Kesä ja himokkaat katseet

Rosa Meriläisen kirjoituksesta alkanut keskustelu miesten himokkaista katseista on pysynyt elinvoimaisena blogistaniassa niin monta päivää, että tällainen hitaampikin ajattelija ehtii mukaan. 

Oikeastaan minulla on antaa keskusteluun vain yksi huomio: taas kerran keskustelussa menevät iloisesti sekaisin miesten osoittama ihailu ja vallankäyttö maskuliinisen seksuaalisuuden avulla.

Pitkät katseet ovat tyypillinen seuranhakupelin avaus. Silloin viesti on myönteinen (vaikkei tietenkään välttämättä tervetullut): sinä olet poikkeuksellisen vetävä. Hissikatseessa ei ole kysymys tästä. Se on vallankäytön yritys, joka viestittää: "Ole sinä olevinasi miten pätevä ja asiallinen vain, pohjimmiltasi olet kuitenkin vain kimpale lihaa jolla on arvoa vain seksileluna. Teoillasi ja ajatuksillasi ei ole mitään merkitystä sen faktan rinnalla että sinulla on tissit." Vaikka havaittavissa teoissa on paljonkin yhteistä, viestit ovat lähes vastakkaisia. Mikä olisikaan kauempana aidosta ihastumisesta kuin mitätöinti?

Edetään hitaasti, sillä ajatus on vaikea: tällainen vallankäyttö voi muistuttaa ulkoisesti imartelua, mutta se on siitä silti kaukana. Siksi on aika jännää, miten tämä(kin) keskustelu (hyvin samaan tapaan kuin raiskauskeskustelut huonoimmillaan) taantuu nopeasti uhrin raatelemiseksi. Jos nainen ottaa puheeksi sen että miesten himokkaat katseet häiritsevät, hänet voi vaientaa näppärästi sanomalla jotakin sen tapaista kuin "Kuvitteleeko tuo muka olevansa niin hyvän näköinen?" Myös seksismin klassikko "Todellisuudessa naiset haluavat, välillä oikein kerjäävät, sitä" on kaivettu matalasta haudastaan. Se puolestaan on universaaliväite, jonka riittää tunnetusti kumoamaan yksikin vastakkainen todiste. Se tulee tässä: allekirjoittanut ei välitä olla himokkaiden katseiden kohde. Kun universaaliväite on näin tullut kumotuksi, on meidän pääteltävä että siihen takertuvat todellisuudessa yrittävät esittää väitteen varjolla näkemyksensä joko siitä millaisia naiset heidän fantasioissaan ovat, tai millaisia naisten tulisi heidän mielestään olla. Todellisuus on ilkeä kun se alkaa ryppyillä kauniille haavekuville.

Uhrin syyllistämistä on myös sanoa, että hissikatseen nostaminen yleiseksi puheenaiheeksi on väärä tapa reagoida. Että fiksu nainen osaisi pistää porsaan ruotuun napakasti ja paikan päällä. Tai ottaa huumorilla ja olla välittämättä pienistä. Epäilemättä näin, mutta todelliset ihmiset eivät ole jatkuvassa puolustusvalmiudessa. Eikä meidän, koira vieköön, tarvitsekaan! Oikeille ihmisille (tai ainakin minulle) se nasevin vastaus tulee usein mieleen kun tilanne on jo ohi. Eikä tämä tosiasian myöntäminen ole vapaan valtakirjan antamista häiriköille, vaan sitä että laajemman huomion kiinnittäminen arkipäivän seksismiin voi olla fiksu veto. Koska puheena on nyt vallankäyttö, voidaan epäillä ettei porsastelijaa edes pistä tehokkaimmin ruotuun uhri joka antaakin takaisin, vaan vertaisten (siis toisten miehekkäiden lihaasyövien heteromiesten) paheksunta. Tämänkin ratkaisun tiellä on monta estettä: ensinnäkin se että rauhaarakastavien ihmisten on vaikeaa havaita häirintää ympäristössään, etenkin jos havaintoja tehdään etuoikeutetusta asemasta käsin. Suomeksi sanottuna, miesten voi olla vaikea havaita ja tunnistaa naisiin kohdistuvaa häirintää, eikä tämä siis johdu siitä että miehet olisivat puupäitä, vaan itse todellisuus on tarkkaa havainnointia vastaan. Toisaalta, jo nimikin viittaa siihen että hissikatse ei yleensä tapahdu julkisesti vaan semiyksityisissä tilanteissa. Tekijän on helppo kiistää tapahtunut. Näihin ongelmiin auttaa yleinen asenneilmaston muutos...ja sen käynnistämiseen julkinen keskustelu on tehokas keino.

Seksuaalisuus ei ole vain sisäisiä tiloja, vaan se on myös kommunikaatiota. Seksuaalisilla teoilla voidaan siis kommunikoida monenlaisia asioita, joista kiinnostus on vain yksi. Esimerkiksi alistamista. Siksi minusta onkin alkanut tuntua siltä, että tästäkin pälkähästä voisi ehkä pelastautua tilannetajun käsitteen avulla. Tilannetajun soisi kertovan, että riippumatta siitä onko motiivina vilpitön kiinnostus vai vallankäyttö, tietyt tilanteet ovat yleisesti ottaen sopimattomia paikkoja tuoda seksuaalista kiinnostusta esille. Toisin sanoen, on paikkoja ja aikoja (kuten työpaikka ja työaika), jolloin alkeelliset käytöstavat omaava ihminen lähtee siitä oletuksesta että toinen ei tahdo seksuaalissävytteistä huomiota. 

Seuraava kysymys tietysti on, mitä tehdä naisille jotka eivät ymmärrä olla siveitä vaan pukeutuvat kaikesta huolimatta huomiota herättävästi ja kävelevät pylly viehkosti keinuen. Jep. Nekin naiset on fiksua jättää rauhaan, jos niihin törmää esimerkiksi töissä tai siihen rinnastettavissa tilanteissa. Naiset kun voivat esimerkiksi pukeutua "huomiotaherättävästi" muistakin kuin siitä ensimmäisenä puutteenalaiseen mieleen tulevasta syystä. Ehkä he haluavat vain olla muodikkaita. Ehkä heillä on kuuma. Ehkä tuo nainen pukeutuu mielikuvitusta kiihottavan peittävästi siksi että tykkää sellaisista vaatteista. Ehkä nainen ei ole yksinkertaisesti ajatellut asiaa valitessaan päivänasua. Perimmiltään, asia on kuitenkin sillä lailla että vaikka nainen mitä tekisi, hän ei voi pakottaa miestä ilmaisemaan kiinnostusta. Itsensä hillitseminen on aito vaihtoehto viriileimmällekin alfaurokselle. Ehkäpä hukassa ovatkin pelisäännöt siitä, missä ja milloin seksuaalisen kiinnostuksen esille tuominen on vaan sopimatonta, vaikka kuinka provosoitaisiin. Ehkä on tarpeen sanoa julkisesti että törppö on hän joka törpösti tekee.

posted under , |

4 kommenttia:

v.a. kirjoitti...

On todella hyvin, hyvin hankalaa päätellä aamulla päällensä laittamasta asusta, minkälaisia mielikuvia tuntemattomien miesten mielissä herää sen päivän aikana nähdessään asun. Joskus kiinnostusta viriää, vaikka olisi pukeutunut tavanomaiseen t-paitaan ja verkkareihin! Mitään erityistä asua siihen ei todellakaan tarvita. Eikä edes niitä "suuria tissejä", jotka näissä keskusteluissa aina nostetaan esiin. Jollakin voi olla vaikka kauniit silmät. Pitäisikö silloin siis käyttää jatkuvasti tummia laseja työpaikalla?

Olen siis huomannut, että "viettelevyys" on pitkälti katsojan oman mielikuvituksen varassa. Ja sen kulkua on hyvin vaikea etukäteen alkaa arvailemaan. Ylipäänsä on täysin mahdotonta mennä toisen, saati lukuisten toisten pään sisälle ja alkaa arvailemaan minkä tyyppisiä ajatuksia heidän mielessään herää mistäkin. Käsittääkseni ainostaan Jumala pystyy siihen. Miten ajatustenlukutaitoa siis voisi vaatia naisilta?

Todellisuudessa peittävätkään vaateet eivät välttämättä suojaa ahdistelulta. Käsittääkseni edes burkha ei ole sellainen vaate. Ylipäänsä kommentit naisten "viettelevästä" pukeutumisesta keskusteltaessa seksuaalisesta häirinnästä tuovat mieleen islamismiin liittyvän naisten kontrolloinnin.


Saara R kirjoitti...

No näinpä.

Miehilläkin on monia makuja.
Sitä paitsi peittävä pukeutuminen voidaan tulkita mielikuvitusta kiihottavaksi. Ja jos pukeutumisella yrittää viestittää "olen varattu" tai "ei kiinnosta", kyllä jossakin on aina näitä jumalanlahjoja joille viileänoloinen nainen on vain houkutteleva haaste ja jotka kuvittelevat olevansa juuri se poikkeus jota nainen on ikänsä etsinyt. Juuei. Niin kauan kun naisilla ei ole yliluonnollisia kykyjä, naisten muuttuminen ei ole ratkaisu siihen että miehet käyttäytyvät huonosti.

Burkhassakin voi kävellä ja elehtiä viettelevästi, puhua houkuttelevalla äänellä, vilautella sen alta nilkkojaan "muka vahingossa" jne. Koraanissakin muuten käsketään miehiä laskemaan katseensa ENNEN kuin otetaan kantaa uskovaisten naisten pukeutumiseen...

WeirdRockStar kirjoitti...

Remppamiehet oppivat aika nopeasti että kostan teetättämällä ilmaisia töitä.
Jännä juttu, olen asunut muutamassa maassa ja matkustellut useammassa. Suomi on AINOA maa jossa olen tullut niin kohdelluksi naisena, ei missään muualla. Päin vastoin. Suomeen palattua joutui uudelleen opettelemaan avaamaan omat ovet ja antamaan miehille sen sijaan tietä. Joten paskabarometri on aika nollilla noiden urpojen suhteen. Kerran muistan verbaalisesti hyökänneen yhden ukon päälle keskussairaalan hississä ihan kybällä ja pajatin sille että mikä helvetin apina sä oikein olet! Eikö sulle ole opetettu edes alkeellisia käytöstapoja vai oletko sä noin tyhmä ettet tajua kuinka käyttäydytään muita ihmisiä kohtaan?!? Mikäs sun nimes on? Jotkut alkaa tässä vaiheessa uhkailemaan jonka jälkeen kaivetaan kännykkä esille, kysytään nimi ja näppäillään 112 jonka jälkeen alkueläimelle ilmoitetaan että laittomasta uhkauksesta saa Suomessa joko päiväsakkoa, maksimissaan kaksi vuotta häkkiä. Tässä vaiheessa urpot juoksee karkuun ja lujaa.
Tietty kaikkista naisista ei tähän ole- turvallisempaakin lienee ottaa passiivisempi asenne. Itse olen niin täynnä noita jurvia että koulutan siispä muidenkin puolesta.
Amen.

Saara R kirjoitti...

Tuo turvallisuuspointti on tärkeä. Sinulla on tiukka asenne, ja minä olen iso nainen...mutta kun on tosiaan kyse semiyksityisissä tilanteissa tapahtuvasta häirinnästä ja siitä että röyhkeys ja vallanhalu eivät ole piirteinä kovin kaukana aggressiosta, on varmasti paljon naisia jotka eivät uskalla aloittaa pikakoulutussessiota koska pelkäävät fyysisen turvallisuutensa puolesta. Etenkin kun täällä usein ymmärretään väkivaltaa jota on ensin provosoitu päätä aukomalla...

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments