Kesäpäiväkirja

Monella on omakotitalo, mutta yksityinen viidakko on vähän harvinaisempi. Meidän viidakkomme kasvaa melkein silmissä ja on niin rehevä että kätkisi helposti vaikka pieniä leijonia.

 photo DSCN3071.jpg


Ruusupensaat ovat jääneet vähän oman onnensa nojaan, mutta tuntuvat suhtautuneen ymmärtäväisesti. Agneksen kermankeltaiset kukat ovat upeita.

 photo DSCN3636.jpg

Tämän ruusun nimeä en tiedä, mutta se kuuluu paikan alkuasukkaisiin. Kukat näyttävät aika tavanomaisilta, mutta tuoksu on tajuttoman voimakas. Näistä tekisi vaikka hajuvettä...


 photo DSCN3639.jpg

Kun Kokkeliksen syntymäpäivä alkoi lähestyä, Puoliso alkoi varmistelemaan että kai minä teen syntymäpäiväkakkua. Teinhän minä, kun syöjiäkin löytyi. Kakusta tuli samanlainen omenahillo- ja kreemitäytteinen kinuskikakku kuin omasta syntymäpäiväkakustani, sillä erotuksella että tämän päälle askartelin kokonaisen lauman pikkukoksuja. Nams! Päivänsankari itse söi kakun sijasta voikukkia.

 photo DSCN3103.jpg


On ollut kuumaa ja kiirettä, ja käsityönurkassa sitä myöten hiljaista. Kirjanmerkin sain kuitenkin valmiiksi. Taustapuolelle kiinnitin palan kartonkia kaksipuolisella teipillä.

 photo DSCN3641.jpg

Kirjanmerkin valmistuttua uhkasin jäädä käsityöttömäksi. Ei auttanut kuin aloittaa uusia ikuisuusristipisto. Tämä (eli Dimensions Peonies and Canterbury Bells) on yhtä iso kuin edellinenkin, mutta vaikuttaa muuten hiukan helpommalta pisteltävältä. Ainakin toistaiseksi. Se esittää epämääräistä kukkasta ja vihreää hässäkkää. Jonakin päivänä siitä pitäisi tulla tällainen. Eli hieno (paitsi että nuo hentoiset kellot eivät taatusti ole maariankelloja).

 photo DSCN3634.jpg


Kasvimaasta saatte kuvia vasta kun olen kerennyt taas kitkemään sen. Sen sijaan esittelen amppelitomaatin jonka hankimme tänä vuonna ovenpieleen perinteisen kukka-amppelin sijasta. Pikku tomaatit ovat alkaneet kypsyä lupaavasti rakkauden ja eau de Koksun voimalla...

 photo DSCN3640.jpg

Iltaisin on yleensä armoton väsy, mutta superkuun nousuun asti jaksoimme valvoa. Valoisassa kesäyössä ei ole paljon nähtävää pyjama-astronomeille, mutta pastellinenhohtoinen kuutamo palkitsi odottajansa.

 photo DSCN3625.jpg

posted under , , |

4 kommenttia:

Keskeneräinen kirjoitti...

Pikkukoksut ovat mielettömän hienoja, kuinka tuollaisia raatsii syödä!

Saara R kirjoitti...

Kiitos! Sokerimassakoristeet eivät maistu kovin kummoiselle, joten ne voi hyvin jättää myös syömättä. :)

loves2spin kirjoitti...

How lovely!

Michelle May-The Raspberry Rabbits kirjoitti...

I love the bunnies on the cake!

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments