Punavihreä tulevaisuus alkoi Vasemmiston puoluekokouksessa


Olisipa kiva putkahtaa takaisin blogiin vaikka saaristolomalta. Sen sijaan täällä on paahduttu (ja kaivettu kasvimaata) helteessä, käytetty parikin kertaa Lumpparia eläinlääkärissä, valmistauduttu puoluekokoukseen ja vietetty viikonloppu siellä.  No, mahtuu sekaan sentään piipahdus Nightwishin keikalla Sauna Open Air:issakin. Huominen on vielä kiirepäivä, mutta sen jälkeen elämä alkaa taas toivon mukaan hiukan rauhoittua.

Viikonlopun kuitenkin vietin puoluekokouksessa Uudenmaan edustajana. Kokouksesta olisi paljonkin kerrottavaa, mutta sen kohokohta (minun mielestäni) oli Punavihreä tulevaisuus- asiakirjan hyväksyminen. Asiakirjassa maalataan se tulevaisuus jota kohti Vasemmisto pyrkii. Sellaisena, se sisältää paljon ihanteita jotka saattavat olla käytännön tasolla ristiriitaisiakin. Punavihreän asiakirjan kuvaama tulevaisuus on vielä kaukana nykypäivän todellisuudesta. Juuri siksi se onkin tärkeä. Toisaalta on muistettava, että 1900-luvun alussa työväenliikkeen vaatimukset esimerkiksi vuosilomista ja viisipäiväisestä työviikosta olivat aivan yhtä kunnianhimoisia tavoitteita. Silti ne saavutettiin.

Tämän päivän politiikka näyttäytyy usein lyhytjänteisenä päivänpolitikointina, irrallisten heittojen tekemisenä ja reagoimisena kaoottisen talouden ”välttämättömyyksiin”. Punavihreä asiakirja on Vasemmiston yritys muuttaa tilannetta ja palauttaa suuret kertomukset politiikkaan. Kun mielessä on suuri visio, myös käytännönläheisestä ja nopeatempoisesta päivänpolitiikasta tulee sekavan säntäilyn sijasta pieniä askelia matkalla parempaan. Käytäntö ja arkirealismi ovat kyllä hyviä asioita, mutta ne eivät riitä pidemmän päälle suuriin yhteiskunnallisiin muutoksiin tähtäävän kansanliikkeen käyttövoimaksi. Muutoksen tarve taas näkyy sekä heikossa reagoimisessa ympäristökatastrofin realiteetteihin, että tavallisten kansalaisten kokemaan voimattomuuteen talouden ylivallan edessä.

Suomalaisessa politiikassa Vasemmisto on pitkään ollut altavastaajan asemassa. Olemme puolustautuneet, torjuneet ja reagoineet. Punavihreän asiakirjan visio antaa kuitenkin perustan josta käsin on mahdollista aloittaa muutos tässäkin asiassa. Sen avulla voi tehdä näkyväksi se että nykyinen vaihtoehdottomuuksien ja välttämättömyyksien retoriikan sumentama oikeistopolitiikka on aivan yhtä paljon tietyn ideologian ajamista kuin vasemmistolainen vaihtoehtokin. On aivan järkevää kysyä, miksi politiikan kärkitavoitteena ei ole entistä reilumpi, tasa-arvoisempi ja luonnonvarojen rajallisuuden paremmin huomioonottava maailma. Miksi kurjistuminen, demokratian hapertuminen, ekokatastrofin kiihtyminen ja yhteiskunnan koventuminen olisivat jotenkin luonnollisempaa kehitystä kuin suunnan muutos parempaan?

Punavihreä asiakirja on nimensä mukaisesti punavihreä. Ihmisen ja ympäristön hyvinvointia ei nähdä keskenään kilpailevina tai vastakkaisina arvoina, vaan ne tukevat toisiaan. Vasemmiston kantava ajatus siitä ettei inhimillisessä yhteiskunnassa heikkoja panna kilpailemaan rikkaimpien pöydältä putoilevista murusista, on yhä mukana. Solidaarisuus ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus ovat yhä vahvasti läsnä. Uusi vasemmistolainen unelma on kuitenkin aikaisempaa työväenliikkeen tavoiteohjelmaa laajempi. Maapallon resurssien rajallisuus ei enää ole asia joka politiikassa tulee ottaa huomioon, vaan fakta joka on kaiken toiminnan ja ajattelun lähtökohta. Miltä se käytännössä näyttää, siitä asiakirja esittää vain yksittäisiä nostoja. Ne ovat alku, mutta eivät tietenkään lopullinen vastaus. Asiakirja on tarkoitettu keskustelun käynnistäjäksi, ei sanelemaan Ainoita Oikeita Totuuksia. Varmaa on vain se, että puheet siitä miten Vasemmistoliitto on menneeseen aikaan jämähtänyt teollisuusäijien puolue, voidaan punavihreän asiakirjan hyväksymisen myötä kuopata. Tämän päivän Vasemmisto on edistyksellinen, idearikas ja työtä pelkäämätön kansanliike joka ei pistä päätään pensaaseen globaalin luokan haasteidenkaan edessä.  


Punavihreä asiakirja on myös hyvin positiivinen, humanistinen visio. Se on raikas veto tässä vihan, kilpailun ja epävarmuuden ilmapiirissä johon olemme 2000-luvulla ajautuneet. Ja epäilemättä on paljon niitä joiden mielestä myönteinen, optimistinen pohjavire on riittävä peruste leimata asiakirja utopistien haihatteluksi. Sitä positiivisuus ei kuitenkaan ole, vaan yksi vaihtoehto suhtautua edessä oleviin haasteisiin. Terve optimismi on uskoa siihen että yhdessä työtä tekemällä suuretkin unelmat ovat saavutettavia. Vastarinta libertarististen ”realiteettien” edessä ei ole pelkästään suotavaa, vaan myös mahdollista. Valittavanamme ei ole vain periksiantamisen eri sävyjä, vaan myös muutos parempaan. Punavihreä asiakirja on paikoitellen radikaali, mutta sen optimismille antaa minusta paljon voimaa näin alkuun se, että sitä eivät ole tuottaneet yksityisajattelijat vaan kokonainen poliittinen puolue. Tästä on hyvä jatkaa.

ps. Linkitän kokouksessa hyväksytyn asiakirjan lopullisen version tähän postaukseen heti kun se tulee nettiin.

posted under , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments