kaikki on juuri sopivasti. Ehkä emme vielä tiedä kaikkea ja on olemassa kaiken teoria joka osoittaa, että kosmisten vakioiden ja muiden "hienosäädettyjen" piirteiden olemassaolo johtuu siitä että vain tällaisen universumin olemassaolo on mahdollista. Ehkä saamme tämänkin joskus selville, ehkä emme. Fakta kuitenkin on, että sopivuudestaan huolimatta universumimme on alkanut tieteen edistymisen myötä alkanut näytttää kummalliselta ja jotenkin rujolta. Näkyvän aineen osuus on vain muutamia prosentteja ja suurin osa kaikkeudesta koostuu jotenkin huolestuttavan oloisesta, universumin laajenemista kiihdyttävästä pimeästä energiasta. Siitä huolimatta tämä on universumi jossa tietoiset eläimet voivat elää ainakin hetken ajan, kun keskikokoiset ja pienet tähdet loistavat ja galakseissa riittää yhä kaasua uusien tähtisukupolvien muodostamiseksi, etenkin kun silloin tällöin vanhat tähdet räjäyttävät pintakerroksensa supernovina jotka tuhoavat kokonaisia aurinkokuntia...mutta samalla tarjoavat rakennusaineita uusille. Ei kuitenkaan ole sopivaa ahdistua tuntemamme kaltaisen elämän väliaikaisuudesta ja kaiken lopussa vaanivasta universumin lämpökuolemasta. Maailmankaikkeutemme ei ole perimmiltään vain lohduttoman tyhjä ja enimmäkseen vihamielinen paikka joka koostuu yli 90-prosenttisesti pimeästä energiasta ja aineesta, jossa tähdet ovat toivottoman kaukana toisistaan ja jonka kohtalona on hiipua ikuisesti tyhjään ja kylmään lämpökuolemaan. Tällaisenaan, tämä on paikka joka mahdollistaa elävien planeettojen ja niiden myötä meidänkin olemassaolomme ja lukemattomat ihmeet kaupan päälle. Voimme kuvitella esteettisesti tyydyttävämmän universumin- mutta mikä olisi eleganssin hinta? Synkkyys, satunnainen tuho ja kaaoskin ovat elättämässä meitä ja luomassa maailmankaikkeutta joka toistaiseksi on meille juuri sopiva.

posted under , , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments