Filosofin niksipalstalta: Ajattelevan ihmisen konstit hulluksi tulemisen välttämiseen


Keskeneräinen esitti edellisen postauksen kommenttiboksissa hyvän  kysymyksen: ” Miten kukaan ajatteleva ihminen länsimaissa voi säilyttää mielenterveytensä, kun tietää, millaisessa maailmassa me elämme?” Ei ole pitkää aikaa siitä kun törmäsin ajatukseen joka on tavallaan kolikon kääntöpuoli. Eräs ihminen selitti, miten hän on niin empaattinen ja hyväntahtoinen ettei kestä ajatella maailman vääryyksiä. Niinpä hän oli päättänyt keskittyä vain omaan ja läheistensä hyvinvointiin (samalla tarmokkaasti sivuuttaen sen että juuri hänen edustamansa kulutusjuhla aiheuttaa niitä maailman kärsimyksiä). Jotenkin hän onnistui ajattelemaan, että empaattisuuskin on ominaisuus joka hoituu sanamagialla, ei tekemällä empaattisia tekoja.

En tietenkään voi luvata, etten tule hulluksi tulevaisuudessa. Olen kuitenkin onnistunut ajattelemaan päätoimisesti täyspäisten kirjoissa jo yli vuosikymmenen ajan (ja sattuneesta syystä oletan, että jos alkaisin seota, saisin tiedon asiasta aika nopsaan). Näillä olen pärjännyt.

1.Pidä itsestäsi hyvää huolta. Älä ryhdy askeetiksi ellet ole valaistuksen partaalla oleva intialainen guru vaan syyllisyydentunnoissa vellova länsimaalainen. Nuku riittävästi, syö hyvin, pidä huoli että sinulla on riittävästi rentouttavaa vapaa-aikaa. Jos kohtuullistat, muista että maailmassa on niin paljon vikaa että voit vapaasti valita mennä sieltä mistä aita näyttää matalimmalta. Älä muuta elämäntapaasi luopumalla kaikesta kivasta, vaan kyseenalaista pikemminkin asioita joita teet vain tavan vuoksi. Opettele hemmottelemaan itseäsi vailla syyllisyyttä. Huolehdi ja nauti elämäsi tärkeistä ihmissuhteista. Maailman tilaa ei yhtään edesauta se että teet itsestäsi pahoinvoivan hermoraunion (eivätkä sellaiset ihmiset edes ole kovin houkuttelevia kestävän elämäntavan mannekiineja). Rakenna arki joka kannattelee. Muista, että etiikka on oppia onnellisuudesta ja hyvästä elämästä. Jos olet kovin kärsivä ja kurja ja läheisesi pitävät sinua rasittavana ja onnettomana ihmisenä, se ei ole merkki tiedostavuudesta vaan siitä että jotain on pahasti pielessä.
Jos yksityiselämäsi menee pahasti epäkuntoon, voi maailmanpelastamisessa pitää taukoa. Et voi kannatella maailman murheita, jos mikään ei kannattele sinua.

    2. Itsepetoksen taustaoletus on, että totuus on ongelma. Näinhän ei ole, vaan ongelma on korkeintaan (joskus kieltämättä erinomaisen järkevä) käsitys siitä, etteivät omat voimavarat riitä todellisuuden kanssa toimeen tulemiseen. Itsepetoksen suuri ongelma on siinä, että kyetäksemme siihen meidän täytyy jo vahvasti aavistella, mikä on asioiden todellinen laita. Menestyksekäs itsepetos siis edellyttää huolellista ajattelemisen rajoittamista, mikä on jo sinänsä aika kuormittavaa ja toisekseen johtaa ennen pitkää siihen ettei ihmistä voi enää kutsua ajattelevaksi…
Harrasta siis itsetutkiskelua, ja jos (eli kun) saat joskus itsesi kiinni itsepetoksesta, pyri analysoimaan tilanne ja mieti, mikä olisi rakentava tapa käsitellä se. Ehkäpä joudut taas palaamaan kohtaan 1 ja miettimään, miten huolehtisit itsestäsi paremmin?

3. Älä vain tiedosta, vaan käsitä syvällisesti että olet ajattelunlahjoistasi huolimatta pieni ja rajallinen olento. Rajallisuus ei ole syy olla tekemättä mitään, vaan sen ymmärtämistä että on ihan okei olla osallistumatta joihinkin hyviin juttuihin. Siinä ei ole mitään pahaa, että keskittää tarmonsa ja voimavaransa harvoihin projekteihin. Jos joku kritisoi sinua siitä että suojelet luontoa etkä aja parannuksia vanhusten hoitoon, muista etteivät nämä asiat ole millään tavalla vastakkaisia mutta sinulla on rajalliset voimavarat. Sellaista jaloa päämäärää ei olekaan, etteikö sen eteen työskentely ole monen mielestä turhaa työtä kun maailmassa olisi tärkeämpiäkin asioita... Voimattoman syyllisyyden poteminen kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta ei ole tehokasta vaan vain kuluttavaa. Hyväkin ihminen on edelleen ihminen eikä sarjakuvasankari joka pelastaa maailman kymmenen aukeaman kuluessa.

    4. Tee se minkä voit, ja ymmärrä että hyvä keino kasvattaa voimavaroja on itsestä huolehtiminen. Sen sijaan murehtiminen ja syyllistyminen vain kuluttavat ihmistä (älkää nyt tehkö niin kuin minä teen vaan niin kuin minä opetan ; ). Syvällisyyden, tiedostavuuden ja henkevyyden merkki ei ole sellaisen ajatusmaailman viljely joka johtaa käytännössä lamaantumiseen ja jonkinlaiseen valistuneeseen itsekeskeisyyteen. Muista, että on parempi tehdä jotakin pientä joka päivä kuin pitää ryhtiliikettä kaksi viikkoa kesäloman ja  vuodenvaihteen jälkeen.

5. Tee se minkä voit, osa 2: Parhaansa tekeminen riittää. Jos esität mielipiteesi mahdollisimman hyvin, ei ole enää sinun murheesi jos päätöksenteossa vastakkainen kanta voittaa. Et ole vastuussa myöskään muiden vapaiden ihmisten valinnoista, vaan riittää että itse toimit parhaan ymmärryksesi mukaan. Ja jos sinulta on menossa hermo täyttä päätä, on luultavasti viisaampaa vaieta kuin esittää sinänsä hyvä mielipide huonolla tavalla. Silloin se on parasta mihin kykenet, vaikka täydellisempi ihminen ehkä pystyisikin enempään. Tee se minkä voit, katso miten pitkälle se riittää, ja jos se ei riitä oikein mihinkään, se ei ole enää sinun päänsärkysi. Muista, että jos paras yrityksesi ei tällä(kään) kertaa riittänyt, se voi johtua muustakin syystä kuin siitä että olet heikko ja huono.

    6. Keskity omaan suoritukseesi. Mieti vähemmän muiden tekemisiä, ajattelemisia ja luonteenvikoja. Mieti vähemmän myös sitä, mitä muut ajattelevat sinusta. Muista myös, että loppujen lopuksi et tiedä kovinkaan paljon toisista ihmisistä (jos jopa aviopuoliso voi yllättää monien vuosien jälkeen, mitä me tosiaan tiedämme hyvänpäiväntutuista?) eikä sellaista mistä ei tiedä, kannata arvostella. Elävästä elämästä tuttujen ihmisten ja etenkin vastaantulevien ventovieraiden moraalituomarointi on tosi huono harrastus. Yritä sen sijaan nähdä mahdollisimman paljon hyvää toisissa.

    7. Tämän sanottuani, pidä odotuksesi kohtuullisina. Ole itsellesi armollinen ja odota itseltäsi ennemmin tekoja kuin loisteliaita tuloksia. Parasta on odottaa muilta vain vähän tai ei juuri mitään ja erityisen viisasta on pitää odotukset alhaisina myös mukavien ja fiksujen ihmisten sekä hengenheimolaisten kohdalla. Älä odota kiitosta äläkä etenkään ihailua eettisyydestäsi ja vaivannäöstäsi. Älä myöskään odota ihmiskunnan universaalia valaistumista, vaan hyväksy se että ihmisluonto –sekä omasi että muiden- on monin tavoin heikko ja puutteellinen ja että useimmat parannukset maailmassa tapahtuvat vähitellen.

    8. Muista myös ettei herättämäsi huomio tai saamasi ihailu ole menestyksen mitta, vaan väliä on vain sillä oletko tehnyt parhaasi. Jos jaksat päivästä toiseen tehdä parhaasi, vaikka sitten vähänkin, se on menestystä. Hyvä esimerkki on melkein aina parempi kuin hieno puhe, konkreettinen teko kotosalla voi olla paljon vaikuttavampi  kuin ääneen pääseminen tärkeiden ihmisten seurassa. Yritä myös olla arvottamatta muita ihmisiä tällaisten ulkokohtaiisten seikkojen perusteella.

    9. Opettele jättämään arvostelijat ja ilkeät ”kriitikot” omaan arvoonsa. Jos ei jaksa, heille ei tarvitse vaivautua edes väittämään vastaan- tiedäthän itse, kuka olet ja ovatko aikeesi kunnialliset. Arvostelijat eivät näe pääsi sisään, eikä heillä luultavasti ole aavistustakaan niistä vaikeuksista jotka menoasi häiritsevät. Oikeastaan, arvostelua kohdatessaan on usein hyvä miettiä, kannattaako sitä edes ottaa vakavasti. Onko arvostelija satunnainen anonilli vaiko arvostuksesi ansainnut ihminen? Perustaako hän arvostelunsa mutuun ja oletuksiin, vai esittääkö hän vakuuttavan tieteellisen aineiston ja pätevän päättelyn tukemana, että olet erehtynyt jossakin asiassa? Vaikuttaako hän ylipäätään ystävälliseltä ja vilpittömästi kiinnostuneelta, vai ilkimykseltä? Muista, että voit olla hyvä tyyppi vaikket miellyttäisi kaikkia.

    10. Kohtuullista mediatapasi. Suuri osa uutisoinnista ei pyri tiedon välittämiseen, vaan tunnereaktioiden herättämiseen. Ei  ole pakko tietää pienimpiäkin yksityiskohtia kamalasta rikoksesta (itse asiassa eettisesti olisi hyvä boikotoida törkyjulkisuutta, sillä lööpinmetsästystä on tapahtunut Suomessakin arveluttavilla keinoilla). Ollakseen hyvä ihminen ei ole pakko järkyttyä, raivostua, huolestua, syvästi paheksua tai pelätä aina kun lööppiuutinen käskee. Ajattelevan ihmisen kannattaa sen sijaan opetella sanomaan kahvipöytäkeskustelussa ”En ole muodostanut asiasta mielipidettä pelkkien lehtitietojen perusteella.” Toista lausetta, kunnes ihmiset oppivat ettei sinun seurassasi voi mässäillä kohujutuilla. Opettele olemaan menemättä mukaan facebook-panikointiin (ihanko varmasti se tykkäily ja ryhmiin liittyminen on tehokas tapa vaikuttaa?). Katsomalla mitä päähäsi pistät säästät itseäsi.Toisaalta, mesoaminen ei oikein sovi aikuiselle ihmiselle ylipäätään, ajattelevista ja harkitsevista ihmisistä puhumattakaan.

    11. Tee lista henkilöistä jotka inspiroivat sinua, ja muista että hekin ovat vain kuolevaisia jotka ovat selviytyneet elämästä. Voin paljastaa, että omalla listallani on useampikin ikäihminen joiden meriitteihin kuuluu, että he ovat säilyttäneet valoisan elämänasenteen huolimatta pitkästä maailmanparantajan urasta. Ajattele listan henkilöitä, kun oikein ahdistaa.

    12. Välillä saa kiukutella ja ahdistua, etenkin jos yrittää ilmaista näitäkin tunteita rakentavasti. Julkisilla paikoilla on hyvä pitää itsensä kasassa, mutta älä tavoittele sitä että sinun pitäisi olla aina tunteeton, hillitty ja täydellisen järkevä. Jos se on suinkin mahdollista, aikatauluta rankkojen päivien jälkeen päivä tai pari hermolomaa mukavien tehtävien parissa. Hätätilassa tehokkaat hemmotteluillatkin käyvät. Tunne rajasi, opettele tunnistamaan varhaiset uupumuksen ja masennuksen merkit ja löysäämään huivia ajoissa. Aina ei tarvitse jaksaa yhtä paljon. Joskus on viisasta perääntyä ja kerätä voimia jotta jaksaisi tulevaisuudessa. On parempi ottaa takapakkia tänään kuin seota lopullisesti ensi viikolla.

    13.  Muista, etteivät ikävät asiat, ongelmat ja vääryydet ole koko totuus maailmasta. Siksi kai me maailmasta ja ympäristöstä välitämmekin, että täällä on myös paljon hyvää, kaunista, arvokasta ja vaalimisen arvoista?

5 kommenttia:

Marmustoi kirjoitti...

Tämä postaus ei toden totta ole mikään niksinurkka vaan kokonainen elämänfilosofia. Kiitos Saara kun jaksat tuoda kärsivällisesti näitä ajatuksia esille päivästä toiseen. Se on välttämätöntä, sillä muutos on vaikea mieltää ja vielä vaikeampi toteuttaa.

Noihin sinun pointteihisi lisäisin, että Sokrateen markkinoima itsetuntemus ei ihmiselle ole tosiaankaan pahasta. Et voi tietää, mitä muiden päässä liikkuu, mutta asiaa auttaa paljon, jos tunnet edes hiukan itseäsi. Ja itseä ei opi tuntemaan, ellei asetu kunnolla kuuntelemaan, mitä sanottavaa sillä on. Omien tunteiden ja ajatusten havainnointi tai ainakin merkille paneminen auttaa itsetuntemuksen vaikealla tiellä. Kun voi todeta vaikkapa illalla itsekseen jonkun mieltä kuohuttaneen episodin jälkeen, että tulipas hikeennyttyä taas. Ja olikohan se sen arvoista.Miettiä, mitä minussa tapahtui, ja mikä tapahtuma tarkasti ottaen herätti minussa tuon kiukkureaktion. Yhtäkkiä voi saada oivalluksen, että juu, minähän taidan provosoitua aika herkästi. Mitähän asialle voisi tehdä? Ja niin edelleen.

Olen huomannut, että itsetuntemus, vähäinenkin, auttaa tunnistamaan myös omia arvoja, pelkoja, mieltymyksiä ja monia muitakin asioita. Mutta todella tärkeitä ja mielenkiintoisia pointteja nuo mainitsemasi!

Zepa kirjoitti...

Kiitos! <3

Saara kirjoitti...

Marmustoi: Hyvä ajatus sinullakin, ehdottomasti sarjassa "tästä ei voi puhua liikaa". Itsereflektion Itsetuntemuksen sijaan puhun tosiaan mieluummin itsetutkiskelusta, sillä itsetuntemus on päämäärä. Itsereflektio on taas tekemistä, jonka avulla päämäärää aletaan vähitellen lähestyä.

Itsetuntemusta, ja etenkin itsetutkiskelua tarvitaan tuonkin listan toteuttamisessa monessa kohtaa.

Listasta tuli näinkin pitkä, mutta ehkä jonnekin olisi vielä pitänyt mahduttaa hiljaisuus- riittävän runsas ajan viettäminen tilassa jossa omia ajatuksiaan ja tuntemuksiaan todella pystyy kuulostelemaan ja prosessoimaan. Esimerkiksi uupumuksen ja masennuksen varhaiset merkit ovat usein pieniä ja heikkoja, ja jäävät helposti huomaamatta.

Zepa: Eipä kestä :D

Hoo Moilanen kirjoitti...

Ihania tuollaiset itsensä nostajat niin kuin se itsensä empaattiseksi ja hyväntahtoiseksi nimennyt ;)

Teksti on täyttä rautaa niin kuin sinun teksteilläsi on tapana olla.

Saara kirjoitti...

Hoo M: Se on aina hyvä kertoa selvästi millainen on, vaikka siltä varalta että teot antavat ihan väärän kuvan.
X)

Kiitos kehuista myös!

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments