Ostamalla saa


Ihmisen muisti on lyhyt. Sen huomaa ympäristökeskustelussakin.  Sellaiset kysymykset kuin ”Millaista ruokaa tässä oikein pitäisi ostaa että söisi oikein?” tai ”Mistä löytäisin eettisesti kestävällä tavalla valmistettuja vaatteita?” pohdituttavat tiedostavaa kansanosaa. Näin ajatteleminen on kuitenkin historiatonta. Vielä 50 vuotta sitten tavalliset ihmiset eivät ajatelleet että ainoa tapa hankkia tarvitsemansa on ostaa. Tänäkin päivänä ostamisen vaihtoehtona on valmistaa itse, leipoa itse, kasvattaa itse, mutta jostakin syystä nämä vaihtoehdot ovat muuttuneet näkymättömiksi niin ettei niitä osata edes harkita.

”En minä osaa” on huono tekosyy, sillä uskoisin ettei kukaan ole syntynyt tähän maailmaan juurevan ruisleivän tai pärekorin valmistamisen tieto aivoihinsa ohjelmoituna. Pikemminkin kyse on siitä ettei haluta opetella. Mutta miten tähän on tultu? Kyse voi olla joidenkin ihmisten kohdalla ajasta, mutta ehkäpä vielä enemmän kyse on arvoista ja siitä millaista elämää pidämme normaalina. Kuinka paljon normaalilla ihmisellä tulee olla päivässä aikaa somettamiseen ja tv:n katseluun?  Entä mitä taitoja tavallisen ihmisen pitää hallita jottei olisi uusavuton? Entisajan maatalon emännän piti hallita laaja taitorepertuaari villan karstauksesta ruisleivän leivontaan. Muuten tuli vilu ja nälkä. Nykyään pärjää periaatteessa kun osaa tehdä rahaa sen verran että sillä saa ostetuksi villapaidan ja mikrottaa valmisaterian. Taas on vilu ja nälkä karkoitettu, taas voi sanoa pärjäilevänsä.

Tässä uudessa mallissa on vain yksi iso vika. Näkymättömät kustannukset. Massatuotantoon ja tehomaatalouteen sisältyy ongelmia jotka eivät konkretisoidu äkillisenä viluna ja nälkänä. Silti ne ongelmat ovat todellisia ja niin suuria että niiden kanssa on koko planeetta helisemässä. Sitten ihmetellään, miten täällä muka voi elää jos ei tahdo pitää orjia tai jos ei tahdo Lapin perhosten kuolevan sukupuuttoon.  Ihminen on toki laji joka on alusta asti tuhonnut ympäristöä. Arvellaan, että varhaisilla metsästäjillä oli osansa jääkauden jälkeisen megafaunan katoamisessa. Välimeren seudun suuret metsät hävisivät korkeakulttuurien nousun myötä. Silti nykytilanne on ainutlaatuinen menneisiin tragedioihin verrattuna. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen alkaneelle ihmisen aiheuttamalle ympäristötuholle ei ole vertailukohtaa sen paremmin laaja-alaisuudessa kuin muutoksen nopeudessakaan. Lisäksi- ja tämä on olennaista- toisin kuin muinainen metsästäjä tai vanharoomalainen, nykypäivän ihminen tietää mitä on tekemässä. Me kykenemme hahmottamaan konsumeristisen elämäntavan seuraukset ja seuraamaan syy-yhteyksiä halvan villapaidan ostamisen ja bangladeshilaisen tekstiilityöläisen ahdingon välillä. Siinä missä 10 000 vuotta sitten eläneen metsästäjän perspektiivi ei edes voinut yltää juurikaan illallisaikaa pidemmälle, me teemme informoituja valintoja. Eikä silmien sulkeminen ja ”mä en halua tietää”-mantran hokeminen auta yhtään, sillä näissä olosuhteissa aito tietämättömyys on karannut käsistä ja jäljellä on vain herra Alexanderssonin selittely.

Tarvitsemme lisää valtaa jotta voimme valita vähiten huonon sijasta aidosti hyvää. Voidaksemme valita eettisesti kestävää, meidän on joskus päästävä itse paitsi valitsemaan annetuista vaihtoehdoista, myös luomaan uusia vaihtoehtoja. Tarvitsemme lisää elämänhallintaa. Minusta näyttää siltä, että eräs ensimmäisistä askeleista on kyseenalaistaa, tarvitseeko minun todella ostaa elintasoni. Tarvitseeko minun olla täysillä mukana eettisesti ongelmallisessa kulutuspelissä, vai voisinko pärjätä joiltain osin muutenkin?  Ostamisen ja kuluttamisen mielenmaiseman voi vaihtaa myös opettelemisen ja valmistamisen mielenmaisemaan. Se on vaivalloista, vanhanaikaista, hidastakin. Siksi puhun mielenmaisemasta, sillä vaikka konkreettiset teot ovat pieniä ja arkisia, niiden takana on arvomaailma joka on vastakkainen kiihtyvän kuluttamisen eetokselle. Se ei ole minimalismia, sillä minimalismikin on nimenomaan ostamisen ja kuluttamisen tapa ja siten monesta kohdasta kiinni nykyisessä mielenmaisemassa. Minimalisti pyrkii vahingoittamaan mahdollisimman vähän (missä tietysti on paljon kiitettävää), mutta mielenmaiseman vaihtaja pyrkii luomaan hyvää ja vähentämään riippuvuutta tuotantotavasta joka tuntuu suoltavan selityksiä yhtä tehokkaasti kuin b-luokan tuotteitakin. Ostamalla saa- mutta niin saa myös toimimalla.

6 kommenttia:

kaisumarjatta kirjoitti...

Hyvä aihe, tästä olen puhunut lasteni kanssa. Mielestäni itsetehdyllä ruualla, sekä muillakin töillä , käsityöt, maalaus, kirjoitus, kaikilla on suurempi arvo, ja myös kehittää ihmisen oppimista ja osaamista. Eläkeläisellä ei ole varaa valmiisiin ruokiin..ja alkaa olla jo omin käsin ommelu kesämekotkin..kangasta käyn ostamassa..Kiitos Saara. niin sanon lisäksi että Aikatherinen sivut ovat nyt tässä linkissä..selitykset on uudessa blogissa. tervetuloa käymään..

Keskeneräinen kirjoitti...

Tapasin pari 8-10 -vuotiasta, jotka eivät uskoneet, että jauhelihapihvejä voi tehdä itse. Siis hän, miten niin tehdä?

Kiitos konsteista hulluksi tulemisen välttämiseksi!

Peppermint kirjoitti...

Kiitos kirjoituksistasi, olen täysin samoilla linjoilla, en vain osaa tuoda niitä julki yhtä hyvin kuin sinä. Saako joitain sun kirjoitusia jakaa linkkeinä kun ne jotenkin tiivistävät sen mitä itse haluaisin sanoa? :) Tuo hulluksi tulemisen välttäminen kolahti lujaa, kuten myös tämä kirjoitus!

Saara kirjoitti...

kaisumarjatta: Näinpä juuri. Kiitos kutsusta, tuleen kylään heti kun kerkeän. :)

Keskeneräinen: Hyvä kuitenkin, jos totuus jauhelihapihveistä selviää tuossa iässä.

Peppermint: Tottakai saa jakaa! Hienoahan se vain on, jos kirjoitukseni ovat mielestäsi jakamisen arvoisia. :)

Tuomo 'Squirrel' Hämäläinen kirjoitti...

Tekemisen ja ostamisen välillä on erikoisia piirteitä : Luonnolle voi olla parempi jos ostaa kuin jos tekee itse. Sillä massatuotanto.

Lontoon "Science Museumissa" oli tähän liittyen näytteillä projekti jossa tyyppi teki itse alusta, ei osista vaan raaka-aineista asti mikroaaltouunin. Hintaa tuli moninkertaisesti ostamiseen verrattuna, ja luonnonvaroja hassautui aika tavalla.

Ihmisellä on lisäksi mahdollisuus oppia miltei mitä vaan, mutta taidon kunnon opetteluun menee helposti 10 000 tuntia ja kohtuu tasolla värkkäämiseen menee yli tuhat (Vain veitsenheitto ja vastaavat rakenteeltaan simppelit on niitä taitoja joissa saa välttävän tason viikon treenillä. Ja niissäkin mestaruus on työlästä jos on kunnon laatuvaatimuksia)

Tekeminen on aikana joltain muulta pois. Aihe johon aikaansa käyttää on priorisointikysymys ja aika on helposti nollasummapeliluonteinen. (Multitasking vie yllättävän vahvasti laatua. Naisetkin sukkaavat siinä, sukkaavat vain vähemmän kuin miehet.)

Saara kirjoitti...

Eiköhän jokainen länsimaalainen ihminen joudu joka tapauksessa ostamaan aika paljon.

Kysymyksessä eivät kuitenkaan ole pelkästään luontoarvot, vaan myös ihmisoikeudet. Luontoarvojen kannalta tuotantotapa on yksi ongelma- perusongelma on kuitenkin se että me kulutamme liikaa about kaikkea, ja heitämme liian kevytmielisesti pois.

Itse tekeminen on tosiaan vaivalloista. Siinä yksi sen pointeista juuri onkin: jos tiedän, että saadakseni esineen minun pitää nähdä tekemisen vaiva kaupassa pistäytymisen sijaan, mietin todennäköisemmin, tarvitsenko koko tavaraa ylipäätään. Kysymys ei siis ole vain "Mikä on järkevin tapa hankkia mikroaaltouuni?" vaan "Tarvitsenko ylipäätään mikroa?"
Faktahan on, että länsimainen ihminen ei aidosti tarvitse läheskään kaikkea kuluttamaansa. Tekemisen vaivan lisääminen yhtälöön on yksi tavallisen ihmisen kokoinen keino pyrkiä parempaan harkintaan.

Mitä taidon oppimisen vaivalloisuuteen tulee, minun onkin pitänyt jo pidempään kirjoittaa siitä, miten monessa asiassa aloittelijankin "taidoista" on paljon hyötyä. Esimerkiksi: ensimmäinen ompeluprojektini ikinä oli ommella käänteet uuden kodin verhoihin. Vetelemällä suoraa ommelta itse säästin yli satasen (verrattuna ompelupalvelun ostamiseen kangaskaupasta). Itse en edelleenkään ole kummoinen ompelija...mutta ei minun tarvitsekaan osata ommella iltapukuja kyetäkseni pitämään itseni maalaismekoissa. Niin kauan kuin tarvitsen elämässäni enemmän arkisia, helposti syntyviä juttuja kuin haute couturea, hädin tuskin keskinkertaisesta taitotasostani on paljon iloa ja hyötyä.

"Tekeminen on jostakin muusta pois." Tuo on totta. Minä vaan en ole vielä keksinyt, mikä olisi parempi ja kehittävämpi tapa käyttää kallis aikansa kuin tuottaa kestäviä ja yksilöllisiä asioita oman perheen iloksi (etenkin kun ajatteleminen hoituu usein siinä sivussa). Toiseksi, sen ajan minkä viettää väsäämässä jotakin, on poissa pahanteosta, kuten turhasta kuluttamisesta.

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments