Läheisessä avaruudessa: Luytenin tähdet


Valaskalan tähdistö sijaitsee taivaalla ”vesitähdistöjen” alueella. Samasta naapurustosta löytyvät Vesimies, Eridanus (jonka nimi viittaa Eridanus-virtaan) ja Kalat. Valaskalasta löytyy muutamakin läheinen tähti: 12 valovuoden päästä löytyy Tau Ceti jonka ympärillä saattaa kiertää jopa viiden planeetan aurinkokunta, sekä suunnilleen samalla etäisyydellä sijaitseva YZ Ceti. Ja sitten Valaskalasta löytyy 8.7 valovuoden päästä Luyten 726-8, meitä kuudenneksi lähin tähti(pari). 

Luyten 726-8 on kaksoistähti jonka molemmat osapuolet ovat flare-muuttujia. Himpun verran kirkkaampi osapuoli, UV Ceti on suorastaan tämän muuttujaluokan tyyppitähti. Muuten tähdet ovat lähes yhtä kirkkaita. Tai "kirkkaita", sanoisi takapiha-astronomi, sillä yli 12 magnitudin tähtiä ei ole toivoakaan havaita paljain silmin (päivän oivallus: taivaalla näkyvät tähdet eivät suinkaan ole läheisimpiä taivaallisia naapureitamme, vaan monet läheiset tähdet ovat himmeitä punaisia kääpiöitä). Parivaljakon löysi Willem Jacob Luyten (1889-1994) kootessaan luetteloa suuren ominaisliikkeen omaavista tähdistä. Väitellessään astronomiasta vuonna 1921 hän oli "oman aikansa Himanen", ja niinikään kuuluisan tähtitieteilijän Einar Hertzsprungin ensimmäinen oppilas. Luytenin pitkä ja ansiokas astronomin ura kuitenkin huipentuu (minun mielestäni) siihen, että hän on yksi harvoista ihmisistä joiden mukaan on oikeasti nimetty tähti. Ansiokas ura astronomina on sitäkin kunnioitettavampi, kun Luyten menetti näön toisesta silmästään uransa alkupuolella vuonna 1925. Uransa aikana Luyten määritti satojen tuhansien tähtien ominaisliikkeen sekä löysi suuren osan aikanaan tunnetuista valkoisista kääpiöistä. Tieteellisten ansioiden lisäksi Luyten oli myös aktiivinen popularisoija, joka ehti uransa aikana kirjoittaa New York Timesiin yli 200 artikkelia.

Minäkin muistan takavuosilta ”osta nimikkotähti”- tarjouksia, joissa ei ollut muuta vikaa kuin se että näitä ”nimikkotähtiä” ei tähtien nimeämisen auktoriteetti, IAU tunne eikä tunnusta, vaan nimi pääsi vain hienoon paperiin ostajan pöytälaatikkoon. Todellisuudessa jo asteroidikaima on kova juttu. Pikkuplaneetta 8661 tunnetaan Ratzingerina virastaan luopuneen paavin mukaan, 100027 on Hannaharendt, 6123 Aristoteles.  Myös pikkuplaneetta 111393 Rammstein löytyy yötaivaalta- edellyttäen että kotoa löytyy vehkeet 15.3 magnitudin kohteen havaitsemiseen. Löytäjä saa virallisesti nimetä kivenmurikkansa, ja se on suuri etuoikeus.

Tähdet ovat toinen juttu. Jos tähdellä ei ole vanhaa, vakiintunutta nimeä joka on jossain vaiheessa päässyt virallistumaan, se saa tulla toimeen luettelotunnuksilla. Tämä asiantila on aiheuttanut lievää epätoivoa jo vanhastaan. Delfiinin tähdistön alpha- ja beta- tähdet tunnetaan tänäkin päivänä nimillä Sualocin ja Rotanev, takaperin kirjoitettu Nicolaus Venator astronomi Niccolò Cacciatoren (1770-1841) mukaan. Ja niin tuli tähtiin kirjoitetuksi, että yrittänyttä ei laiteta.

Tavallisimmin henkilöiden nimiin törmää luetteloissa. Joskus tähden luettelotunnukseen sisältyy nimi, mutta varsinaisina nimikkotähtinä niitä ei pidetä. Virallisesti henkilön mukaan nimettyjä tähtiä on tällä hetkellä parikymmentä: Kapteynin tähti, Baaden tähti, van Maanenin tähti, Barnardin tähti…ja Luytenillakin on siis oma tähtösensä.

Myös luettelotunnuksella GJ 273 tunnettu Luytenin tähti sijaitsee reilu 12 valovuoden päässä Pienen Koiran tähdistössä. Se on punainen kääpiö joka läheisyydestään huolimatta yltää vain magnitudiin 9.9 eikä siis ole paljain silmin havaittavissa. Hieno tähti se silti on, eikä suinkaan ainoa läheisistä tähdistämme jotka hehkuvat himmeinä punaisina kääpiöinä. Sitä paitsi, tähtien, kuten usein rokkitähtienkin elämässä on niin että loistavimmat kuolevat nuorina kun taas pitkäikäiset ovat usein himmeämpiä. Siinä vaiheessa kun omasta Auringostamme aika jättää, Luytenin tähdellä on vielä paljon aikaa jäljellä. Punaisista kääpiöistä onkin vallalla paljon mielenkiintoisia valistuneita spekulaatioita. Arvellaan, että juuri punaisten kääpiöiden elämänvyöhykkeet olisivat elämälle hyviä paikkoja kasvaa ja kukoistaa miljardien vuosien ajan. Toiset taas ovat laskeskelleet, että ainakin jotkut nykyään olemassa olevat punaiset kääpiöt elävät näkemään universumimme siirtymisen nykyisestä, kirkkaiden tähtien ajasta pimeään aikakauteen jossa uusien tähtien muodostus on lähes ehtynyt tähtienvälisen kaasun loputtua ja jäljellä on punaisten kääpiöiden lisäksi enää tähtien jäänteitä, kuten neutronitähtiä ja valkoisia kääpiöitä.

Luytenilla on vielä, näin laveasti puhuen, pari muutakin tähteä lähiseuduilla: vajaan 15 valovuoden päästä löytyy punainen kääpiö TZ Arietis tunnetaan myös Luyten 1159-16:na, ja 11.3 valovuoden päästä löytyy peräti kolmen punaisen kääpiön muodostama järjestelmä EZ Aquarii, Luyten 789-6. Maallinen muisto on häilyvää, mutta taivaalla Luytenin jälkiä seuraillaan vielä kauan. Meidän päivinämme punaiset kääpiöt ovat vielä pikkuisen ylenkatsottuja, mutta arvelisin että tilanne tulee muuttumaan kun ja jos jonakin päivänä jätämme Aurinkokunnan taaksemme. Sillä kosminen lähiympäristömme on kiinnostavia punaisia kääpiöitä täynnänsä.

Niin, ja on Luytenilla myös se asteroidi: kääpiöplaneetta 1964 Luyten.

posted under , |

0 kommenttia:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiluettelo

Kirjoittajasta

Oma valokuva
Saara R
Filosofi Saara Reimanin ylimääräisten ajatusten mausoleumi. Ajatuksia on jo aika paljon, aika monista aiheista. Palaute blogista: saara.j.reiman@gmail.com
Tarkastele profiilia

Blog Archive

Hae tästä blogista

Followers


Recent Comments