Vanhenemista Ciceron seurassa

sen sijaan ne, jotka etsivät kaiken hyvän itsestään, eivät voi pitää pahana mitään, mikä johtuu luonnon välttämättömyydestä. Tällaista on ennen muuta vanhuus. Kaikki toivovat pääsevänsä siihen, ja siihen päästyään he moittivat sitä: näin epäjohdonmukaista ja nurinkurista on typeryys.

-Marcus Tullius Cicero, Vanhuudesta

Aikamme suhtautuu vanhenemiseen jakomielisesti. Toisaalta on erittäin paheksuttavaa tavoitella elämältään tarmokkaammin jotakin muuta kuin mahdollisimman pitkää ikää, toisaalta taas korkean iän saavuttaminen on tappio ja häviö jota pitää peitellä kaikin mahdollisin keinoin. Vanhuuden kuva on rappion, luopumisen ja nöyryytysten kuva joka alkaa ensimmäisistä harmaista hiuksista jotka värjätään inhoten piiloon ja päättyy surkeaan kuoleman kaipuuseen laitokseen hylättynä. Paitsi jos Rooman tunnetuimmalta ajattelijalta, reetorilta ja valtiotaidon yleismieheltä Cicerolta kysytään, ja kannattaisi kyllä kysyä.

Oman vanhenemiseni olen huomannut lähinnä siitä, että elämä on alkanut tuntua rajalliselta tavalla jota kymmenen- viisitoista vuotta sitten ei osannut kuvitellakaan. Elämällä on paitsi alku, myös suunta ja tuntemattomassa tulevaisuudessa loppukin. En enää lykkää asioita epämääräiseen tulevaisuuteen yhtä kevytmielisesti kuin nuorempana, enkä kuvittele että ehdin tekemään kaiken mitä päähäni pälkähtää ”sitten joskus”. Aika kiitää edelleen, mutta samalla siitä on tullut arvokasta. Uusi elämänvaihe tuo tullessaan uusia ajatuksia ja uutta perspektiiviä. Nuoruudesta koitan pitää matkassa sen mitä pidän siinä ikävaiheessa arvokkaana: uteliaisuuden, uskon hyvyyteen, sekä tietysti pikkuisen annoksen tervettä hullunrohkeutta. 

Keski-iässä ihmistä odottavat uuden viisauden ja uusien haasteiden lisäksi myös uudet sudenkuopat, joista minulla jo on enemmän kuin aavistus. Pessimismi, kyynistyminen, katkeroituminen, kovasydämisyys, itseensä käpertyminen, pahansuopuus ja ahneus niittävät Entisiä Nuoria Idealisteja oikealla ja vasemmalla. Hiljaisempi, joskin yhtä yleinen ja yhtä tuhoisa pahe on itsearvostuksen lasku, jos omanarvontunto on sattunut kiinnittymään pinnallisiin seikkoihin. Kun siirrytään polvea myöhemmäksi, vireään vanhuuteen, on jo melko harvinaista tavata hiljan edesmenneen tuttavani kaltaisia ihmisiä jotka herättävät nuoremmissa ihailua ja toivoa kypsän persoonansa, eivätkä vain onttojen (ja kovaa vauhtia murenevien) vanhempien kunnioittamisen tapojen vuoksi. Sen sijaan että keskittyisin pitämään nuoruuden merkeistä kiinni yhä hysteerisemmin tai nielisin alistuneena uskomuksen siitä että keski-ikäisen osa on olla nolo tylsimys, olen ottanut tavoitteekseni kerätä ikää niin luontevan arvokkaasti kuin vain osaan. Ehkä se on vaikeampaa nuoruutta palvovassa kulttuurissa kuin Ciceron ja Cato vanhemman maailmassa, mutta entä sitten? Toivon että nuoremmat voivat joskus katsoa minuun ja huomata, että tulevaisuus on muutakin kuin hidasta luopumista ja raskasta taistelua vääjäämätöntä vastaan.

Kun ruumis alkaa kesyyntyä, henki siis loistakoon yhä kirkkaammin! Miten tämän saavuttanut, itsensä hyväksyvä ihminen voi olla nolo ja epäkiinnostava? Voiko hän olla hiljaisesti eläessäänkään hyödytön ja säälittävä? Miten sellaisen ihmisen viehätysvoima voi heikentyä kenenkään järkevän silmissä? Sellainen ihminen ei ole sekundaversio nuoresta kaunottaresta tai urheilijasankarista, vaan ihminen joka on yhä enemmän itsensä, elämänkokemuksen sopivasti pehmittämä ja hyvien harrastusten sivistämä. Hänellä on menschlickeitiä, sydämen sivistystä ja luonteen jaloutta, ihmisyyden taidetta. En tiedä, ovatko käsitteen kehittäneet rabbit kanssani samaa mieltä siitä että menschlickeit on hyve joka vaatii kehittyäkseen opin lisäksi myös elämänkokemusta. Iän karttuessa parhaassa tapauksessa kohenee myös ihmisen kyky olla toisia varten, niin että he muistavat oman arvonsa ja arvokkuutensa. Mensch on huomiotalouden vastavoima, ihminen jonka seurassa muutkin uskaltavat olla aitoja. Hänellä on kehittynyt arvostelukyky, mutta samalla hän lempeästi hyväksyy muut karvoineen ja nahkoineen eikä suhtaudu liiallisen ankarasti ihmisluonnon heikkouteen. Hän ei riennä tuomitsemaan ja paremmintietämään vaan kuuntelee ja jaksaa olla myötätuntoinen. Sellaisia ihmisiä tarvitaan aina. Arvelen, että heidän kypsyttämisensä vaatii opin lisäksi myös aikaa ja ymmärrystä siitä mihin suuntaan on viisasta pyrkiä nuoresta pitäen.

Koska Cicero on tämän kirjoituksen suuri retorikko, saakoon hän kuitenkin viimeisen sanan.

”Ylipäänsä sopivimpia aseita vanhuuteen, Scipio ja Laelius, ovat tieteiden ja hyveiden vaaliminen. Jos on ikänsä niitä viljellyt, ne kantavat pitkän ja täyteläisen elämän päätteeksi ihmeellisiä hedelmiä, eivätkä ainoastaan siten että ne eivät koskaan jätä meitä yksin…”


Marcus Tullius Cicero, vanhuudesta

posted under , , |

2 kommenttia:

kaisumarjatta kirjoitti...

maailma on muuttunut sitten vanhojen filosofien jälkeen. vain erittäin viisas ja varakas vanhus voi elää onnellista vanhuutta.. köyhät lesket, pientä eläkettä saavat kaikki apu on ostettava, lääkärit ei välitä, ja nykyajan lapsetkin unohtaa mummot. yksinäisiä vanhuksia kuolee hyvinvointi valtiossa hylättynä kun kukaan ei välitä. olisi todella tarpeen jonkun puolueen ottaa tosissaan eläkkeellä elävät tosissaan , mikään puolue ei välitä aidosti, ei vasemmisto enempää kuin muutkaan. oltas suuri äänestäjä joukko, kun älyäisivät ruveta ajamaan eläkeläisten hyvin vointia, sehän on edessä jokaisella nuorella. ellei kuole nuorena

Saara R kirjoitti...

Harva puolue tosiaan nostaa esiin yksittäistä huono-osaisten ryhmää, sillä se menee helposti siihen että pistetään köyhät kilpailemaan murusista ja siitä kenellä on kurjinta. Minusta kaikki kärsimys on pahasta, niin lasten kuin vanhustenkin.

Kannattaa miettiä, mille puolueelle suurin ongelma ovat huono-osaiset yleensä, ja mille se että verotus on liian korkeaa...

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments