Parempi kai myöhään kuin ei silloinkaan

Uusin internet-vihapuhekohu on vallannut Hesarin ja kiinnittänyt kansakunnan huomion ylintä valtiojohtoa myöten. Jo oli aikakin. Kenenkään ei tosiaankaan pidä elää pelossa, ja valtakunnan lain on yletyttävä myös verkossa tapahtuvaan kanssakäymiseen. Olen kuitenkin hiukan ihmetellyt, miksi tämä herääminen tapahtuu juuri nyt (eli taas jotenkin jälkijunassa). Miksi juuri suomenruotsalaisiin kohdistunut vihakampanja on herättänyt päättäjät?

Miksi kansakunta ei närkästynyt, kun kirjaston keskusteluillassa tapahtui puukotus? Miksi yliopistoyhteisö, yksittäiset tutkijat ja toimittajat ovat saaneet käytännössä tulla varsin yksin toimeen heihin kohdistuvien vihapurkausten kanssa? Uutta tässä uusimmassa kohussa näyttää nimittäin olevan vain kohderyhmä. Ei kai vain ole kysymys siitä, että maahanmuuttajiin, seksuaalivähemmistöihin, edellisten puolustajiin ja vihervasemmistolaisiin kohdistunut viha on sittenkin ollut jollain tasolla ymmärrettyä, vaikkei hyväksyttyä? Onko yksittäistapauksista puhuminen ollut käytännössä tiettyjen ihmisryhmien marginalisointia? Korostan, että on pelkästään hyvä jos kansakunta on nyt havahtunut siihen todellisuuteen jonka kanssa eräät ryhmät ovat joutuneet elämään jo vuosien ajan. Huolestuttavaa on, jos heräämiseen liittyy jotenkin se että suomenruotsalaisia puolustetaan koska he ovat niin lähellä meitä. Muut ovat sitten...Toisia. He ovat olleet kerta toisensa jälkeen "yksittäistapauksia" joiden olisi ehkä itsekin ollut syytä miettiä provosoivaa käyttäytymistään. Kuten kirjan julkaisemista, tieteellisen tiedon tuottamista ajankohtaisesta yhteiskunnallisesta aiheesta, erilaisuutensa julkista myöntämistä ja sen kuvittelemista että se tasa-arvo josta perustuslakikin puhuu olisi arjessakin totta.

Sananvapaus, kuten muutkin perustavat oikeudet, päättyy siihen mistä muiden vastaavat oikeudet alkavat. Perustuslaissa turvattu sananvapaus on vapautta ennakkosensuurista, ei vapautta mölöttää mitä tahansa vailla pelkoa joutumisesta edesvastuuseen. Sananvapauttakin on mahdollista käyttää tavalla joka vaarantaa muiden sananvapauden. Esimerkiksi laiton uhkailu tai kunnianloukkaus- ja herjausryöppy ovat sellaisia puhetapoja joita voidaan käyttää toisten vaientamiseen. Huomattavaa on, että nekään jotka eivät täysin vaikene, muuttuvat entistä varovaisemmiksi, epäilevämmiksi, huolestuneemmiksi. Onko sellainen yhteiskunta hyvä, jossa on kansanedustajalta vain järkevää varovaisuutta välttää julkisten kulkuneuvojen käyttöä tietynlaisten julkisten esiintymisten jälkeen? Puskastahuutelijoille tehdään mielellään keittiöpsykologisia profiileja, mutta totuus on, että puskastahuutelija voi olla kuka tahansa. Siksi anonyymien vihaajien ja visvapäiden pelko on lopulta tosiallisesti yleistä tuntemattomien pelkoa. Pelko voi erottaa hyvätkin ihmiset toisistaan, ja yksin olemme heikompia. Maksimaalinen sananvapauden käyttö ei siten voi olla vapautta sanoa mitä tahansa kenestä tahansa. Sivistyneessä yhteiskunnassa maksimaalinen sananvapauden käyttö on toimintaa josta on sovittu yhteisillä pelisäännöillä siten että kaikilla on mahdollisuus ilmaista mielipiteensä asiallisesti, vailla pelkoa.

Vihapuheella on muitakin vaikutuksia. Se että vähemmistöjen ja naisten herjaamisesta ja uhkailusta on tullut nettiajan kansanhupia tarkoittaa, että jotkut meistä joutuvat elämään jatkuvassa tietoisuudessa siitä että he ovat joidenkin vihan ja sairaalloisten väkivaltafantasioiden kohde. Jokainen meistä tietysti tietää yleisellä tasolla, ettei kaikkia voi miellyttää emmekä itsekään pidä kaikista. Mutta viha joka ryöpsähtää esiin aina kun tietyt ihmisryhmät nousevat otsikoihin syystä tai toisesta on silti eri asia. Se on raakaa, hellittämätöntä eikä siihen kuitenkaan voi vastata. Miltä tuntuu tietää olevansa joidenkin kanssaihmisten mielestä ali-ihminen joka pitäisi tappaa, karkottaa maasta, vangita tai sulkea mielisairaalaan vain siksi että on mitä on? Ei se ainakaan lisää uskoa omaan yhteiskuntaan eikä paranna perusturvallisuuden tunnetta. Myös viha voi erottaa hyvätkin ihmiset toisistaan.

On hyvä, jos viimeisin kohu saa poliisin, päättäjät ja nettipalstojen ylläpitäjät vihdoin ottamaan netissä tapahtuvat uhkaukset ja viharikokset vakavasti. Nykyinen lainsäädäntö riittää kyllä ilmiön suitsimiseen, jos tahtoa on. Yhteiskunnalle joka tahtoo päästä anonyymistä vihasta eroon, tämä ei kuitenkaan vielä riitä. Korjattavana on vähän enemmänkin vahinkoa. On vakavasti mietittävä, onko yhteiskunta reagoinut tasa-arvoisesti eri ihmisryhmien kohtaamaan vihapuheeseen vai onko yhteisö hiljaa hyväksynyt tiettyihin ryhmiin kohdistuvat rikokset. Epäluulon ja arkuuden ilmapiiriä on purettava. On opeteltava argumentoimaan. Sen ajatuksen, että sopu säilyy kun vaikeista aiheista vaietaan ja pidetään keskustelu pinnallisena, pitäisi lentää romukoppaan. Sen sijaan on opittava ajattelemaan, että sopu säilyy kun vaikeista asioista osataan keskustella reilusti argumentoiden. On päästävä eroon uhrina olemisen häpeästä ja sisäistettävä se että ainoa jolla on hävettävää on se joka ei kykene pelaamaan reilusti.

7 kommenttia:

Keskeneräinen kirjoitti...

Minua kovasti riemastutti Hesarin vt. päätoimittaja Riikka Venäläisen vastaus uhkailuun. Vai että pitäisi muuttaa lehden linja jyrkästi pakkoruotsia vastustavaksi, muuten veri lentää? Tästäpä tehdään etusivu, pääkirjoitus ja koko seuraava aukeama - ensin sivu suomeksi ja vastapäisellä sivulla samma på svenska! Koska viimeksi Hesarissa on ollut koko sivu ruåtsin kielellä? Tykkäsin!

Saara kirjoitti...

Se oli kyllä hyvä veto.

Toisaalta, Hesarin vt. päätoimittaja voi puolustautua näinkin. Isot kalat voivat puraista. Kansalaisaktivisteilla, bloggaajilla ja muilla taas on turvanaan vain virkavalta ja se kuuluisa oma varovaisuus. Jos ja silloin kuin on.

Keskeneräinen kirjoitti...

Totta. Pientä yksityishenkilöä pelottaa, jos uhataan omaa tai lasten henkeä. Tosin onhan päätoimittajakin yksityishenkilö, vaikka hänellä on mahdollisuus vastata näin täysilaidallisella julkisuutta.

Tänään sitten jo vallan liikutuin, kun näin Hufvudstadsbladetin vastauksen: olivat ostaneet kiitokselleen koko sivun Hesarista. Taas tykkäsin lujaa.

Kyuu Eturautti kirjoitti...

Tiedä sitten, onko tämä bensaa liekkeihin -mallikaan sitten parasta.

Radio Suomessa suomenruotsalaisen Ylen toimittaja totesi, että asioista pitäisi keskustella rauhassa - MUTTA jos joku löytää mitään ongelmaa pakkoruotsista, hänen pitäisi tämän toimittajan mukaan mennä hoitoon.

Kielikeskustelu on ollut pitkään ala-arvoista. Huono keskusteilmapiiri ei tietenkään oikeuta laittomiin uhkailuihin, mutta sen pitäisi herättää osapuolet keskustelemaan asiallisesti. Jos vastaus asiallisille keskustelijoille on "menkää hoitoon, tästä ei puhuta", sanoisin että uhkailijat ovat voittaneet.

Nyt tuntuu, että kaikki osapuolet keskittyvät vain varmistamaan riidan jatkumisen mahdollisimman kivuliaasti ja pitkällisesti. Se takaa hyvät olosuhteet vihalle ja uhkailulle. En arvosta.

Saara R kirjoitti...

Keskeneräinen: Kielieron yli on vielä helppo kurottaa. Sitten vain venymään yli ihonväri- uskonto- ja seksuaalimieltymyserojen yli. :)

Kyuu: Rakentavan, keskustelevan erimielisyyden taito tuntuu olevan vähän huonosti hallussa monella keskustelijalla. Yhtenäiskulttuurin ja konsensushakuisuuden perinne on vahva. Silloin erilaisuus -vaikka vain mielipiteiden tasolla- näyttäytyy helposti uhkana. Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että peruskoulussa pitäisi opettaa keskustelu- ja väittelytaitoa paljon nykyistä enemmän. Ehkä se auttaisi ajan myötä?

Puhumattomuus on aina huono asia. Kuvaamasi radioepisodi edustaa tosi epärakentavaa asennemaailmaa. Toivottavasti kovin moni suomenruotsalainen ei ole toimittajan kanssa samaa mieltä.

Itse näen pakkoruotsikysymyksen kielikeskustelun alalajina. Toisaalta kyse on ihmisten oikeudesta ja mahdollisuudesta tulla toimeen äidinkielellään, mutta on hyvä kysymys voisiko tämän oikeuden turvata jotenkin muuten kuin pakkoruotsin avulla. Vähemmistöjen tasa-arvon näkökulmasta katsottuna meillä on nykyään muitakin merkittäviä kielivähemmistöjä. Pitäisiköhän Itä-Suomessa opettaa ruotsin sijaan venäjää? Entä pitäisikö saamen kielen opetusta olla etelässä, Helsingissähän on nykyään oma saamelaisyhteisönsä? Ja niin edelleen. Nykypäivän Suomi on monikielinen yhteiskunta. Siihen pitäisi sopeutua jos debatti jumittuu tilanteeseen jossa yksi osapuoli puolustaa saavutettuja etuja siilitaktiikalla ja toinen ottaa lähtökohdaksi syrjinnän, ei kellään mene hyvin.

Kyuu Eturautti kirjoitti...

Oma ratkaisuni kieliasiaan on kaksijakoinen.

1. Koulussa pitäisi vain vapauttaa kielten opiskelu. Suomi pakollista, muut kielet valitaan suosion mukaan. Joku opiskelee ruotsia, joku venäjää, joku jotain muuta. Se parantaa kielitaitoa.

2. Yhteiskunnallisesti voisi asiointikielenä olla virallisesti suomi, epävirallisesti englanti ja kunnat voivat lisäksi tarjota muita kieliä (ruotsinkieliset alueet). Englanti auttaisi huomattavasti leijonaosaa maahanmuuttajista ja etenkin työperäistä ryhmää. Englanti jo aika hyvin toimii, mutta voitaisiin tukea sitä hieman paremmin asioinnissa.

Ruotsin kielen nykyasema ei ole nykytilanteen mukainen. Asia korjaantuu keskustelemalla, mutta siihen ei tunnu olevan juuri kenelläkään edellytyksiä. Media suorastaan puhkuu vihaa tällä hetkellä. Kuten ounastelit, nyt taidettiin osua arkaan paikkaan.

Tässä itsekin mietin juuri mitä pitäisi tehdä kun eräs naapurikylän perussuomalainen valtuutettu uhkaili minua, kun kritisoin hänen eturistiriitoja päätöksenteossa. Luulen, että en vain kehtaa kuormittaa poliisia asialla. Poliisilla lienee kädet täynnä typeriä nettiuhkailijoita.

Spekuloin, että jos rakentaisimme avoimempaa, asiallista ja avointa, mutta tarpeen tullen kriittistä keskusteluympäristöä, olisi viranomaisilla vähemmän nettiuhkailuja tutkittavana.

Saara R kirjoitti...

Jotakin tuon suuntaista on varmaan jossain vaiheessa tuloillaan. Kuten sanoit, ruotsin kielen asema ei enää vastaa ruotsinkielisen väestön osuutta yhteiskunnasta. Paljon useampi ymmärtää englantia.

Yksi vaihtoehto olisi
kartoittaa eri kieliryhmien jakautuminen kunnittain ja lähteä siitä että tärkeimmät palvelut on turvattava parilla kunnassa eniten puhutulla kielellä, ja näitä kieliä tulisi myös sisällyttää koulujen kielivalikoimaan. Täällä Lohjalla se toinen kieli olisi edelleen ruotsi.

Se on tietysti varmaa, että monikielisyyden tunnustaminen nielee kepeästi ne rahat jotka kaksikielisyyden purkamisesta säästyvät. Ennustan isoa vääntöä talousarvojen ja perusoikeusnäkökulman välille...

Minä kyllä suhtautuisin hyvin kylmästi sellaiseen uhkailuun joka on tapahtunut poliittisen toiminnan tai kansalaiskeskusteluun osallistumisen kontekstissa. Poliisi voi sitten päättää, aloittaako esitutkinnan vaiko ei.

Spekuloinnistasi olen täysin samaa mieltä. Toivottavasti tästäkin julkisuudesta syntyy pientä edistystä sillä saralla.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments