Kun olkiukko alkoi käyttäytyä huonosti

Eikö Vasemmistoliitto ole enää duunareiden ja köyhien asialla? Miksi Punavihreä tulevaisuus- asiakirjassa puhutaan yhtäkkiä kasvisruuasta ja luonnonvarojen rajallisuudesta joka on ristiriidassa Ikuisen Kasvun ideologian kanssa? Ovatko tehdassalit ja koneöljy ihan out? Puoluekokousasiakirjamme ovat saaneet mediassa hieman hämmentyneen, paikoittain jopa tyrmistyneen, vastaanoton.

Minusta Vasemmisto on duunareiden ja vähäosaisten asialla paremmin kuin koskaan. Nyt vain haastetaan se luutunut (ja ilmeisen hyvinvoiva) käsitys siitä että ympäristöarvot ja ihmisten hyvinvointi olisivat toisilleen vastakkaisia. Vasemmistolla ja Vihreillä on myös selvä ero. Siinä missä Vihreät ovat karttaneet pysyvää asemoitumista oikeisto-vasemmisto- akselilla, Vasemmiston asema on selvä. Tämän seurauksena Vihreissä on ajoittain kuulunut hyvinkin ”turkooseja” kantoja ja ns. vihreän kapitalismin idean taakse asettumista. Vasemmisto puolestaan hahmottaa myös ympäristökysymykset sosiaalisesti oikeudenmukaisen yhteiskunnan kontekstista käsin. Vihreä elitismi on Vasemmistolle hyvin vierasta. Punavihreä asiakirja on radikaali paketti siinä mielessä, että eettisyys otetaan siinä talouden ja yhteiskunnan peruslähtökohdaksi, ei ylellisyydeksi jota voi harrastella jos siihen on varaa ja kaipaa jonkinlaista imagonkohotusta. Miltä yhteiskunta näyttää, kun Talouden sijasta inhimillisyys saa päättää?

Entä duunarit? Ensinnäkin, tämän päivän työmarkkinoilla teollisuuden vakituisissa työsuhteissa olevista perusduunareista on tullut hyväosaisia. Nykypäivän työmarkkinoilla on paljon ihmisiä joille perinteinen vakituinen työsuhde on vain kaukainen haave. Niinsanotuista epätyypillisistä työsuhteista on tullut vaivihkaa varsin tyypillisiä, kuten myös vuosikausien työttömyys- ja tukityökierteestä. Nollatyösopimukset, ikärasismi sekä osa-aikaisten ja pienipalkkaisten työntekijöiden ilmestyminen tukiluukuille kertovat karua kieltä siitä kenellä on valta tämän päivän työmarkkinoilla ja keiden on pakko suostua lähes mihin tahansa. Fiksu duunari tiedostaa tämän ja on valmis osoittamaan solidaarisuutta. Vaikka oma työsuhde näyttäisikin hyvältä, kolmikantayhteistyön yskiminen, joukkoirtisanomiset, pätkä- ja silpputöiden sekä nollatyösopimusten yleistyminen voivat äkkiä kolahtaa niidenkin kohdalle joiden asema on ollut edellisinä vuosikymmeninä turvattu. Tämän päivän vasemmisto ei enää voi olla vain teollisuustyöläisten edunvalvoja, vaan sen on palattava lähemmäksi työväenliikkeen juuria ja tarkasteltava työelämän epäkohtia laaja-alaisesti. On purettava erilaisten omistamattomien ryhmien välisiä raja-aitoja ja ymmärrettävä, että tavallisilla ihmisillä on sittenkin paljon yhteisiä asioita ajettavanaan. Kansa ja sen luoma hyvinvointivaltio voivat pärjätä, jos nurkkakuntaisen kinastelun sijasta pystytään tekemään yhteistyötä ja tukemaan myös niiden työntekijäasemassa olevien (mukaan lukien pienyrittäjät ja työttömät!) asemaa joiden murheet eivät suoraan kosketa omaa arkea.

Oman sävyn keskusteluunsa tuo toki reaalipolitiikka. Vasemmisto on hallituksessa, ja omasta puolestani olen tyytyväinen ministereihimme. Fakta kuitenkin on että olemme paitsi yksi kuudesta hallituspuolueesta, myös pieni puolue emmekä voi siten diktaattorin ottein määrätä kaikesta. Välillä on tehtävä kompromisseja, ja välillä on kärsittävä suoranaisia tappioita. Jos haluaa nähdä Vasemmistolta vielä vaikuttavampia menestystarinoita, sitten kannattaisi liittyä joukon jatkoksi petaamaan parempaa kannatusta seuraavissa eduskuntavaaleissa. Puolueessa on monia mielipiteitä siitä, onko hallitusyhteistyö ollut niskaan lentäneen kuran arvoista. Se on pelkästään hyvä asia, sillä olemme kieltämättä niin kaukana yhteiskunnan niskan päällä olevista oikeistolais-libertaristisista arvoista, että jatkuva hereilläolo ja keskustelu on tarpeellista. Vasemmisto ei ole, eikä sen ole mitään syytä olla yhden totuuden puolue jossa ei ole tilaa kriittiselle keskustelulle. Niitä joiden mielikuva Vasureista on yhä Rakasta Johtajaa sokeasti seuraava työläisarmeija, tämä kaikki nykyaikaisuus saattaa kyllä häiritä.


Vasemmiston kriitikot ovat rakentaneet hartaudella Vasemmistosta kuvaa vanhaan maailmaan ja sen luokka-asetelmiin jämähtäneenä yhden totuuden puolueena. Mutta mepäs olemmekin visioineet uuden ihanteen joka lähtee tämän päivän haasteista ja ongelmista ja kytkee arjen hiljaisen kurjistumisen suuriin, jopa globaaleihin trendeihin. Sekään ei näyttäisi kaikille kelpaavan. Olkiukko jonka piti olla jo vähän homeessa, on alkanut käyttäytyä huonosti. Eikä loppua näy. 

posted under , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments