Uusin internet-vihapuhekohu on vallannut Hesarin ja kiinnittänyt kansakunnan huomion ylintä valtiojohtoa myöten. Jo oli aikakin. Kenenkään ei tosiaankaan pidä elää pelossa, ja valtakunnan lain on yletyttävä myös verkossa tapahtuvaan kanssakäymiseen. Olen kuitenkin hiukan ihmetellyt, miksi tämä herääminen tapahtuu juuri nyt (eli taas jotenkin jälkijunassa). Miksi juuri suomenruotsalaisiin kohdistunut vihakampanja on herättänyt päättäjät?

Miksi kansakunta ei närkästynyt, kun kirjaston keskusteluillassa tapahtui puukotus? Miksi yliopistoyhteisö, yksittäiset tutkijat ja toimittajat ovat saaneet käytännössä tulla varsin yksin toimeen heihin kohdistuvien vihapurkausten kanssa? Uutta tässä uusimmassa kohussa näyttää nimittäin olevan vain kohderyhmä. Ei kai vain ole kysymys siitä, että maahanmuuttajiin, seksuaalivähemmistöihin, edellisten puolustajiin ja vihervasemmistolaisiin kohdistunut viha on sittenkin ollut jollain tasolla ymmärrettyä, vaikkei hyväksyttyä? Onko yksittäistapauksista puhuminen ollut käytännössä tiettyjen ihmisryhmien marginalisointia? Korostan, että on pelkästään hyvä jos kansakunta on nyt havahtunut siihen todellisuuteen jonka kanssa eräät ryhmät ovat joutuneet elämään jo vuosien ajan. Huolestuttavaa on, jos heräämiseen liittyy jotenkin se että suomenruotsalaisia puolustetaan koska he ovat niin lähellä meitä. Muut ovat sitten...Toisia. He ovat olleet kerta toisensa jälkeen "yksittäistapauksia" joiden olisi ehkä itsekin ollut syytä miettiä provosoivaa käyttäytymistään. Kuten kirjan julkaisemista, tieteellisen tiedon tuottamista ajankohtaisesta yhteiskunnallisesta aiheesta, erilaisuutensa julkista myöntämistä ja sen kuvittelemista että se tasa-arvo josta perustuslakikin puhuu olisi arjessakin totta.

Sananvapaus, kuten muutkin perustavat oikeudet, päättyy siihen mistä muiden vastaavat oikeudet alkavat. Perustuslaissa turvattu sananvapaus on vapautta ennakkosensuurista, ei vapautta mölöttää mitä tahansa vailla pelkoa joutumisesta edesvastuuseen. Sananvapauttakin on mahdollista käyttää tavalla joka vaarantaa muiden sananvapauden. Esimerkiksi laiton uhkailu tai kunnianloukkaus- ja herjausryöppy ovat sellaisia puhetapoja joita voidaan käyttää toisten vaientamiseen. Huomattavaa on, että nekään jotka eivät täysin vaikene, muuttuvat entistä varovaisemmiksi, epäilevämmiksi, huolestuneemmiksi. Onko sellainen yhteiskunta hyvä, jossa on kansanedustajalta vain järkevää varovaisuutta välttää julkisten kulkuneuvojen käyttöä tietynlaisten julkisten esiintymisten jälkeen? Puskastahuutelijoille tehdään mielellään keittiöpsykologisia profiileja, mutta totuus on, että puskastahuutelija voi olla kuka tahansa. Siksi anonyymien vihaajien ja visvapäiden pelko on lopulta tosiallisesti yleistä tuntemattomien pelkoa. Pelko voi erottaa hyvätkin ihmiset toisistaan, ja yksin olemme heikompia. Maksimaalinen sananvapauden käyttö ei siten voi olla vapautta sanoa mitä tahansa kenestä tahansa. Sivistyneessä yhteiskunnassa maksimaalinen sananvapauden käyttö on toimintaa josta on sovittu yhteisillä pelisäännöillä siten että kaikilla on mahdollisuus ilmaista mielipiteensä asiallisesti, vailla pelkoa.

Vihapuheella on muitakin vaikutuksia. Se että vähemmistöjen ja naisten herjaamisesta ja uhkailusta on tullut nettiajan kansanhupia tarkoittaa, että jotkut meistä joutuvat elämään jatkuvassa tietoisuudessa siitä että he ovat joidenkin vihan ja sairaalloisten väkivaltafantasioiden kohde. Jokainen meistä tietysti tietää yleisellä tasolla, ettei kaikkia voi miellyttää emmekä itsekään pidä kaikista. Mutta viha joka ryöpsähtää esiin aina kun tietyt ihmisryhmät nousevat otsikoihin syystä tai toisesta on silti eri asia. Se on raakaa, hellittämätöntä eikä siihen kuitenkaan voi vastata. Miltä tuntuu tietää olevansa joidenkin kanssaihmisten mielestä ali-ihminen joka pitäisi tappaa, karkottaa maasta, vangita tai sulkea mielisairaalaan vain siksi että on mitä on? Ei se ainakaan lisää uskoa omaan yhteiskuntaan eikä paranna perusturvallisuuden tunnetta. Myös viha voi erottaa hyvätkin ihmiset toisistaan.

On hyvä, jos viimeisin kohu saa poliisin, päättäjät ja nettipalstojen ylläpitäjät vihdoin ottamaan netissä tapahtuvat uhkaukset ja viharikokset vakavasti. Nykyinen lainsäädäntö riittää kyllä ilmiön suitsimiseen, jos tahtoa on. Yhteiskunnalle joka tahtoo päästä anonyymistä vihasta eroon, tämä ei kuitenkaan vielä riitä. Korjattavana on vähän enemmänkin vahinkoa. On vakavasti mietittävä, onko yhteiskunta reagoinut tasa-arvoisesti eri ihmisryhmien kohtaamaan vihapuheeseen vai onko yhteisö hiljaa hyväksynyt tiettyihin ryhmiin kohdistuvat rikokset. Epäluulon ja arkuuden ilmapiiriä on purettava. On opeteltava argumentoimaan. Sen ajatuksen, että sopu säilyy kun vaikeista aiheista vaietaan ja pidetään keskustelu pinnallisena, pitäisi lentää romukoppaan. Sen sijaan on opittava ajattelemaan, että sopu säilyy kun vaikeista asioista osataan keskustella reilusti argumentoiden. On päästävä eroon uhrina olemisen häpeästä ja sisäistettävä se että ainoa jolla on hävettävää on se joka ei kykene pelaamaan reilusti.

Vähän aikaa sitten, juuri ennen keväisen puutarhan muuttumista viidakoksi näimme taivaalla sateenkaaren jonka pää oli tukevasti Virkkalassa.

Tämä oli tärkeä enne, sillä aarteita on sittemmin löytynyt etsimättäkin.

Omenatarha on täydessä kukassa ollessaan niin hieno että se pitäisi ehkä julistaa kansallisaarteeksi.

Ahkerilla pikku mehiläisillämme pitää kiirettä.

"Voi miten saisin tuon bloggaajan kirjoittamaan jotakin kivaa yrityksestäni?" En tiedä, onko kukaan oikeasti miettinyt tuollaisia. Jos kuitenkin olisi, niin siihenkin on olemassa ainakin yksi hyvä konsti: Jos sinulla on pk-yritys, hyvä tuote ja  tarjoat satunnaiselle asiakkaalle todella erinomaista palvelua, mahdollisuutesi ovat ihan hyvät jos se satunnainen asiakas satun olemaan minä. Tämän ymmärsin käytyäni Raspberry Rabbits- nettikaupassa kirjontalankaostoksilla. Tämä pieni soma nettipuoti myy tarvikkeita erityisesti huopakirjontaan, mutta valikoimasta löytyy myös kaikenlaista pientä kivaa ja hienostunutta muillekin käsinompelijoille. 

Palvelu oli siis huippuluokkaa. Tilaukseni lähti postiin joutuisasti, ja posti kulki Amerikan-maalta Virkkalaan ja postilaatikkooni noin viikossa.



Valdanin kolmesäikeistä lankaa on saatavilla yksittäisinä pikku kerinä, lisäksi myytävänä on pari erilaista valmista lajitelmaa. Pehmeitä, luonnonläheisiä sävyjä on iso valikoima, ja valikoimaan kuuluu myös monivärisiä lankoja. Tämä lajitelma sopi erinomaisesti tämänkertaisiin suunnitelmiini...



Lankojen mukana tuli kirjontamalli hienoon jänörikkaaseen tauluun. Lisäksi paketista löytyi yllärinä suklaata ja käyttökelpoisen kokoinen näytepala villahuopaa.



Saapa nähdä, innostunko vielä huovalla leikkimisestäkin. Ovat nuo Raspberry Rabbitsilta löytyvät mallit kyllä aikasen kivoja... Näiden lankojen käyttökohde minulla on kuitenkin jo tiedossa, ja päätynee aikanaan tänne näytillekin. 

Kevät on ohi. Toukokuuta on jäljellä vielä muutama päivä, mutta luonto tietää paremmin. Kurjenpolvi kukkii ja kasvimaalla salaatti ja pinaatti ovat kasvaneet poimittavaan kokoon. Kriikunat ja luumupuut pudottavat jo maahan valkoisia terälehtiään, omenapuut aloittelevat kukintaansa. Ilma tuoksuu kukilta ja kaikkialla kuuluu vaimea surina kiireisten mehiläisten ja kimalaisten ahkeroidessa tuhansissa kukissa. Puiden kukinta alkoi juuri samaan aikaan kuin edellisinäkin vuosina. Kylmän alkukevään aiheuttama viivästys on kurottu umpeen lämpimien päivien ja raikkaiden kevätsateiden avittamana.

Meidän puutarha on taas sellainen viidakkopuutarha jollaisia ei puutarhalehdissä pahemmin esitellä eikä pihamessuilla mainosteta, mutta jotka ovat silti omalla tavallaan lumoavia. Tämä parhaaseen kaivuuaikaan julkaistu Taloussanomien artikkeli herättikin meillä suurta hilpeyttä. Vielä maaliskuussa leikittelin ajatuksella omenankukkajuhlien järjestämisestä tänä vuonna, mutta kevään vihdoin saapuessa hautasin ajatuksen vähin äänin. Kevään edetessä pikakelauksella olisi ollut mahdotonta irrottaa juhlavalmisteluihin tarvittavaa aikaa. Tämä on sellainen kevät jona puutarhatyöt on asetettu tiukkaan tärkeysjärjestykseen. Sellaiset ylellisyydet kuin etupihan kunnostus ja ruohonleikkuu keikkuvat listan häntäpäässä. Sisällä siivotaan etupäässä sadepäivinä.

Sen jälkeen kun Kulutusjuhlassa heräsi taas keskustelua kankaisista kauppakasseista, tännekin on tullut aika paljon kasseista kiinnostunutta liikennettä. Ja onhan käsityöpostauksissani välistä vilahdellutkin kotitekoisia kasseja.  Tässä kuitenkin tulisi nyt kuvallinen, aloittelijaystävällinen ohje kankaisten kauppakassien tekemiseen.

Kassia varten tarvitset:


Ohutta kangasta seuraavasti: 

58 x 39 cm pala väriä 1 (kassin keskiosa)

2 20 x 39 cm palaa väriä 2 (reunukset)

2 12 x 40 cm palaa väriä 1 TAI 2 (kahvat)

 39 x 78 cm pala vuorikangasta (ei pakollinen) 

lisäksi koristeita, kuten nauhaa, pitsiä, nappeja, kangasjojoja 

ompelulankaa väreissä 1 ja 2, sekä nauhan sävyistä lankaa jos koristelet kassin nauhalla

Tässä ohjeessa esiintyvässä kassissa on sinistä mekonteosta yli jäänyttä kangasta (väri 1), tilkkutyöpuuvillaa (väri 2 ja kahvat), vuorikankaan taiteilin vanhasta tyynyliinasta

* Kokematon ompelija voi varata kassin tekoon noin tunnin aikaa, kokenut selviää paljon nopeammin.

* Jos olet aivan aloittelija, voit jättää vuorin poiskin. Vaikka käytät ohutta kangasta, kassista tulee silti tukevampi kuin kaupoista löytyvistä kankaisista ”kauppakasseista”.

*Kassissa ei ole pohjan muotoiluja, koska en pidä niistä. Voit lisätä muotoilut, jos haluat. Muista silloin lisätä muotoilu sekä vuoriin että päälliskankaaseen.

*Kahvojen kiinnitys siististi on joskus vaikeaa (ainakin minulle). Jos olet epävarma, valitse väriksi 2 pikkukuviollinen kangas, siihen pienet ompelujäljen epätasaisuudet hukkuvat kätevästi.

1. Silitä kankaat ja leikkaa kassin osat.

2. Huolittele siksakilla keskiosan reunat sekä reunuspalat kolmelta sivulta (jätä yksi pitkä sivu siksakkaamatta, siihen tulee käänne).

3. Neulaa yläosat keskiosan lyhyisiin päihin oikeat puolet vastakkain, siksakatut reunat vastakkain. Neulaamisen jälkeen kappaleesi pitäisi näyttää tältä. Nuppineulat ovat tässä kappaleen ulkoreunoilla, sinistä kangasta vasten olevissa reunoissa ei ole neuloja.

4.Ompele osat yhteen sopivalla saumavaralla.

5.Jos haluat laittaa nauhaa tai pitsiä kankaiden vaihtumiskohtaan niin kuin tässä kassissa, kiinnitä se tässä vaiheessa suoralla ompeleella. Nauha kiinnitetään ylä- ja alareunoista, pitsille riittää kiinnitys yläreunasta.

6.Siksakkaa vuorin sivut. Käännä sitten vuorin oikeat puolet vastakkain, neulaa ja ompele vuorin sivusaumat kiinni niin että saat yksinkertaisen pussin.

 

7. Käännä myös kassin oikeat puolet vastakkain, neulaa ja ompele sivusaumat. Ole neulatessasi tarkkana, että kankaiden vaihtumiskohdat osuvat yksiin.

8. Nyt on aika yhdistää vuori ja kassi laittamalla ne sisäkkäin. Katso että vuoripussi ulottuu kulmiin asti ja että vuorin oikea puoli on kassin sisäpuolella, ja että kassin ulkopuolella on kassipalan oikea puoli

    

9. Käännä yläreunasta noin sentti sisäänpäin, ja uudestaan noin 3 cm. Neulaa. Pidä huoli siitä että sivusaumat osuvat kohdakkain. Ompele käänne.

 

10. Käännä kahvat kaksinkerroin nurja puoli päällepäin. Ompele kiinni sivu ja toinen pää, eli saumasta tulee L-kirjaimen muotoinen. Jätä kahvan toinen pää auki.

 

11.Käännä kahvat oikein päin esim. paksun neulepuikon avulla. Silitä siisteiksi.

12. Käännä kahvan toinen pää sisäänpäin ja ompele reunan läheltä. Kuvassa molemmat kahvat on silitetty ja toisen pää on käännetty.




13. Mittaa 10 cm kassin sivusaumasta ja neulaa kahva paikoilleen. Mittaa 10 cm myös toisesta sivusaumasta ja kiinnitä kahvan toinen pää siihen. Tee sama toisellekin puolelle. Huomaa, että kahva saa mennä reilusti kassin reunan sisäpuolelle.

  

14. Ompele kahvat tukevasti paikoilleen. Yritä olla huolellinen, tämä on näkyvä ommel. Tai sitten voit käyttää pienikuviollista kangasta. Tässä kuvassa ompeleet (2 kpl) kulkevat suunnilleen nuppineulojen osoittamissa kohdissa.

15. Ompele lopuksi napit, kangasjojot tai helmet käsin paikoilleen. Kiinnitä koristeet tukevasti. Vaikka kassisi näyttäisi miten romanttiselta, sen koristeidenkin pitää kestää reipasta menoa ja konepesuja.



16. Onneksi olkoon, uusi kassisi on nyt valmis! Tästä tuli sininen ja romanttinen, mutta vaihtelemalla kankaita ja koristeita saat tällä ohjeella aikaiseksi hyvinkin erilaisia kasseja.

Lokakuussa 2007 minulla oli pakkaus jossa oli palanen aidakangasta, kasa lankoja ja kartta. Siitä aloin väsäämään Ikuisuusristipistoa (aka. Dimensions Buttons 'n Bears). Välillä työ oli puolikin vuotta tauolla, välillä se edistyi nopeasti inspiraationpuuskan saattelemana. Nyt se on valmis. Michelangelo kulutti Sikstiiniläiskappelin freskoihin "vain" vuodet 1508-1512, mutta minulla on tainnut olla paljon rennompaa ja hauskempaa. Ikuisuusristipisto matkasi mukanani niin ulkomailla kuin sairaalassakin. Se katosi matkatavaroiden mukana Charles de Gaullen lentokentällä, ja löytyi jälleen muutaman päivän päästä. Se on pitänyt minulle seuraa, tuonut väriä synkkiin sadepäiviin ja paljon rentouttavaa ajankulua. Tämän vuoden helmikuun alusta asti olen viimeistellyt työtä, lisännyt melkein näkymättömiä reunuksia sekä pikkuruisia yksityiskohtia jotka toivat työhön lisää syvyyttä ja kolmiulotteisuutta.

Tähän aikaan vuodesta mietin välillä, olemmeko maailman eniten likapyykkiä tuottava kahden hengen perhe. Se on mahdollista, mutta onneksi pyykkirutiinini on varsin ekologinen.

Pesupähkinät ovat olleet Suomessakin markkinoilla jo vuosia, mutta ne herättävät yhä sen verran epäluuloista ihmetystä, että aiheesta kannattaa yhä kirjoittaa. Ainakaan niiden suosio ei vielä ole niin suurta että ne olisivat rantautuneet lohjalaisten markettien pyykinpesuainehyllyihin. Kun on tottunut pesemään pyykit valkoisella jauheella, ajatus ruttuisista ruskeista kuorenpaloista on ymmärrettävästi epäilyttävä. Ne ruttuiset ruskeat kuorenpalat kuitenkin toimivat, ja ovat lisäksi paljon riittoisampia kuin jauhemaiset pesuaineet. Pesupähkinät eivät kasvitieteellisesti ottaen ole pähkinöitä vaan luumarjoja, joten niitä voivat käyttää myös pähkinäallergikot. Niiden pesuteho perustuu kuorten sisältämään saponiiniin. 

Ensiksi sananen välineistä. Pesupähkinöillä pyykkäämiseen tarvitaan siis pähkinöitä sekä pieni kangaspussi johon ne sujautetaan. Pähkinöitä saa ostaa eko- ja luontaistuotekaupoista sekä irtomyynnistä että pakkauksissa joissa on usein kangaspussi mukana. Lisäksi tarvitaan väkiviinaetikkaa (tarkalla etikan laadulla ei oikeastaan ole väliä, mutta väkiviinaetikkaa saa kätevissä isoissa kanistereissa) huuhteluaineen virkaa toimittamaan, sekä nestemäistä sappisaippuaa tahranpoistoon. Pesupähkinöillä voi pestä kaikenlaista pyykkiä silkistä valkopyykkiin. On hyvä huomata, että pesupähkinät eivät valkaise, joten valkopyykki alkaa ajan myötä harmaantua jos sitä ei jotenkin valkaise.

Pesupähkinät vastaavat kokemusteni mukaan teholtaan jauhemaisia pesuaineita. Ne selviytyvät hyvin tavallisesta liasta, mutta erillinen tahranpoistoaine tarvitaan silti vaikean lian poistamiseen. Nestemäinen sappisaippua voittaa kokemukseni mukaan teolliset tahranpoistoaineet. Sappisaippuaa on saatavana myös palana, mutta itse koen että nestemäinen on helpompaa käyttää. Sitä tulee varmasti laitettua riittävästi, ja pikku pullo on helpompi käyttää loppuun kuin palasaippua. 

Pesupähkinöillä pyykätessä pyykki siis pannaan pesukoneeseen tavalliseen tapaan. Mahdolliset tahrat käsitellään etukäteen sappisaippualla. Pyykin sekaan heitetään kangaspussi jossa on muutamia pesupähkinän kuoren paloja. Meidän vesi ei ole aivan pehmeää, ja pyykkimme on selvästi likaista joten annostelen pähkinöitä reilunpuoleisesti. Samoilla pähkinöillä pesee onneksi jopa neljä koneellista. Huuhteluainelokeroon lorautan etikkaa. Silloin kun pyykkejä ei voi kuivata ulkona, käytän hiukan tavallista huuhteluainetta raikkaan tuoksun takia. Myös eteeristä öljyä voisi periaatteessa käyttää, mutta minusta sen kanssa läträäminen on hankalaa (eikä mikään öljy tuoksu huuhteluaineelle). Sitten vain kone pyörimään. Kun kone on valmis, kalastetaan pähkinäpussi pyykin seasta seuraavaa koneellista varten. Kun pähkinät on muutamaan kertaan kierrätetty, ne voi hävittää biojätteenä.

Pesupähkinöissä on siis eksoottista lähinnä ulkonäkö ja kiinteä olomuoto. Itse pyykinpesu on hyvin samanlaista kuin pesujauheen käyttö. Pesutuloskin on normaali. Pesupähkinöihin siirtyminen on siis helppo ja halpa tapa vihertää elämäänsä ja keventää arjen kemikaalikuormaa.

Joko teillä pyykätään pähkinöillä?

Kevät on tänä vuonna lyhyt. Vasta tovi sitten kuvasin tämän nokkosperhosen, nyt auroraperhoset ovat jo käyneet kertomassa että kevättöiden pitäisi olla jo pitkällä.



Raparperit venyvät melkein silmissä. Tältä ne näyttivät tänään, melkein valmiilta korjattavaksi. Ensi viikonloppuna päästään maistelemaan raparperiherkkuja.



Juuri näistä kevään lyhyistä viikoista näen kauniita unia vuoden synkimpään aikaan. Maa alkaa vihertää, ja nurmikosta nousee toinen toistaan kauniimpia kukkia. Tässä punainen esikko.



Kevään perässä pysyminen ei olekaan tänä vuonna helppoa. Kasvimaalla on vielä paljon tehtävää. Tänään kuitenkin kurkistin harsojen alle. Viime viikolla kylvämäni retiisit ovat itäneet jo.



Pihatöiden lomassa koitan ehtiä kevätsiivoamaankin. Ystävällinen pilkkukissa tuli avustamaan mattojen tuulettamisessa- pientä kissannamua vastaan, tietenkin.



Sisällä järjestellessä huomasin, että yöpöytäni kaipasi pitsiliinaa. Tukevammasta langasta (nr 10) virkattuna liinasta tuli juuri sopivan kokoinen. Pyöreästä nelikulmaiseksi muuntuva malli on kyllä kiva. Nyt olen taas palannut viimeistelemään Ikuisuusristipistoani.



Olen taas ollut hiukan alakuloinen, monestakin syystä. Puutarhaterapia auttaa tietysti, mutta myös ompeluhuoneen kukkakeitaan kunnostaminen oli hyvä idea. Kauniit asiat antavat virtaa.

Ystävät, meillä on ongelma. Sinulla, minulla, tunturiemme perhosilla ja kasvimaidemme porkkanoilla.

Nature.com uutisoi, että maailman hiilidioksiditasot ovat ylittämässä 400 miljoonasosan rajapyykin. Rajapyykki on symbolinen: ilmastotutkijoiden mukaan se on hiilidioksiditaso jollaista planeetallamme ei ole koettu kolmeen miljoonaan vuoteen. Nyt ihmiskunta on onnistunut nostamaan tasoja mittaushistorian alun 316 ppm:stä alle 50 vuodessa. Ennen teollista vallankumousta hiilidioksidin määrän ilmakehässä on arvioitu olevan noin 280 ppm, joten viime vuosikymmenien kehitys on ollut lähes käsittämättömän nopeaa. Mutta niin mittausdata sanoo, ja se on nieltävä.

Ja mitä on homo sapiens, viisas ihminen, tehnyt havaitessaan hälyttävät merkit? Tähän mennessä ihmiskunta länsimaiden, sen päättäjien ja yksittäisten kansalaisten esimerkkiä seuraillen on lähinnä keskittynyt miettimään, kuka olisi se Joku Toinen jonka pitäisi ryhtyä tositoimiin. Ilmastodenialistit saavat yhä uutisissa palstatilaa, ja sanan "talous" mainitseminen on yhä tehokas tapa tukkia muutoksia vaativien suut. Olkoonkin, että minusta olisi kiinnostavaa tietää, miten muutaman vihreän reformin edessä kovin hauraan ja haavoittuvan oloiselle taloudelle käy siinä vaiheessa kun ilmastonmuutoksen seuraukset iskevät toden teolla? Ilmastopakolaiset. Aavikoituminen. Merenpinnan nousu. Sukupuuttoaallon kiihtyminen. Edes media ei ole hereillä. Mitä yhdestä pikku rajapyykistä? Siitä näin tänään pikku-uutisen, että Omakotiliitto kamppailee pakollisia energiatodistuksia vastaan. Voi itku.

Jotakuta Toista ei ole. Ainoa tapa tarttua ongelmaan on, että jokainen meistä ryhtyy tekemään voitavansa ja tähtää parempaan tulevaisuudessa. Jokainen meistä on paitsi vain pieni ihminen, myös vapaa valitsemaan, onko osa ongelmaa vaiko ratkaisua. Tiedostaminen ei riitä. Ei riitä, että osaa hyvin selittää miksi ilmastonmuutoksen torjunta on oikeastaan Jonkun Toisen, jonkun vaikutusvaltaisemman, tiedostavamman, enemmän kuluttavan, tärkeämmän tai vähemmän kiireisen ja stressaantuneen ihmisen ongelma. Onko sittenkään? Mistä suurten, kehittyvien maiden keskiluokkaistuvat massat ovat keksineet kerskakulutuksen autuuden? Seuraamalla länsimaalaisten leveää, surutonta elämää. Entä millä rahkeilla voin vaatia päättäjiltä tarmokkuutta ja suoraselkäistä tosiseikkojen tunnustamista, jos itse osaan vain levitellä käsiäni ja selitellä vuolaasti, jos joku tulee kysymään, miksi en itse ole valmis rajoittamaan ahneuttani? Ei. Olimmepa sitten pieniä tai suuria, maalaisfilosofeja Virkkalasta, työttömiä Helsingistä, kansanedustajia tai yrityksen keskijohtoa, voimme tehdä vihreitä ratkaisuja ja näyttää kanssaihmisille hyvää esimerkkiä mahdollisuuksiemme rajoissa. Huolettoman ja vastuuttoman vastakohta ei ole maailmantuskaansa tikahtuva ihminen, vaan ihminen joka onnistuu löytämään onnen tavalla joka ei tuhoa ainoaa planeettaamme.

Tänään minun mahdollisuuksieni rajoissa on yrittää herätellä kansaa bloggaamalla, istuttaa kasvimaalle sipuleita ja porkkanoita, ehkä muutama punajuurikin, pukeutua yksinkertaisesti ja tehdä hiukan käsitöitä. Ehkä tämä on jotakin, varmasti tämä on paljon vähemmän kuin mihin jotkut muut pystyvät. Mutta tämän voin tänään tehdä, ja näin teen. Huomenna jatkan siitä mihin tänään jään. Sitä rataa. 

ETA 10.5. Ja tänään Hesari uutisoi, että tämän blogikirjoituksen julkaisupäivänä, torstaina 8.5 raja napsahti rikki.