Sana täksi päiväksi: lämpösumma


Minä olen miettinyt viime päivinä paljonkin lämpösummaa, näin säätyypin muuttumisen kunniaksi. Afrikasta virtaa lämmintä ilmaa kohti Eurooppaa lähiaikoina useampaankin otteeseen, mutta kylmän Suomenlahden yli virtaukset eivät yllä. Me täällä pohjoisessa saamme yhä pitää epävakaisen ja viileän säätyyppime. Hurraa! Miksi tämä harmaus on upea asia, johtuu juurikin lämpösummasta. 

Lämpösumma on se mikä omenapuita pyörittää, valon määrän ohella tietenkin (mutta valon määrääkin hillitsee pilvinen sää). Kysymys on hämmentävän yksinkertaisesta matematiikasta: kun lämpösumma ylittää tietyn luvun, omenapuut tekevät asioita. Kylmä ja luminen alkukevät ovat jäädyttäneet myös omenatarhan hoidon kalenterin tahdissa. Haitta on kuitenkin ollut pienempi kun ongelmana on ollut yleisesti ottaen kaamean sään sijasta rehellinen siperiaaninen kylmyys. Kun on kylmää, ei lämpösummaa kerry, ja puut vetelevät sikeitä. Joten kun talvi näytti vain jatkuvan ja jatkuvan, toivoin hartaasti etteivät lämpötilat yhtäkkiä pomppaisi ylös viittätoista-kahtakymmentä astetta. Silloin lämpösummaa alkaa kertyä huimaa tahtia, kevät tulee rytinällä, ja ihmisiä joilla on hallinnoitavana esimerkiksi suuri määrä omenapuita, hirvittää. Vaikka sää olisi miten sekaisin, puiden leikkuulla on takaraja. Siitä päättää lämpösumma. 

Leif Blomqvist selvittää käsitettä teoksessaan Pohjoisen omenat.  Kun vuorokauden keskilämpö 5 peräkkäisenä päivänä on vähintään +5 astetta, alkaa terminen kasvukausi. Sen jälkeen lämpösumman kertyminen lasketaan päivien keskilämpötiloista, esimerkiksi minimi- ja maksimilämpömittarin avulla. Esimerkiksi omenalajike Pirjan hedelmät kypsyvät lämpösumman 972, mutta monet lajikkeet vaativat reilusti yli 1000:n menevän lämpösumman. Mutta nyt ollaan vasta lähestymässä termisen kasvukauden alkua. Aikaa vielä on. 

Vähäsen. Se on minunkin myönnettävä, ja todisteena vilpittömyydestäni on se seikka että meille on kolmessa päivässä ilmestynyt yhdeksän leikattua omppupuuta. Mutta niin kauan kuin lämpösumma kasvaa normaalia keväistä tahtia eikä ota hurjia harppauksia, puut pysyvät sen verran uneliaina että reipasotteiset, sulavien hankien yli kiiruhtavat ihmiset ehtivät tehdä sen mitä tehtävä on (edellämainittu Blomqvist kavahtaa koko kevätleikkausten ideaa, mutta meille kuten useimmille kotitarhureille aika on lopulta ratkaiseva tekijä: joko puut leikataan varhain keväällä tai niitä tuskin leikataan koko vuonna).

Lämpösumma, joka meidän omenatarhureiden ehkä pitäisi lisätä pantheoniin säänjumalan apulaiseksi, säätelee siis omenapuiden elämää. Samalla tavalla toimivat monet muutkin kasvit, ja pitkälti koko se sinfonia joka keväänä tunnetaan. Kotipuutarhurin unelmaa, pitkää ja rauhaisasti etenevää kevättä, emme tänä vuonna saa. Se on selvää. Niin kauan kuin lämpösumma kertyy verkkaan, saamme kuitenkin jonkinnäköisen varhaiskevään ja tilaisuuden tehdä varhaiskevään työt. Niin valmis kuin sisimmässäni jo olisinkin kukille ja perhosille, ilman varhaiskevättä keväästä ei sittenkään tulisi oikein mitään.


posted under |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments