Kohtuullisuus ja median käyttö


Siihen olen jo tottunut, että kokouksissa osallistujat räpläävät kännyköitään ja tablettejaan. Nytpä tulin istuneeksi sellaisessa kokouksessa jossa puheenjohtajakin näpräsi ahkerasti medialelujaan puheen johtamisen ohessa. Esittelijällä mahtoi olla mukavaa.

Datapaastoista kuulee puhuttavan yhä useammin. Kun aloin asioita miettimään, huomasin että minä taidan olla koko ajan vähintäänkin datadieetillä, jos nyt en ihan paastolla. Televisiostani näkyy vain dvd:itä ja yläkerrasta löytyvä 50-luvun radio soittaa mieluiten valkovenäläisiä (tai ainakin siltä kuulostavia) asemia. Olen kytkenyt kännykkäni älyominaisuudet pois päältä ja suhtaudun muutenkin vihamielisesti koko kapistukseen. Rajoitan myös netinkäyttöäni. Olen ulkoistanut itseni facebookista. Twitter- myspace- linkedin- ja muita vastaavia tilejä minulla ei ole ikinä ollutkaan, vain tämä blogi jonne kirjoitan (asiantuntijoiden mielestä) sopimattoman hidaslukuisia tarinoita milloin mistäkin.

Olen oppinut tarkaksi siitä mitä mieleeni laitan. Mutta on tässä datadieetteilyssä muutakin. Keskittyminen, esimerkiksi. Miksi vaivautua kokoukseen, jos ei ole sen verran kiinnostunut aiheesta että jaksaa kuunnella ja osallistua täysipainoisesti? No koska kokoustamisesta maksetaan, tietysti, mutta eikö palkkion vastapainoksi ole haluttu myös läsnä- eikä vain paikallaoloa? Eikö elävien, lähellä olevat ihmisten niin kotona, töissä kuin harrastusmenoissakin pitäisi olla jatkuvaa datavirrassa uimista tärkeämpiä? Mikä arvo on sillä että olemme läsnä täysillä ja annamme jakamattoman huomion niille joiden tiedämme sitä kaipaavan? Olen ehkä vähän hidas uimari median virrassa, mutta sen vastapainona on vahva läsnäolo Reaalimaailmassa. 

Toiseksi, media on varsin kavala aikasyöppö. Kokemuksesta tiedän, että facessa tai jopa vain suosikkiblogeissa surffailemalla saa kulutettua paljon aikaa. Useimmiten minulla olisi sille ajalle parempaakin käyttöä. Jopa pienet ajanmuruset, muutamat minuutit siellä täällä, ovat arvokkaita ja ne voisi täyttää muullakin puuhalla. Ainakin ajatteleminen onnistuu missä tahansa ja pieninä pätkinä. Haluan ehtiä myös lukemaan kirjoja (vähintään 52 per vuosi), tekemään pakollisten käsitöiden ohella pitsiliinoja ja kirjontatöitä, ahkeroimaan puutarhassa niin paljon kuin mahdollista. Keskiverto median käyttäjän kannattaisikin tänä päivänä pitää parina päivänä kirjaa minuuteista jotka kuluvat sähköpostin tarkisteluun, facebook-päivitysten lueskeluun, hyödyttömään tv:n edessä lojumiseen (esim. mainoskatkojen aikana) tai uutissivustojen puolilaiskaan selailuun. Luulen, että tulos voisi olla yllättävä ja vastata aika monen kohdalla sellaisiin elämän suuriin arvoituksiin kuin "miksi minulla ei ikinä ole aikaa mihinkään?"

Kolmas hyvä syy pitää mediankäyttö kohtuullisena (eli nykymittapuulla niukanlaisena) on sukua ensimmäiselle syylle. Mediasta tahtoo tarttua mieleen kaikenlaista ekstraa. Mainoksia on lähestulkoon joka paikka täynnä. Myös arvot ja asenteet välittyvät mediassa, ja muokkaavat muun muassa käsityksiämme siitä mikä on normaalia, tavoiteltavaa ja kiinnostavaa. Entä jos en halua oppia tämäntyyppisiä asioita kaupallisvetoiselta kulttuurilta, vaan muodostaa käsitykseni vaikkapa etiikkaa tutkimalla?

Kohtuullinen median käyttö on sitä mikä auttaa nauttimaan teknologian mahdollisuuksista minimaalisilla haitoilla. Yhteydenpito elämässäni läsnä oleviin ihmisiin, filosofian harjoittaminen, uutisten ja ajankohtaisten asioiden seuraaminen, bloggaaminen, turvallisuus ja arjen pyörittäminen ovat minulle hyödyllisen puolella olevia asioita. Sen sijaan en tarvitse illuusiota suuresta ystäväpiiristä. Yksi oikea ystävä on sata kertaa parempi kuin kymmenen facebooktuttua. En tarvitse marginaalisesti kiinnostavaa informaatiosilppua, vaan lisää tietoa, viisautta ja ymmärrystä. En tarvitse ajankulua, sillä minulla on ajalleni parempaakin käyttöä. Eikä minun etenkään tarvitse kammeta statustani ylöspäin uusilla (usein kestämättömissä oloissa valmistetuilla ja nopeasti vanhenevilla) teknoleluilla. Mikä on merkityksellistä? Mikä on olennaista? Mikä on sopivaa yksinkertaisesti elävälle? Kohtuullinen, tiedostava mediasuhde, mindfulness ei ole askeesia askeesin vuoksi. Se on olennaisen tunnistamista ja erottamista siitä mikä on turhaa, eli sellaista joka näennäisestä houkuttelevuudesta huolimatta ottaa enemmän kuin antaa. Nykypäivänä kohtuullisuus mediankäytössä on yksi arkisen järkevyyden muoto- ei sen enempää eikä vähempää. 

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments