Kasvimaa online!


Vappupäiväni kului ennalta arvattavasti puutarhassa raataen. Aurinkoinen sää teki päivästä täydellisen ulkosalla notkumiseen. Kevät edistyy nyt hurjaa vauhtia. Tuntuu kuin viimeiset lumet olisivat sulaneet eilen, tai korkeintaan toissapäivänä. Nyt valkovuokot jo kukkivat, perhoset lentelevät ja sisiliskot ovat ilmestyneet ottamaan aurinkoa vanhassa tiilikasassa. Kevään perässä pysyttelemisessä onkin totinen tekeminen. Vaan eipä tänne olla tultu työtä pelkäämään.

Puoliso nikkaroi istutuskehikon, kunnosti terassia ja ehti hiukan siivoilemaan sisälläkin. Minä valloitin kasvimaan kesannolla ollutta osaa vuohenputkilta takaisin sivilisaatiolle. Ja tänään sain ensimmäiset varhaisvihannekset kylvetyksi harsojen alle: salaattia, vihannesportulaukkaa, pinaattia ja kirjavia retiisejä. Tästä se alkaa. Monta, monta tuntia on vielä kaivettava, kärrättävä ja harattava vimmatusti ennen kuin kasvimaani on taas sellainen sievä ja tuottelias paikka jollaisesta kelpaa vaikka napsia blogiin valokuvia. Samalla nousevat sekä kunto että mieliala. Työtä on paljon ja se on yksinkertaista ja raskasta, mutta myös terveellistä ja tuottavaa. Sitä paitsi uupumustakin on monenlaista. Mehevän mustan mullan muokkaus ja kylvötyö ovat rehellisiä haasteita joiden kanssa edistystä saavuttaa kun vain jaksaa heiluttaa lapiota. Kunpa vain saman voisi aina sanoa suuresta Ulkomaailmasta ja sen murheista!

Koska maailma on Hyvin Kummallinen Paikka, on pitkän talven aikana käynyt niinkin, että kasvimaa on muuttunut taloudellisesti kannattavammaksi kuin koskaan. Elintarvikkeiden hinnan nousu on ollut kovinta vihanneksissa. Jopa nöyrä, arkinen peruna on saanut kymmeniä prosentteja lisää hintaa. Vihreät ja lehtevät ovat olleet kaupasta ostettuna hintavia aina. Salaattiruukku maksaa saman verran kuin siemenpussi josta saa kaiken tarvitsemansa salaatin kuukausiksi. Niitä joilla ei ole vaihtoehtoja, on helppo kyniä. Kunnostaessani kasvimaata tuottavaksi ja kauniiksi ehdin miettiä näitäkin, ja tuntea kiitollisuutta siitä että minulla on paitsi työtä kuin pelto-orjalla, myös mahdollisuus kasvattaa itse ruokaa. Talouselämän heilahteluita eivät näytä aina kovin hyvin ymmärtävän suuretkaan gurut, mutta kasvimaan kanssa pärjää yksinkertaisella reseptillä: tee huolellisesti oma osuutesi ja toivo parasta. Välillä sadon runsaus tai kituliaisuus voivat yllättää, mutta yleensä ahkeruus kuitenkin saa hyvän palkan.

Sipuleita, porkkanoita, papuja, valkosipuleita, perunoita, herneitä, kesäkurpitsoja, avomaankurkkuja, lehtikaalia, punajuuria...kaikenlaista hyvää ja terveellistä lupaa kasvimaa ahkerien hoitajiensa pöytään ja varastoihin tänäkin vuonna. Illalla saunotaan ja huolletaan kasvukipujaan parkuvia lihaksia sekä työn touhussa tulleita naarmuja, auringonpolttamia ja hyönteisten puremia. Levolle käydessä, kun mielen valtaavat leppeät muistot maatyön pienistä sattumuksista ja suurista saavutuksista mietitään, että on tämä kumminkin aika mukava tapa elellä.

posted under |

2 kommenttia:

Mama Elf kirjoitti...

Aivan. Tällälailla meilläkin huhkitaan tällä hetkellä. Tosin kevät on hieman pidemmällä täällä, mutta silti "normaalista" pahasti jäljessä! Ensimmäiset salaatit on jo pöydässä, tosin ne on hieman huijaten viljellyt. Ostin maaliskuun lopussa marketista "kasvavan" salaatin ja pilkoin taimet kasvutunneliini ja nyt on kymmenkertainen määrä salaattia tarjolla, kalliimmalla kuin tulevat siemenestä kasvatetut, mutta vieläkin selkeästi voiton puolella kaupasta sellaisinaan ostettuihin. Kasvimaan pitäminen on sielunruokaa, vaikka se todellakin on kovaa fyysistä työtä.

Saara kirjoitti...

Sielunruokaa, sitäpä juuri! :)

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments