Mikä on oikein ja mikä on väärin, kas siinä vasta pulma


Eräs pieni draama kuluneilta viikoilta muistui mieleeni kun luin Haruki Murakamin kirjaa ”South of the Border, West of the Sun”. Kirjassa oman elämänsä haahuilija Hajime huomaa eräässä kohtauksessa, ettei enää tiedä, mikä on oikein ja mikä väärin. Tällainen tietämättömyys on varsin tavallista oikeassakin elämässä. Yhteistä Hajimen ja oikeiden ihmisten välillä on sekin, että ei aina tarvitse olla edes etiikan asiantuntija vaan vain ulkopuolinen ihminen nähdäkseen, ettei tilanne ole pohjimmiltaan erityisen kimurantti. Tavallisesti ongelma on siinä, että hämmentynyt ihminen on löytänyt itsensä tekemästä jotakin vääränä pitämäänsä ja sen jälkeen huomannut, ettei oikeastaan edes haluaisi toimia oikein. Reaalimaailmassa on paljon ”vaikeita moraalisia ongelmia” ja ”monimutkaisia kysymyksiä”, jotka eivät minkään länsimaisen etiikan suuren teorian valossa ole erityisen monimutkaisia mutta joiden parissa yleisesti ottaen fiksutkin ihmiset voivat pähkäillä vuosia ja jopa vuosikymmeniä löytämättä ratkaisuja. Ihminen vain ei usein halua tehdä oikein, eikä hän edes halua haluta tehdä oikein. Kukapa haluaisi myöntää olevansa sellaisessa tilassa? Sitä paitsi jos myöntäisi niin käyneen, käsillä olisi selvästi asia jolle tosiaan pitäisi tehdä jotakin konkreettista.

Asian määrittäminen kovaksi pähkinäksi sisältää toivon siitä että pulmallisuus ratkeaa heti kun tällainen pähkäilijä keksii hyvän selitykseen toiminnalleen. Heti kun selviää, että teko joka äkkiseltään näytti väärältä onkin oikeastaan yhdentekevä tai peräti hyvä. Eihän väärää, esimerkiksi, voi olla mikään Minun mielestäni mukava tai Minulle hyötyä tuottava toiminta. Sitä paitsi, jos oikein toimiminen vaatii pidättäytymisen jostakin miellyttävästä tai ikävien asioiden tekemistä, se vaatii aivan liikaa pieneltä ihmiseltä. Moiset kohtuuttomuudet eivät mitenkään voi olla Oikein. Sellaisia on rumaa vaatiakaan. On idealistista väittää, että olisi olemassa jonkinlainen olennainen ero ”epämukavan” ja ”kykyjen ulottumattomissa” olevan toiminnan välillä.

Aidosti mahdottomia asioitahan ei moraali keneltäkään vaadi. Aitous on kuitenkin hyvin henkilökohtaista. Se että jokin on minulle aidosti mahdotonta, ei muutu miksikään siitä tiedosta että useimmille ihmisille vaatimus on kohtuullinen tai jopa helppo. Toisaalta, vain minä itse voin tietää, mikä on minulle ylivoimaista ja mikä ei. Epämukavuus onkin sitten toinen asia. Moraali voi kehottaa ja kannustaa (supererogatoristen tekojen tapauksessa) tai peräti vaatia ihmisiä tekemään eriasteisen epämiellyttäviä asioita. Jos tiedän, mikä on oikein, minun ei ole ainoastaan kiitettävää vaan myös järkevää (eettinen toimintahan on määritelmällisestikin rationaalisinta mahdollista toimintaa) tehdä niin jos voimani suinkin riittävät. Tämä pitää sisällään suunnattoman epämukavat teot, niin paljon itsensä nöyryyttämistä kuin kantti vain kestää, sekä lisäksi tavattoman vaivalloiset ja kalliit teot, sekä rasittavat kieltäymykset. Lisäksi, jos olen kyvyistäni ainoastaan epävarma, minun on järkevää ainakin yrittää toimia oikeaksi tietämälläni tavalla (eri asia on sitten se, että jos jokin tehtävä vaikuttaa ylivoimaiselta, on järkevää miettiä voiko rimaa laskea, isoa tehtävää pilkkoa pieniin askeliin tai helpottaa urakkaa jollain muulla konstilla). Jos yrittäessäni törmään rajoihini, sille ei sitten mahda mitään. Oleellista on, ettei edes epävarmuus omista voimista ole hyvä syy jättää kokonaan yrittämättä.

”En tiedä, mikä on oikein ja mikä väärin”- ilmiö voi esiintyä toisessakin yhteydessä, nimittäin silloin kun ihmisen epäilykset oman toimintansa päivänvalonkestävyydestä heräävät tilanteessa jossa tiettyä polkua on kuljettu jo pitkälle. Usein mukana on tällöin myös sosiaalista painetta. Hämmennys tarkoittaa tällöin ”Haluaisin tehdä täyskäännöksen, mutta en tiedä, miten se olisi enää mahdollista.” Vaikka ihminen voi löytää itsensä tällaisesta tilanteesta hyvinkin erilaisten tapahtumien seurauksena, hän onkin usein oikeassa siinä että täyskäännöksen tekeminen todella on sekä hyvin vaikeaa että kallista. Valuuttana ei aina ole raha, vaan myös ihmissuhteet, työpaikka ja minäkuva voivat rytistä pahasti. Dramaattisia tarinoita kertovat uskoontulleet roistot ja hyväntekeväisyydestä syvällisen elämänsisällön löytäneet julkkikset ovat poikkeustapauksia. Tavalliselle ihmiselle voi olla hyvinkin vaikeaa päästä eroon sekä vanhoista piireistä että niiden perinnöksi jääneestä huonosta maineesta. Jos mielen muuttaminen on vaikeaa suhteellisen yhdentekevissäkin kysymyksissä, miten vaikeaa se onkaan tärkeissä asioissa? 

On paljon helpompaa jatkaa vanhaa rataa, mutta entistä hämmentyneempänä. Joskus on helpompaa kehitellä suuria elämänfilosofisia ongelmia kuin yrittää niiden ratkaisemista. Tällaisesta "tietämättömyydestä" kärsiviä ei kuitenkaan pidä moittia, ensinnäkin siksi että ilmiö on niin peri-inhimillinen ja toiseksi siksi että itse indusoidun tietämättömyyden taustalla on usein syitä jotka todella ovat sekä suuria että vaikeita. Tietämättömyys on mielen tapoja suojella itseään, ja ilmiöön törmääminen on järjen ystävälle ennen kaikkea haaste. Miten puhua totuudesta, hyvyydestä ja järjen ohjaaman elämän arvosta niin että ne alkavat näyttää tärkeämmiltä kuin kaikki se kodikas ja rakas jota tietämättömyys suojelee?

posted under , , |

2 kommenttia:

Keskeneräinen kirjoitti...

Miten kukaan ajatteleva ihminen länsimaissa voi säilyttää mielenterveytensä, kun tietää, millaisessa maailmassa me elämme? Jos yleensä ollenkaan aikoo jatkaa ns. normaalia elämää, ajattelemattomuus on ainoa vaihtoehto.

Samalla voimmekin tuomita natsi-Saksassa eläneet ihmiset, jotka "eivät tietäneet" mitään lopullisesta ratkaisusta. Minä sen sijaan EN tiedä, mihin ne kaikki lapset oikein kuolevat siellä jossain kaukana täältä. Lisää pihviä, kiitos.

Saara kirjoitti...

Hyvä kysymys! Ajattelemattomuus ei mielestäni ole ainoa vaihtoehto, mutta kerron lisää mietteistäni vaikka huomenna. :)

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments